Valtakunnallisilla virtuaaliyliopistopäivillä saatiin asiantuntijoiden välittäminä monenlaisia ajatuksia pohdittavaksi.
"Kehittämisen pitää olla hauskaa" pitäisi kuulemma olla tavoite ja monesti tähän päästäänkin. Todellinen muutos ei ole pelkkää kehittämistä vaan vanhojen tapojen poisoppimista ja tämä ei aina olekaan niin hauskaa. Virtuaaliyliopiston rakentamisessa pitää varautua myös tuskaan ja luopumiseen - vain näin voidaan onnistua.
Uhkaako virtuaaliyliopiston hakema tehokkuus hyvinvointia? Näin helposti väitetään ja tehokkuuden tavoittelussa nähdään stressin tekijät. Tehokkuudella kuitenkin pyritään kaiken turhan työn välttämiseen. Pyritään tekemään niitä asioita, joilla on merkitystä ja vaikutusta niihin asioihin, joita varten yliopistot ovat olemassa. Työn huono organisointi ja johtamisen puutteet aiheuttavat enemmän stressiä.
Strategia on kuin purukumi. Aluksi, kun sitä jauhetaan, se maistuu hyvälle. Melko pian maku kaikkoaa ja se heitetään pois. Tämä on yleinen käytäntö organisaatioissa, joissa strategia on paperin makuinen juttu. Silloin kun strateginen ajattelu on saanut sille kuuluvan aseman, strategiaa ei pureskella mällin tavoin vaan se toimii kuin laulussa .
Teknologiat luovat mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii rahaa ja yliopistoilla sitä on rajallisesti käytettävissään. On tärkeää, että teknologioiden hyödyntäminen on suhteessa aitoihin akateemisiin tarpeisiin. Uusia teknisiä ratkaisuja toteutettaessa Suomen virtuaaliyliopistossa on myös varmistettava, että syntynyt uusi toimintatapa - toimintakulttuuri - on suuren enemmistön hyödynnettävissä. Teknologian eturintamassa kulkevat tutkijat ja kehittäjät muodostavat vähemmistön yliopistoyhteisössä ja heidän tarpeensa ovat poikkeavat suuren enemmistön tarpeista. Olipa kyse verkko-, video- tai vaikkapa mobiiliteknologioiden hyödyntämisestä, toteutukset aina perustuvat suurten käyttäjäkuntien tarpeisiin.
Virtuaaliyliopisto laajenee väistämättä yliopistorajojen yli koteihin ja työpaikoille. Tekniikoita, palveluja ja sisältöjä kehitettäessä tämä on nähtävä sekä haasteena että mahdollisuutena. Erityisesti tietoliikenneyhteyksien rakentaminen ja laiteinvestoinnit tapahtuvat tällä toimintakentällä suuressa määrin yliopistojen ulkopuolisella ja kontrolloimattomalla rahoituksella. Virtuaaliyliopiston tehtäväksi jää hyvien käytäntöjen määrittely ja tarvittavien standardien luominen. Virtuaaliyliopistolla tässä tarkoitan kaikkien Suomen yliopistojen yhteistyötä.
Pekka Kess, SVY:n kehittämisyksikön johtaja
Infrastruktuurin, markkinoinnin, koulutuksen ja uuden teknologian opetuskäytön edistäminen ovat hänen mukaansa alueita, joiden eteen SVY-konsortio suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kehittämiseksi ponnistelee.
Toinen tehtäväkenttä on tuottaa oppimateriaalia ja tietoa, jota Suomen virtuaaliyliopiston kautta mahdollisimman moni voi hyödyntää.
Edelleen hän piti tärkeänä SVY:n roolia mm. henkilön sähköisen tunnistamisen tutkimuksessa ja opettajankoulutuksen kehittämisessä. Nämä kaikki liittyvät myös SVY:n portaalin kehittämistehtävään.
Valtakunnallisille virtuaaliyliopistopäiville Otaniemeen osallistuneet liki kolmesataa eri jäsenyliopistojen edustajaa pohti kahden päivän ajan mm. arvioinnin, opetuksen, liikkuvuuden sekä laatuasioiden merkitystä yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen arjessa.
