SVY-tiedote Toukokuu 2003

Tässä tiedotteessa:

• Suomen virtuaaliyliopiston laadukkaita verkko-opetushankkeita palkittiin
• Kohti yliopistorajat ylittävää käyttäjän tunnistamista
• CSC avasi www-sivut korkeakoulujen käyttäjähallinnosta
• Musiikin verkkokäytön monet mutkat
• Julkaisuja

Suomen virtuaaliyliopiston laadukkaita verkko-opetushankkeita palkittiin

- Laatupalkintojen tavoitteena on tehdä tunnetuksi korkealaatuisia, innovatiivisia ja onnistuneita verkko-opetuksen käytäntöjä, jotka soveltuvat muidenkin koulutuksen järjestäjien hyödynnettäviksi. Ilahduttavaa oli, että laatupalkintoa tavoitteli aiempaa enemmän hankkeita. Myös laatu oli varsinkin virtuaaliyliopistosarjassa korkea, totesi palkinnot luovuttanut ylijohtaja Arvo Jäppinen.

Verkko-opetuksen kehittämisen LAATUPALKINTO

Turun yliopiston Kielikeskuksen hanke

Hypermedia ja uudet oppimisympäristöt kielikeskusten kieltenopetuksessa

"Toiminta verkko-opetuksen suunnittelun, toteuttamisen ja kehittämisen parissa kuutena viime vuotena on ollut minulle suuri seikkailu tai matka, jonka määränpäätä ei edelleenkään ole näkyvissä", kuvailee Ilkka Norri kehittämistyötään.

Kieliverkko tukee avointa ja joustavaa oppimista

Kaikki sai alkunsa siitä kun Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston kielikeskukset sekä Helsingin kauppakorkeakoulun kielten ja viestinnän laitos ryhtyivät syksyllä 1996 opetusministeriön rahoituksella valmistelemaan etä- ja verkko-opetukseen soveltuvaa englannin ja ruotsin oppimateriaalia. Yhteisten ponnistelujen tuloksena syntyi englannin ja ruotsin kielten tukiopetukseen suunniteltu hypermediaohjelma Kieliverkko, jossa pyrittiin tehokkaasti hyödyntämään Internetin etuja eli vuorovaikutteisuutta, oppimateriaalien rinnakkaisuutta ja ajankohtaisuutta.

Kieliverkko-ohjelmisto valmistui syksyllä 1997. "On hieman väärin sanoa, että tällainen ohjelmisto joskus on valmis, koska siihen voidaan varsin vaivattomasti lisätä uusia osia tai muokata tai poistaa vanhoja", toteaa Norri.

Ohjelmiston ytimen muodostavat kielioppiluvut ja niihin linkitetyt harjoitukset. Kielioppiharjoituksia on kaiken kaikkiaan noin 70. Harjoitukset on jaoteltu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on itseopiskeluun tarkoitettuja, interaktiivisia tehtäviä, joista ohjelma antaa palautteen. Toinen osa sisältää etäopetustehtäviä. Kaikki kiinnostuneet voivat käydä sivuilla tekemässä itseopiskelutehtäviä, mutta sähköisten lomakkeitten kautta lähetettäviä etätehtäviä opettajat ottavat vastaan vain omilta opiskelijoiltaan.

Kieliverkkoa voidaan käyttää sekä oppimisen tukena perinteisten kielikurssien yhteydessä että itseopiskeluun ja siinä yhteydessä oppimispäiväkirjan pitämiseen perustuvina erillisinä kursseina.

"Kieliverkon tapainen oppimisympäristö on omiaan tukemaan avointa ja joustavaa oppimista. Turun yliopiston kielikeskuksessa aloitin välittömästi kurssin Itseopiskelu Kieliverkko-ohjelmiston avulla", muistelee Norri.

