Oulun yliopisto on perustettu vuonna 1958 ja se koostuu kuudesta tiedekunnasta, jotka ovat humanistinen, teknillinen, luonnontieteellinen ja lääketieteellinen tiedekunta sekä kasvatustieteiden ja taloustieteiden tiedekunta. Oulun yliopistolla on kolme kampusta. Päätoimipaikka on Linnanmaa, joka sijaitsee noin viisi kilometriä Oulun keskustasta pohjoiseen. Toisen kampuksen Oulussa muodostaa lääketieteellinen tiedekunta Oulun yliopistollisen sairaalan yhteydessä. Kolmas kampus toimii Kajaanissa. Oulun yliopistossa suorittaa perus- ja jatkotutkintoaan 15 830 opiskelijaa. Lisäksi avoimessa yliopistossa ja täydennyskoulutuksessa opiskelee yli 10 000 aikuisopiskelijaa. Vuosittain yliopistoon otetaan n. 2200 uutta opiskelijaa. Tutkintoja suoritetaan n. 1550 / vuosi. Yliopiston palveluksessa työskentelee 3100 työntekijää, joista opettajia noin 880. Professoreita on 236.
Kun kieli- ja viestintätaitojen merkitykseen akateemisissa ammateissa alettiin 1970-luvun taitteessa kiinnittää erityistä huomiota, maamme yliopistoihin alettiin perustaa kielikeskuksia, joiden tehtäväksi tuli ns. yleisistä kieliopinnoista huolehtiminen. Noista ajoista lähtien Oulun yliopistossa on ollut koko yliopistoa palvelevaa kielten opetusta, mutta kielikeskuksen perustamisvuodeksi voidaan katsoa vuosi 1977, jolloin siitä tuli erillinen, tiedekuntiin kuulumaton yksikkö. Oulun yliopiston kielikeskus on siis pian 30-vuotias.
Kielikeskus tarjoaa opetusta yhdeksässä eri kielessä, joita ovat englanti, espanja, italia, japani, ranska, ruotsi, saksa, suomi (kirjallinen ja suullinen viestintä perusopiskelijoille sekä suomea muunkielisille) ja venäjä. Keskeisen osan opetuksesta muodostavat tutkintoihin kuuluvat pakolliset vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen sekä äidinkielen kirjallisen ja suullisen viestinnän opintojaksot. Opetus on pääosin erikoisalojen kielten opetusta eli opetus pyritään järjestämään koulutusohjelma- tai oppiainekohtaisesti ja integroimaan yhä paremmin substanssiopetukseen. Kielten valikoimaa lisää avoimen yliopiston kautta kielikeskuksen valvonnassa järjestettävät arabian, portugalin ja kiinan kielten kurssit. Itseopiskeluna niin opiskelijoilla kuin henkilökunnallakin on mahdollisuus opiskella lukuisia muita kieliä.
Vakinaista henkilöstöä kielikeskuksessa on vajaat 40, joista suurin osa on opettajia. Heidän lisäksensä sivutoimisia ja muita määräaikaisia työntekijöitä on pari kymmentä. Yliopisto on pyrkinyt vakinaistamaan määräaikaisia virkoja, ja kielikeskuksessakin valtaosa määräaikaisesti täytetyistä tuntiopettajuuksista on saatu vakinaistetuksi. Sivutoimisesta opetuksesta espanjan ja japanin opetus päästäneen vihdoin nostamaan päätoimisuuden tasolle. Tähän asti näitä kieliä on opetettu pelkästään sivutoimisen opetuksen turvin. Niin sanottujen harvinaisempien kielten aseman vahvistaminen onkin tärkeä strateginen tavoite, jotta voidaan puhua todellisesta kansainvälisyydestä. Oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta haasteita riittää mm. henkilöstön tasa-arvon suhteen. Tällä hetkellä saman vaativuustason työtä tekevät kahden eri kategorian lehtorit sekä päätoimiset ja sivutoimiset tuntiopettajat. Uusi palkkausjärjestelmä tuo toivottavasti vähitellen tasa-arvoa eri virkakategorioiden välille.
Henkilöstörakenteen haasteiden lisäksi kehittämistyötä riittää opetuksen ja tutkimuksen alueilla. Kielikeskuksen opettajat ovat tehneet aktiivisesti yhteistyötä muiden kielikeskusten opettajien kanssa VKK-hankkeen puitteissa. Kielikeskuksen oma projekti on Avain kielikeskukseen hanke, jossa pyritään vahvistamaan kielikeskuksen roolia opiskelijoiden akateemisten valmiuksien eli heidän opiskelu- ja työskentelytaitojensa edistäjänä. Opintopiirityöskentely (study groups) on havaittu hyväksi työmuodoksi hankkeen tavoitteiden toteuttamiseksi. Hankkeen puitteissa on kehitetty kielikeskuksessa opetettavien kielten yhteinen kulttuurikurssi A Crosscut Across Cultures. Sen tavoitteena on korostaa kulttuuritaitojen merkitystä työelämässä ja tuoda samalla esille laitoksessa oleva kulttuuriasiantuntemus. Uudehkoina työmuotoina voi lisäksi mainita Tandem-opiskelun, jossa vaihto- ja suomalaiset opiskelijat opiskelevat kahden hengen ryhmissä toinen toistensa kieltä kielikeskusopettajien ohjauksessa, kielipeli-illat, joissa pelataan lautapelejä eri kielillä, sekä Cafe lingua tapaamiset, joissa vaihto- ja perusopiskelijat keskustelevat keskenään eri kielten pöydissä.
Tutkimuksellisuutta halutaan edistää omassa työyhteisössä ja yhteistyössä muiden kanssa. Esimerkkinä mainittakoon Lapin yliopiston kielikeskuksen ja Murmanskin valtion pedagogisen yliopiston kanssa säännöllisesti pidettävät pedagogis-kielitieteelliset konferenssit.
Harry Anttila, johtaja, OYKKharry.anttila@oulu.fi