"Yksi useimmin yliopistojen virtuaaliopetuksen kehittämisohjelmiin kirjatuiksi asioiksi nousee opetuksen ja tutkimuksen laatukäytäntöjen kehittäminen", totesi yliopistojen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategioita analysoinut SVY:n kehittämisyksikön johtaja Pekka Kess. Hänen mukaansa Suomen virtuaaliyliopisto on edennyt hyvää vauhtia tavoitteiden määrittelystä projektitoiminnan vaiheisiin ja kohti pysyvämpiä rakenteita ja toimintatapoja.
"Strategioiden toteuttaminen, sisältöjen ja palvelujen standardointi, keskitettyjen ja hajautettujen toimintojen valinta ja yhteistyömuotojen rakentaminen on tämän hetken työtä, josta ponnistetaan samalla kohti kansainvälistä verkostoa", Kess kuvasi.
"Samanaikaisesti yliopistojen on keskuudessaan pohdittava kuinka vähentää byrokratiaa ja pyrkiä tiiviimmin kohti valtakunnallisia järjestelmiä, kun resursseja on kohdennettava ja kustannuksia on karsittava", Kess lisäsi.
Visiot virtuaaliyliopistostrategiasta kohti virtuaalikampusten kansainvälistä verkostoa ovat Turun tulevaisuudentutkimuksen verkostoa edustaneen Sari Söderlundin mielestä vielä tasolla, jolta intotila ei ole vielä lähtenyt toteuttamaan itseään. Kehitystehtävää hän näki vielä mm. kokonaisuuden muodostumisessa, roolien selkeyttämisessä, arvoasetelmissa sekä tavoitteiden konkretisoitumisessa.
"Opiskelijan näkökulmasta kaiken kehittämistyön opintohallinnon sähköisen asioinnin toteuttamisessa, tietoverkkojen opetuskäytön kehittämisessä ja erilaisten toimintatapojen harmonisoinnissa pitäisi tähdätä siihen, että opiskelija voi keskittyä opiskeluun", tähdensi Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Kati Isoaho. "Liikkuvuusjärjestelmä pitää saada toteutettua niin, ettei opiskelija joudu byrokratian rattaisiin palloilemaan esimerkiksi hakemuksen täyttämisen vaivalloisuuden, asioiden hoitumisen hankaluuden ja tiedonsaannin ongelmien kanssa", tiivisti Isoaho.
Tarja Vänskä-Kauhanen, JY
Valtakunnalliset virtuaaliyliopistopäivät järjestettiin 25.-26. maaliskuuta Espoossa Teknillisellä korkeakoululla ja TKK Dipolissa. Päivät olivat ensimmäiset laatuaan ja niille osallistui lähes 300 virtuaaliyliopistotoiminnan kehittäjää SVY:n jäsenyliopistoista. Myös yliopistokirjastojen johtajat sekä yliopistojen atk-päälliköt ja tietohallintovastaavat olivat mukana päivien ohjelman suunnittelussa.
Päivien anti oli todella runsas ja kaikki eivät varmaankaan päässeet seuraamaan kaikkea haluamaansa useiden rinnakkaissessioiden vuoksi. Tämä SVY-tiedote välittää tunnelmakuvia päivien annista. Kaikilta alustajilta pyritään saamaan myös esitykset SVY:n portaaliin. Työ jatkuu. Seuraavan kerran virtuaaliyliopistotoiminnan tuloksia ja uusia avauksia katselmoidaan Valtakunnallisilla virtuaaliyliopistopäivillä 23.-24.3.2004.

"Paikalliset kirjastopalvelut yhdistyneenä kansalliseen kansalliskirjaston kehittämään tiedonhakuportaaliin tuo kirjastoasiakkaiden käyttöön valtavat tietovarannot. Keskitetyn maailmanlaajuisen tietovarannon yhdistyessä paikallisiin sisältöihin voidaan huimasti lisätä paikallista lisäarvoa tutkimukselle ja monien kirjastojen käyttäjille", Kristiina Hormia-Poutanen kuvaa.
