Avainkompetenssit osana yliopistotutkintoa

Tutkintorakenneuudistustyön yhteydessä on parin vuoden ajan keskusteltu aktiivisesti akateemisista avaintaidoista, työelämätaidoista ja kompetensseista ja siitä, miten ne tulevat näyttäytymään uusissa tutkinnoissa. ”Kyllä teiltä hyviä asiantuntijoita lähtee maailmalle, mutta muilta taidoiltaan he ovat täysin tumpeloita”, kuultiin edellisen tutkinnon aikana viestiä työmarkkinoilta. Vaan mihin se perustui, oliko siinä oikeasti perää ja oliko uudessa tutkinnossa enää aihetta tällaisiin viesteihin?

Tämä kysymys mielessäni lähdin tekemään pro gradu –tutkielmaa siitä, miten avainkompetenssit näyttäytyvät uuden tutkinnon opetussuunnitelmissa, millaisilla yleistaidoilla akateemisen tutkinnon hankkinut lähtee työelämään. Analyysin apuna käytin kansainvälisistä tutkimuksista sekä korkeakoulujen viitekehyksestä koostettua kompetenssiluokitusta, joka sisälsi avainkompetensseiksi luokiteltuja elämänhallintataitoja, vuorovaikutus- ja kommunikointitaitoja, asiantuntijataitoja, tutkijan taitoja, eettisiä taitoja ja instrumentaalisia taitoja. Avainkompetenssit määrittelin tutkimusten pohjalta akateemisiksi yleisvalmiuksiksi ja työelämätaidoiksi, jotka ovat ensisijaisesti yksilön henkilökohtaisia ominaisuuksia, mutta samalla myös työelämän asettamia kvalifikaatiovaatimuksia. Ne edistävät yksilön sosiaalistumista kulloiseenkin toimintaympäristöön ja yhteisöön ja ne ovat siirrettävissä kontekstista toiseen. Avainkompetenssit ovat opittavissa ja arvioitavissa (vaan ei välttämättä opetettavissa) olevia taitoja, joiden hallitseminen yhdessä ammattispesifin taitotiedon kanssa tukee kasvua ammatilliseksi asiantuntijaksi.

Uudessa maisterintutkinnossa avainkompetensseista ovat tutkimustulosten perusteella vahvimmin edustettuina tutkijan taidot ja asiantuntijataidot. Eettiset taidot on kokonaisuudessaan vähiten esiintynyt kategoria, mutta sekin on opetussuunnitelmissa kohtuullisessa määrin esillä. Epätasaisin kategoria on elämänhallintataidot, johon sijoittuu sekä eniten että vähiten esiintyneitä kompetensseja.

Osa avainkompetensseista jää tutkimuksen perusteella puuttumaan maisterin asiantuntijuudesta tai hyvin vähälle huomiolle siinä. Kyse on erityisesti sellaisista taidoista, jotka ovat vaikeasti mitattavissa ja arvioitavissa, mutta jotka ovat edellytyksenä menestymiselle ja selviytymiselle tämän päivän yhteiskunnassa. Tutkimuksessa kymmenen vähiten esiintynyttä taitoa olivat ongelmanratkaisutaidot, organisointikyky, tiedonhallintataidot, aloitteellisuus, päätöksentekotaito, tiimityötaidot, kyky työskennellä kansainvälisessä ympäristössä, luovuus ja innovatiivisuus, kompleksisuuden hallintataito ja tietotekniset perusvalmiudet. Nämä taidot näyttäytyvät harvoin kirjoitetussa opetussuunnitelmassa. On ehkä tärkeämpää kysyä, miten ne näyttäytyvät oppimisessa ja miten niiden rakentamista voi tukea. Kun kompetenssien kehittämisen ajatellaan kulkevan läpi koulutuksen läpäisyperiaatteella asiantuntijatiedon hankkimisen ohessa, tarkoittaako se sitä, että opiskelijalla on nämä kompetenssit hallitakseen oltava taito omaksua hiljaista tietoa sekä kyky tunnistaa opetuksen tuottamia heikkoja signaaleja? Vai olisiko olemassa työkalu, jota opiskelija voisi käyttää arvioidessaan omaa oppimistaan ja kehittymistään?

Myös kieli- ja viestintäopintojen kohdalla on keskusteltu paljon siitä, mitä muuta kielenopetus on kuin kielen opetusta. Onko se? Pitäisikö sen olla? Kieliopinnot ovat kiinteä, vaikkakin pieni osa akateemista tutkintoa ja näin ollen avainkompetenssit ovat olennainen osa myös niitä. Esimerkkinä tästä vaikkapa Tampereen yliopiston Talousenglanti I opintojakson kuvaus, jossa kerrotaan, että kurssilla keskitytään tiedollisten tavoitteiden lisäksi seuraaviin akateemisiin ja ammatillisiin kompetensseihin: kriittinen ja tutkiva lähestymistapa, eettiset arvot, vastuullinen ja aloitteellinen oppiminen, tehokas viestintä sekä vuorovaikutustaidot. Itsearvioinnin ja reflektoinnin avulla opiskelija oppii tiedostamaan, miten nämä taidot rakentuvat kurssin aikana osaksi hänen omaa asiantuntijuuttaan. Reflektointi on mahdollista silloin kun tietää, mitä reflektoi. Silloin kun hiljainen tieto on nostettu näkyväksi niin, että itsearviointi on mahdollista.

Pohdinta jatkuu.

Mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta

Opetusministeriö. 2005. Korkeakoulututkintojen viitekehys. Kuvaus suomalaisista korkeakoulututkinnoista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:4. (http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2005/tr04/tr04.pdf)

Tuning Educational Structures in Europe (http://tuning.unideusto.org/tuningeu/)

Definition and Selection of Competencies (http://www.portal-stat.admin.ch/deseco/index.htm)

The Flexible Professional in Knowledge Society (http://www.fdewb.unimaas.nl/roa/reflex/index.htm)