Kyseessä oli vapaaehtoinen kurssi, jossa opiskelijat voivat työskennellä omaan tahtiinsa haluamassaan paikassa haluamaansa aikaan. He voivat keskittyä harjoittelemaan juuri itselleen tarpeellisia asioita ja hyödyntää omia tapojaan oppia. "Minulle syntyi nopeasti se kuva, että tällainen kurssi antaa eväitä myös opintojen jatkamiseen. Yleensähän käy niin, että kun kielikurssit loppuivat, myös harrastuneisuus kieltenopiskeluun hiipuu."

Kieliverkko vakiintuu

Kieliverkko vakiinnutti paikkansa melko nopeasti osaksi yliopisto-opiskelijoiden normaalia työskentelyä kielten parissa. Useimmiten opiskelijat haluavat käydä verkkokurssin samanaikaisesti pakollisen ruotsin kielen kurssin eli ns. virkamieskurssin kanssa. Tällöin perinteisellä kurssilla saatu kirjallinen ja suullinen palaute ohjaa heitä yksilöllisesti hakeutumaan juuri sellaisten verkkoharjoitteiden pariin, jotka paikkaavat perinteisellä kurssilla havaittuja aukkoja. Toisaalta itseopiskelun yhteydessä syntyneisiin ongelmiin saa nopean ensiavun opettajalta ammattikieleen suuntautuvan pakollisen kurssin tunneilla. Kurssit tukevat toisiaan sopivassa suhteessa.

Kieliverkon mukaan tulo kielten opetukseen huomattiin myös laajemmin. Ohjelmiston ruotsin kielen osio, Språknät, sai syksyllä 1997 Helsingin yliopiston opetusteknologiapalkinnan ja samoihin aikoihin Tampereen kaupungin multimediakilpailussa erityisen kunniamaininnan.

Ratkaisu resurssipulaan

Myös kielten opetuksessa on tuttua ainainen taistelu opetuksen laadun ja määrän välillä. Resurssien niukentuessa eräs ratkaisu saattaisi olla perinteisen kielten opetuksen ja verkko-opetuksen integroiminen kielikeskuksen oppiainekohtaisilla ruotsin kielen virkamieskursseilla.

"Käytännössä 28 tunnin lähiopetuksella voidaan hyvin tuloksin suorittaa kaksi opintoviikkoa, kun mukaan otetaan osia kurssista "Itseopiskelu Kieliverkko-ohjelmiston avulla". Tämä säästää resursseja ja tuottaa laitokselle samalla panostuksella enemmän opintoviikkoja", toteaa Norri.

Oppimisprosessissa korostuu oppijan oma aktiivinen rooli tiedon prosessoijana. Verkkotyöskentely raportoidaan tentin yhteydessä palautettavan opiskelupäiväkirjan avulla. Tätä kurssijärjestelyä on Turun yliopiston kielikeskuksessa kokeiltu nyt kahden vuoden ajan.

Vuorovaikutteista opetusta

Opetuksessa on aina kysymys vuorovaikutuksesta, kommunikaatiosta ja viestinnästä. Verkko tarjoaa Norrin mukaan hyvät mahdollisuudet lisätä vuorovaikutteisuutta. "Vie aikansa ennen kuin opettaja omaksuu uuden verkkotutorin roolinsa. Opettajan työmäärä ei pienene verkko-opetukseen siirryttäessä, pikemminkin päinvastoin. Verkko-opettajan työtehtävät ovat kuitenkin hyvin poikkeavia perinteistä opetusta vetävän opettajan tehtäviin verrattuina. Näen verkkotutorin tärkeimpinä tehtävinä kannustamisen ja ohjaamisen sekä ryhmähengen luomisen", kuvailee Norri.

Eräässä palautteessa opiskelija totesi, että hän on elämänsä aikana käynyt lukuisia kielikursseja, mutta että hänestä tuntui siltä, että milloinkaan hänestä ei ole pidetty niin hyvää huolta kuin kyseisellä verkkokurssilla. Kuitenkin välimatkaa opiskelijan ja tutorin välillä oli useita satoja kilometrejä, eivätkä he koskaan tavanneet henkilökohtaisesti. Ainoa yhteys heidän välillään oli sähköpostiyhteys.