Kirjastojärjestelmä tulee tarjoamaan palveluja mm. verkkotietopalvelun, viitteiden hallinnan ja informaatiolukutaidon alueilta. Se tarjoaa globaalin metalib-kuvailuaineiston, kansallisen kuvailuaineiston sekä tehokkaat linkityspalvelut.
Hormia-Poutasen mukaan kansallinen tiedonhakuportaali on hyödynnettävissä jo tulevana vuonna.
Haastattelu: Tarja Vänskä-Kauhanen, JY
Marja-Leena Hyvärinen, puheviestinnän opettaja Kuopion yliopiston kielikeskuksesta oli yksi "Opettaja verkko-opetushankkeen toteuttajana" -session alustajista.

"Alustukseni jälkeen minulle esitettiin kysymys, millä ajalla opettajan tulee tehdä verkkokurssin suunnittelua ja opettamista. Onko verkkokurssi mahdollista sisällyttää kokonaistyöaikaan, vaatiiko se enemmän aikaa kuin kontaktiopetuksen hoitaminen"
"Vastaus on: työ vaatii aikaa erityisesti alussa. Mutta jotta verkkokurssit olisivat pidemmällä aikavälillä riittävän ergonomisia ja toisivat lisätehoa oppimiseen, niiden pitää täyttää kolme kriteeriä: verkkokurssi säästää opettajan aikaa, syventää opiskelijan oppimista ja on teknisesti helppokäyttöinen."
Marja-Leena osallistui myös SVY-palveluhankkeita esittelevään sessioon, joten esimerkiksi Arvo- ja Verkkovelho-työkalu tulivat tutuiksi. "Koin, että hyviä työkaluja niin verkko-opetuksen suunnitteluun kuin sen arvioimiseenkin ollaan rakentamassa. Huolena tuntuu olevan, kuka työn jatkossa päivittää ja onko niin, että hyvin pitkälle samoja asioita mietitään eri puolilla Suomea eli miten voimavarat voisi yhdistää", hän kertoo.
Teknologian hyväksikäytöstä opetuksessa saamiaan kokemuksia Hyvärinen arvioi: "Parhaimmillaan verkkotyöskentely tuo lisätehoa sisällön opiskeluun. Pahimmillaan se on ylimääräinen riesa niin opettajalle kuin opiskelijoillekin. Motivointi on haaste, samoin verkon linkittäminen kiinteästi koko opetustapahtumaan ja kontaktiopetukseen."
Hyvärisellä on hyviä kokemuksia WebCT-opetusalustaohjelman käytöstä. "Muun muassa palautteen keruu ja oman oppimisen seuraaminen onnistuu tässä ympäristössä kätevästi", hän toteaa.
Tiedon ja kokemusten jakamista Hyvärinen pitää tärkeänä. "Niin hyvät kuin huonotkin teknologiakokeilut pitäisi jakaa välittömästi niiden kanssa, joille tekniikkaa suunnataan eli opiskelijoiden kanssa. Palaute on keino työkalun hiomiseksi oppimista tukemaan."
Päivien aikana esitellyt VerkkoVelho- ja Arvo-työkalut vaikuttavat Hyvärisen mukaan hyviltä keinoilta tarjota apua niin verkko-opetuksen suunnitteluun kuin sen arvioimiseenkin. "Näissä ympäristöissä tehty dokumentointi (raportit, palaverimuistiot) antaa mahdollisuuden muillekin kurkata verkosta, mitä tietyssä hankkeessa tehtiin ja mitä opittiin."
"Tosin verkko ei välttämättä tuo riittävän konkreettisesti ja lähelle tehtyä työtä, joten virtuaaliyliopistopäivien kaltaisilla kasvokkain kohtaamisilla on edelleen tärkeä sija. On tärkeätä, että tällaisilla päivillä esitellään ja arvioidaan erilaisia kokeiluja", Hyvärinen summaa.
Haastattelu: Tarja Vänskä-Kauhanen, JY
"Koskaan ei palautetta tule siitä, että ohjausta olisi liikaa. Jatkuva palaute on tärkeä kannustin", tietää Juhani Niemelä, joka Tampereen yliopistossa ohjaa viestintätieteiden kansainvälistä verkkoryhmää.