Ilkka Norrin pitkäaikainen verkko-opetushanke on toiminut sekä pedagogisena että teknisenä mallina useille muille myöhemmin aloitetuille hankkeille. Toiminta on saavuttanut nykyisen muotonsa pitkäaikaisen seurannan ja yrityksien sekä erehdyksien kautta. Opiskelupäiväkirjat, nauhoitetut haastattelut, sähköpostipalautteet ja palautekeskustelut verkossa ovat olleet olennainen osa seurantaa. Sivustoja kehitetään jatkuvasti yhteistyössä opiskelijoiden ja asiantuntijoiden kanssa.

Helpotusta ruuhkaisille kursseille

"Perinteisen kielten opetuksen ja verkko-opetuksen integroiminen tulee olemaan jatkossakin tärkeä painopistealue ruuhkaisilla kursseilla. Itse asiassa se lienee ainoa tie ruuhkan helpottamiseksi. Lisäksi opiskelijat saavat lisää joustavuutta opiskeluajan suhteen. Oppimisen laatukin pysyy samana tai aktiivisen harjoittelun ja oppimisen kautta jopa paranee. Tason lasku on muuten väistämätöntä jättiläismäisten ryhmien kanssa", arvioi Norri.

Tulevaisuuden haasteena Norrilla on näköpiirissä myös eurooppalaisen kielisalkun sähköisen version suunnittelu. Kielisalkku palvelisi muun muassa henkilöiden liikkumista opiskelua ja työtä varten Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, sillä salkkuun sisältyvät myös kielitaitoa osoittavat viralliset asiakirjat ja yhteinen arviointiasteikko.

Lisätietoja Ilkka Norrin palkintoa koskevalta sivulta 

Tiedotteen alkuun

Verkko-opetuksen laatupalkinnot, KUNNIAMAININTA

Uuden ulottuvuuden orkesteri - Sinfonietta Lentua

Osa orkesterin jäsenistä on Kuhmon musiikkiopiston opiskelijoita ja opettajia, osa taas on petroskolaisia muusikoita. Kapellimestarina toimii Jukka-Pekka Kuusela Kuhmon musiikkiopistosta.

Verkkotekniikat helpottavat yhteisharjoittelua

Yhteistyö alkoi vuonna 2000. Kapellimestari Jukka-Pekka Kuusela osallistui tuolloin Musiikinopetus ja -tutkimus verkossa (MOVE) virtuaaliyliopistohankkeen järjestämiin tieto- ja viestintätekniikkakoulutuksiin.

Kuusela kiinnostui etenkin MOVEn aluekehityshankkeen videoneuvotteludemonstraatiosta, missä stereofoninen äänentoisto korvasi monoäänentoiston. Kuusela arveli, että tekniikka voisi tuoda ratkaisun kahdessa maassa sijaitsevan orkesterin harjoitteluongelmiin.

Musisointia verkon yli

Sinfonietta Lentua on periodiorkesteri, joka harjoittelee yhdessä viikon ajan ennen yhteiskonserttejaan. "Yhteisharjoittelu on vaikeaa, sillä se vie paljon rahaa ja aikaa. Tähän ongelmaan kehitetään ratkaisua verkkolähetystekniikoilla", toteaa Philip Donner.

"Tavoitteena on, että kapellimestari johtaa petroskolaisia muusikoita Kuhmosta käsin tai toisinpäin. Videoneuvottelutekniikkaa voi hyödyntää myös esimerkiksi orkesterin stemmakoulutuksessa", Donner sanoo. Esimerkiksi petroskolaiset ja kuhmolaiset viulistit voivat harjoitella omia orkesteriosuuksiaan jatkuvasti yhdessä videoneuvottelutekniikan välityksellä.