Hänen mukaansa on tärkeätä ohjata opiskelijat konkreettisiin kysymyksiin ja antaa selkeitä tehtäviä, mikäli todella haluaa palautetta ja virittää keskustelua.
"Keskustelkaa aiheesta -luotsaukset herättävät verkossa neuvottomuutta ja avuttomuutta. Se on heitteillejättö", kärjisti Niemelä.
Opiskelijan äänen kuuluville saaminen, verkkokeskusteluun ohjaaminen, on Niemelän mukaan haasteellista työtä. Hän on itse kokenut hyväksi määritellä selkeästi teeman käsittelytavat, sidokset aiempaan ja aineiston paloittelun.
"Oppimistavoite lopulta tietysti määrää sen kuinka hyvin keskusteluidea ja sisältö soveltuvat verkkokeskusteluun", hän summaa. Niemelä on itse toteuttanut vuorovaikutusmuotoa hedelmällisesti mm. opiskelijoiden selvitellessä naiseusoletuksia Internetissä.
Haastattelu: Tarja Vänskä-Kauhanen, JY
Leena Kuure on perehtynyt kielten verkkopedagogiikkaan englannin kielen laitoksellaan Oulun yliopistossa. Hän alusti Verkko-oppimisen arviointimenetelmiin keskittyneessä teemasessiossa.

"Teemasessiossani vallitsi yllättävänkin yksimielinen henki siitä, että opetuksen, oppimisen, ja toiminnan arvioimisessa on asiaa katsottava laadullisen tutkimuksen tavoin tarkastelemalla ilmiöitä eri näkökulmista erilaisten aineistojen kautta. Arviointi nähtiin mielestäni monipuolisesti ja nimenomaan kehittävänä arviointina, mikä oli myös hieno asia. Tähän varmasti on hyvä saada tukiaineistoa SVY-palveluresursseiksi."
"Ihmisten kohtaamiset eri yhteyksissä ovat ilman muuta tärkeitä. Tärkeintä on mielestäni ruohonjuuritason toiminta niin, että toteutetaan pieniä hankkeita yhdessä. Silloin on mahdollista tutustua kollegojen toimintaan, ajatuksiin ja saada kokemusta erilaisista toteutuksista. Sama periaate pätee kaikkeen opetuksen kehittämiseen, ei vain virtuaaliopetukseen."
"Minusta ovat hyviä sellaiset pitkän linjan ohjaukset ja koulutukset, jotka perustuvat osallistujien omille hankkeille ja eri tieteenalojen sekaryhmiin. Niissä pääsee tutustumaan erilaisiin ajattelutapoihin ja syntyy tarpeeksi "kitkaa" erilaisten yliopisto- ja opetuskulttuurien välillä. Näin voi syntyä ahaa-elämyksiäkin. Opettajatkin lähtevät mielellään sellaiseen koulutukseen, jossa saa konkreettisesti tukea oikeaan opetukseen tässä ja nyt."
"Minusta menestyksen avaimet löytyvät ainoastaan, jos virtuaaliyliopistotoiminnasta ei muodostu erillinen, perinteisen yliopiston rinnalla kelluva organismi, vaan että siitä muodostuu dynaaminen osa koko yliopistokokonaisuutta ja että ajattelutavoissa tapahtuu muutosta. Minusta on uskomatonta, että edelleen voi kuulla sanottavan, että virtuaaliopetus on toisen luokan koulutusta massoja varten ja että vain kasvokkain opetuksessa tehdään laatua. Laatu ei todellakaan ole välttämättä kiinni siitä ollaanko kasvokkain vai ei!"
"Paljon on tietenkin vielä tekemistä ja muutos on hidasta", Kuure toteaa.
Haastattelu: Tarja Vänskä-Kauhanen, JY
VerkkoVelho on omien verkkokurssien suunnittelun apuväline. Se rakentuu ajatukselle verkko-opetuksen toteutuksesta monimuotona, jossa kurssin toteutuksessa voi olla lähiopetusta sekä verkon kautta tuettua itseopiskelua.