Toimintamallit ovat hyödynnettäviä

Verkkolähetystekniikoita on jo nyt hyödynnetty konserttien äänityksessä ja julkaisemisessa. Konsertteja voi seurata suorana verkossa mistä maanosasta tahansa. Lisäksi alkusoittojen yhteyteen on luotu erilaisia multimediaesityksiä. Konserttien video- ja äänitallenteet ovat kuultavissa ja nähtävissä orkesterin www-sivuilla.

Lähialueen kouluihin on myös viety orkesterin konserttitallenteista ja multimediaesityksistä koostettuja opintomateriaaleja. Materiaalit ovat kasvatuksellisia, ja niillä pyritään herättämään nuorten kiinnostus klassiseen musiikkiin ja orkesteriin.

Orkesterin käyttämiä verkkotekniikoita ja toimintamalleja voidaan hyödyntää kaikenlaisessa musiikinopetuksessa. Esimerkiksi niiden avulla voidaan luoda verkostoja ja yhteisharjoittelumahdollisuuksia välittämättä maantieteellisten välimatkoista.

Orkesteri kouluttaa ammattilaisuuteen

Opiskelijoille orkesteri on mitä mainioin monikulttuurinen oppimis- ja harjoittelupaikka kohti ammattimuusikon uraa.

"Orkesterissa opiskelijat pääsevät heti toimimaan ammattilaisten kanssa. Onhan soittajien joukossa ammattimuusikkoja sekä opettajia. Samoin äänittäjät ja muu tekninen henkilökunta ovat ammattilaisia. Lisäksi konserttien solistit ovat kansainvälisiä tähtiä", täsmentää Philip Donner.

Orkesteri on kouluttautumispaikka, mutta tulevaisuudessa se toivottavasti synnyttää myös työpaikkoja.

Yhteistyökuviot laajenevat

"Orkesterin tavoite on 3-5-vuoden päässä. Vielä ollaan siis alussa. Verkkotekniikoita kehitetään koko ajan, ja yhteistyökuviot laajenevat. Olemme keskustelleet Kajaanin Radio Kajanuksen kanssa yhteistyöstä, ja lisäksi aloitamme yhteistyön karjalaisen Nord-West Studium -orkesterin kanssa. Tavoitteena on synnyttää orkesterista ammattimainen Kainuun ja Karjalan maakuntaorkesteri", kuvaa Donner orkesterin tulevaisuutta.

Orkesterin toimintamallit ja -ympäristöt kehittyvät jatkuvasti, mistä kiitos verkostoitumiselle ja uudelle tieto- ja viestintätekniikalle. "Virtuaalisuus ja verkostoituminen mahdollistavat uudenlaisia toimintaympäristöjä ja -malleja, joiden avulla voidaan saada aikaan paljon asioita", tiivistää Philip Donner.

Kuuntele äänite- tai katso videonäytteitä 24.10.2002 pidetystä konsertista. Katsomiseen ja kuuntelemiseen tarvitset RealOnePlayerin.

Niina Katainen, tiedottaja, MOVE-hanke, niikata@cc.jyu.fi 

Tiedotteen alkuun

Verkko-opetuksen laatupalkinnot, KUNNIAMAININTA

Taideteollisen korkeakoulun Tuottajakeskeinen opettajien tukimalli

"Tuottajakeskeistä tukimallia lähdettiin rakentamaan Taideteollisen korkeakoulun virtuaaliyliopistossa huomattuamme, etteivät opettajat eli sisällön tuottajat ja tekniset tukihenkilöt keskusteluissaan useinkaan kohtaa toisiaan" kertoo TaiKin virtuaaliyliopiston projektipäällikkö Leena Koskinen.

"Pelkkä opettajien tieto- ja viestintätekniikan alan koulutus ei tuottanut toivottuja tuloksia, vaan esiin nousi opettajan henkilökohtainen tarve tukeen juuri oman opetuksensa kehittämistyössä. Lisäksi saatavilla oleva koulutus ei usein vastaa taide- ja designopettajien koulutustarpeita. Toisaalta opettajilla ei tuntunut löytävän riittävästi aikaa tai rohkeutta sitoutua pitkiin koulutuksiin", toteaa Koskinen.

Tuottajakeskeinen tukimalli lähtee siitä, että opettaja haluaa kehittää omaa opetustaan. Tämä voi tarkoittaa koko kurssin menetelmien uudistamista tai materiaalien uudistamista tai jotakin näiden kahden väliltä. Kaikissa tapauksissa on pyrkimyksenä toteuttaa opintojaksoa joustavana opetuksena.

Vierihoitoa

"Tyypillisesti uudistamisprosessi alkaa sillä, että opettaja ryhtyy työhön tuottajan kanssa. Työskentelytapaa voisi kutsua vierihoidoksi tai klinikaksi, jossa tuottaja toimii opettajan ja teknisten asiantuntijoiden välissä linkkinä ja opettajan mentorina kokonaissuunnittelussa. Tuottaja vastaa tarvittaessa oppimateriaalien käytännön toteutuksesta tiiminsä kanssa", kuvaa tuottaja Eva-Maria Hakola toimintaansa.

"Käytännössä tuottaja etsii opettajan kanssa opintojaksoon sopivaa ratkaisua, joka voi olla koulutus tai toteutusprosessi. Tuottaja on opettajan pedagoginen tuki ja vastaa oppimateriaalin ja joustavan opetuksen ratkaisuista tiiminsä kanssa. Opettaja voi näin ollen keskittyä asiantuntijan rooliin. Hänen ei tarvitse opetella itselleen mahdollisesti jopa uusia erityisasiantuntijuutta vaativia asioita", kertoo Hakola.

Esimerkkejä tuotantoprosesseista

Käytännössä tuottamisen prosessit saattavat edetä hyvinkin eri tavalla. Hakola antaa käytännön työstä neljä esimerkkiä:

• Tuottaja auttaa pedagogisen mallin suunnittelussa ja soveltuvien teknisten välineiden valinnassa. Tuottaja tekee tuotantosuunnitelman yhdessä opettajan kanssa, jonka mukaan edetään. Toteutuksen tekee virtuaaliyliopiston tuotantotiimi.
• Muutoin sama kuin edellä mutta kurssin opiskelijat tekevät oppimateriaalin harjoitustyönä.
• Opettajalle etsitään soveltuva koulutus, jossa tai jonka jälkeen, opettaja voi tehdä itse oppimateriaalin. Tuottajan rooli painottuu mentorointiin.
• Opettaja osaa ja haluaa tehdä kaiken itse. Tuottaja tiimeineen antaa pedagogista ja teknistä tukea, tarvittaessa myös välinekoulutusta sekä vastaa ylläpidosta.

Tuottajakeskeistä tukimallia on kehitetty Taideteollisen korkeakoulun virtuaaliyliopistossa keväästä 2002 lähtien. Prosesseja ja käytänteitä on hiottu käytännön työssä vuoden 2002 syyslukukauden aikana. Tänä aikana kaikkiaan 22 Taideteollisen korkeakoulun opettajaa on osallistunut opetuksensa kehittämiseen tuottajan kanssa.

Tiedotteen alkuun

Verkko-opetuksen laatupalkinnot, KUNNIAMAININTA

Itä-Suomen virtuaaliyliopiston opetushanke:

Ympäristötekniikan koulutusohjelman virtuaaliopetuksen kehittäminen

Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta hanketta kehittämässä ja koordinoimassa ollut professori Risto Soukka kertoo hankkeen edenneen hyvässä yhteistyössä:

"Itä-Suomen virtuaaliyliopiston ympäristötekniikan osahanke lähti liikkeelle siitä, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston ympäristötekniikan laitos palkkasi kaksi henkilöä, joiden tehtävänä oli opintojaksoihin liittyvän kurssimateriaalin hankinta ja käsittely verkko-opetuksen edellyttämään muotoon."