Velhon sisältö jakautuu kuuteen aihekokonaisuuteen: valmistelu, vuorovaikutus, materiaalit, opetustehtävät ja tentit sekä palaute. Verkkokurssia suunnitteleva opettaja voi käydä aihekokonaisuudet läpi valitsemassaan järjestyksessä ja poimia niistä omalle kurssitoteutukselleen olennaiset asiat merkitsemällä ne muistilistaan. Halutessaan opettaja voi täydentää listaa omilla muistiinpanoillaan. Lisämateriaalin ja linkkien avulla opettaja pystyy helposti myös laajentamaan näkemystään verkko-opetuksen eri mahdollisuuksista.
VerkkoVelhon työstäminen alkoi syksyllä 2001. Työkalu on toteutettu yhteistyössä Helsingin kauppakorkeakoulun, Svenska handelshögskolanin, IT-Peda-verkoston sekä Suomen virtuaaliyliopiston kehittämisyksikön kanssa. "Käytännön toteutuksesta vastasi Kaie Veiler ja korvaamattomana teknisenä tukena toimi Antti Lehtinen", kertoo ohjausryhmän jäsen, Helsinki Business Campuksen TVT-neuvoja Tuula Rosin. Rosinin lisäksi ohjausryhmässä olivat mukana suunnittelijat Kicka Lindroos Hankenilta ja Lauri Saarinen HKKK:sta.
Alusta alkaen oli tarkoitus tehdä yliopisto-opettajia monipuolisesti palveleva suunnittelun apuväline verkkokurssien tekemistä varten. Koekäytössä olleesta Velhosta annettu palaute on ollut myönteistä. Parhaiten Velho palvelee opettajia, joilla on jo jonkinlainen käsitys verkko-opetuksen eri piirteistä.
Velhon tarkoituksena on johdattaa käyttäjäänsä verkko-opetuksen eri vaiheisiin samalla tavalla kuin esimerkiksi 'asennuswizardit' tietokoneohjelmissa. "Velho ei kuitenkaan valitettavasti toimi kuin taikasauva, jonka avulla kurssin voi taikoa uuteen muotoon", naurahtaa Tuula Rosin.
VerkkoVelhoa voi hyödyntää opettajien itseopiskelun lisäksi yliopistojen henkilöstökoulutusmateriaalina sekä opettajien ja tukihenkilöiden työskentelyn helpottajana. Velho löytyy sekä suomen- että ruotsinkielisenä versiona Suomen virtuaaliyliopiston portaalin Opetus-profiilista (www.virtuaaliyliopisto.fi/verkkovelho).
Jaana Ahvenainen
Helsingin kauppakorkeakoulu (HKKK), Svenska handelshögskolan (Hanken) ja Helsingin kaupunki kehittävät yhteistyössä liiketoimintaosaamiseen erikoistuvaa Helsinki Business Campusta.
Helsinki Business Campus kattaa alueen ja siellä toimijat Etu-Töölöstä kohti Ruoholahden teknologiakeskittymää. Toiminta vireällä ja monipuolisella kampuksella perustuu alueella vaikuttavien tutkimus- ja koulutusyksikköjen sekä kaupungin välisten yhteistyömuotojen kehittämiseen.
Helsinki Business Campuksen virtuaaliyliopistohanke toteutetaan HKKK:n ja Hankenin yhteisprojektina. Hankkeen pitkän tähtäimen tavoitteita ovat yliopistojen resurssien käytön tehostaminen infrastruktuurin yhteiskäytön avulla, yhteisen opetuksen tukipisteen luominen, joka tarjoaa sekä ATK-, AV- että verkkopedagogiikkatuen. Tavoitteena on HKKK:n ja Hankenin tiedon ja osaamisen jakaminen, yhteistyö kurssitarjonnassa sekä Helsinki Business Campuksen tunnettuuden ja houkuttelevuuden parantaminen sekä tiedotuksen tehostaminen potentiaalisille opiskelijoille.