"Joensuun yliopistossa päävastuun kurssimateriaalin käsittelystä verkko-opetuksen edellyttämään muotoon kantoi yliassistentti Olli-Pekka Penttinen ja Kuopion yliopistossa tutkija Heidi Lettojärvi. Molemmat käyttivät tehtävässään apuna Lappeenrannan teknillisen yliopiston palkkaamia suunnittelijoita. Samankaltaisuuteen tähtäävien toimintamallien löydyttyä Joensuun ja Kuopion suunnittelijat ovat voineet toimia itsenäisemmin kuin ensimmäisiä opintojaksoja tuotettaessa."

Otollinen hanke verkko-opetukseen

Itä-Suomen virtuaaliyliopiston kehitysjohtaja Esko Kähkönen toteaa ympäristötekniikan kehityshankkeesta, että ympäristöoikeuden, ympäristötieteen ja ympäristötekniikan yhdistäminen yhdeksi koulutusohjelmakokonaisuudeksi on omiaan toteutettavaksi verkko-opetuksena. Tavoitteena hankkeessa on laatia koulutuspaketti, jonka avulla saadaan monialaisia huipputason ympäristötekniikan osaajia.

"Hankerahoitus on rajallista ja lyhytaikaista, joten verkko-oppiminen on pian vakiinnutettava osaksi perustoimintaa. Erityisen suuri kysymys on aikaa vievä ja resursseja vaativa kurssien tuottaminen. Myös neuvonta ja tuki täytyy hoitaa, vaikkei erillisrahoitusta enää tulisikaan. Onneksi meneillään olevissa hankkeissa eräät yliopistojen laitokset satsaavat kehittämistyöhön myös omia määrärahojaan", kertoo Kähkönen.

Itä-Suomen virtuaaliyliopiston hankkeilla on laaja pohja. Mukana ovat niin koulutus, tutkimus kuin sisällöntuotantokin. Ja vaikka kansainvälisiä halutaan ollakin, alueellinen vaikuttavuus ja alueellinen identiteetti ovat tärkeitä.

"Meillä on suhteellisen pieni verkosto ja sen sisällä on mahdollisuus todelliseen yhteistyöhön. Yhteistyössä ovat luonnollisesti mukana myös sisältöjen käyttäjät eli opiskelijat. Toki kehittämistyö on tehtävä jaksoittain rahoituksen ja aikataulujen vuoksi eikä aivan käsi kädessä voida mennä. Joka tapauksessa eri jaksojen palautteissa käyttäjien ääni tulee esille, mikä antaa kehittämisellä pohjaa", muistuttaa Kähkönen.

Vapautta ja vastuuta

Riikka Linnakoski Joensuun yliopiston biologian laitokselta on yksi ympäristötekniikan koulutusohjelmaan osallistuvista opiskelijoista. Hän kertoo olevansa kaikin puolin tyytyväinen verkko-opetukseen:

"Olen tyytyväinen opetukseen ja oppimiseeni. Itselleni tällainen opiskelumuoto sopii hyvin. Opiskelu on haastavaa ja vaatii paljon. Mielestäni sosiaalisia suhteita ei pitäisi kokonaan unohtaa, ja kurssin aikana olleet yhteisluennot olivat mielestäni hyvä asia. Kiitokset haluan antaa myös kurssin vetäjälle, sillä hän oli aina tavoitettavissa ja sai myös innostumaan aiheesta."

"Verkko-opetuksessa on enemmän omaa vapautta valita ajankohta ja paikka opiskelulle sekä opiskelujakson kesto. Joskus kävin vain katsomassa jotakin asiaa pikaisesti, toisinaan taas tuli sivuilla oltua pitempäänkin. Itselle jää enemmän vastuuta."