Arviointiohjelma sisältää laajan kysymyspatteriston, jonka avulla verkkomateriaali tulee arvioiduksi eri käyttäjäryhmien kannalta. Arvioijalta itseltään ei vaadita arvioitavien alueiden asiantuntijuutta.
ARVOn kehitystyö alkaa olla loppusuoralla. Viimeistelty työkalu liitetään Suomen virtuaaliyliopiston portaalin palveluihin kaikkien käytettäväksi.
ARVOa käytetään Internetin kautta, missä arvioija vastaa sivustoa koskeviin kysymyksiin. Eri osa-alueisiin jaotellut kysymykset on muotoiltu koskemaan toteutuksen todellisia ominaisuuksia. Arvioinnissa ei oteta kantaa siihen, mitä verkon käyttämisellä arvioitavana olevassa toteutuksessa tavoitellaan. Tavoitteen tietää arvioija itse.
Käytettävyysosio selvittää miten hyvin tuote palvelee eri käyttötarkoituksia. Kysymykset koskevat mm. sivuston graafista suunnittelua, tekstin luettavuutta, mediaelementtejä, navigoinnin tukemista ja teknistä toteutusta.
Pedagogisen käytettävyyden osio arvioi sivuston hyödyllisyyttä opetuksen ja oppimisen kannalta eli sitä, miten toteutus tukee opiskelua ja opiskelutaitojen kehittymistä sekä opetuksen organisointia ja opetusta.
Esteettömyys-näkökulma tarkastelee sivustoa erityisryhmien ja tyypillisestä poikkeavien käyttötilanteiden näkökulmasta.
Toteutuksen sisällöllinen laatu arvioidaan informaation esitystapaa ja luotettavuutta koskevilla kysymyksillä.
ARVOn teoreettinen kehitystyö perustuu Tampereen teknillisen yliopiston virtuaaliyliopiston ja hypermedialaboratorion yhteiseen, tietoverkkoavusteisten oppimisympäristöjen arviointimenetelmien kehittämiseen liittyvään tutkimukseen, jonka yhteydessä muodostettiin mm. arvioinnin viitekehys. Tutkimuksesta löytyy lisätietoja Tampereen teknillisen yliopiston vy-sivuilta. Tutkimuksessa korostettiin sitä, että tietoverkkoavusteisten oppimisympäristöjen arviointi on hyvä tehdä monitieteisesti. Työkalusta haluttiin myös tehdä sellainen, että opettajat itse pystyvät arvioimaan omat kurssinsa.
ARVO ei arvota verkkototeutusta. Sen kysymykset johdattelevat arvioijaa tärkeiden asioiden äärelle ja vinkit antavat tilaa arvioijan omalle pohdinnalle. ARVO siis auttaa opettajaa löytämään sellaisia kohtia, joiden muuttaminen annettujen ohjeiden avulla kehittää verkkototeutusta laadukkaampaan suuntaan.
Verkkototeutuksen perusteellinen arviointi vie aikaa: kuhunkin osa-alueeseen syventyminen kestää noin tunnin. Sivusto kannattaa arvioida kattavasti kaikista näkökulmista mutta sen voi hyvin tehdä osa-alue kerrallaan.
Jotkut ARVOn osa-alueet soveltuvat minkä tahansa sivuston arviointiin, osa keskittyy selkeästi niihin ominaisuuksiin, jotka ovat oleellisia koulutuskäyttöön suunnatuille sivuille.
Annettujen vastausten perusteella ARVO tuottaa raportin, joka kertoo toteutuksen hyvät ja kehitettävät ominaisuudet sekä konkreettiset kehitysvihjeet perusteluineen. Ohjeet ovat suosituksia, ja niistä voi poiketa. Ratkaisut riippuvat asetetuista tavoitteista ja toteuttajan harkinnasta. ARVO on reflektoinnin apuväline.
TTY:n hypermedialaboratorio esittelee ARVOa Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssissa Hämeenlinnassa 9 - 11.4. Tampereen eOppimisen klusterin studiossa torstaina ja perjantaina.
ARVOon voi jo nyt tutustua Internet-osoitteessa: www.virtuaaliyliopisto.fi/arvo
Kati Vastamäki
© Suomen virtuaaliyliopisto