Koulutusta virtuaaliopetuksen käyttämiseen oli Linnakosken mielestä riittävästi. Verkkokurssin käyttämisestä oli erilliset perehdyttämisluennot, joilla annettiin neuvoja kurssin käytöstä. Lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus myös henkilökohtaisempaan opetukseen atk-luokassa.

"Käytännössä verkko-opetus oli verkkoon koottuja tekstejä, jotka tuli luettavaksi tietyn aikataulun mukaisesti. Verkkosivuilla oli lisäksi keskustelupalsta, jonka välityksellä yhteydenotto opettajaan ja muihin kurssilaisiin pääasiassa tapahtui. Ainoa haittapuoli on, että pitempien tekstien lukeminen tietokoneen ruudulta rasittaa silmiä. Siksi tulostin lähes kaiken sivuilla olleen materiaalin. Joka tapauksessa asiat oppii mielestäni yhtä hyvin verkossa kuin perinteisessä opetuksessa", kokoaa Linnakoski.

Lisätietoja koulutusohjelmasta ISVY:n www-sivuilla.

Kalle Kosunen, JoY:n viestintä

Tiedotteen alkuun

Kohti yliopistorajat ylittävää käyttäjän tunnistamista

Näistä yksi esimerkki on jo käytössä oleva monimuotokurssien suunnittelua tukeva Verkkovelho. Myös muut kansalliset palvelut, esimerkiksi kansallinen elektroninen kirjasto FinELib, tarjoavat henkilökohtaisia palvelujaan eri yliopistojen tutkijoille ja opiskelijoille.

Yhteistä henkilökohtaisille palveluille on se, että ne tarjotaan tavallisesti www-ympäristössä, ja että ne edellyttävät tietoa käyttäjänsä henkilöllisyydestä ja/tai asemasta kotiyliopistossaan. Jotta käyttäjän henkilötietoja, kuten yhteystietoja, käyttäjätunnuksia ja salasanoja, ei tarvitsisi ylläpitää useassa paikassa päällekkäin, ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen atk-keskukset yhdistäneet voimansa käyttäjähallinnon infrastruktuurin rakentamiseksi korkeakouluille.

HAKA - Hakemistot käyttäjähallinnossa

HAKA-projekti on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ATK-keskusten sekä tieteen tietotekniikan keskus CSC:n yhteisprojekti, jossa määritellään käyttäjän tunnistamista, todentamista ja käyttäjien perustietojen, roolien ja käyttöoikeuksien välittämistä tukeva rajapinta korkeakoulujen ja kansallisten palveluntarjoajien välille. Maaliskuussa 2003 projektin kestoa pidennettiin vuodella, jotta määriteltyä arkkitehtuuria voitaisiin myös pilotoida projektin puitteissa.

SVY ja FinELib pilotteina

HAKA-pilotit valittiin huhtikuussa, ja niistä yhdessä kokeillaan tekniikkaa, jonka avulla Helsingin yliopiston opiskelijat ja työntekijät voidaan tunnistaa Suomen virtuaaliyliopiston portaaliin. Tunnistuksen piirissä oleviin palveluihin kuuluvat mm. Verkkovelho, Portaalin Kurssitarjonnan hallinta, Hankeopas (avautuu 6/2003) ja Akateeminen kohtauspaikka. Samalla toteutetaan myös tunnistus kansallisen elektronisen kirjaston Nelli-tiedonhakuportaaliin. Pilotti päättyy vuoden lopussa, ja sen kokemusten perusteella harkitaan tunnistamisen laajentamista muihin yliopistoihin ja palveluihin.

HAKA-projektissa määriteltävä arkkitehtuuri perustuu järjestelyyn, jossa kukin yliopisto pitää omalta osaltaan yllä opiskelijoidensa, työntekijöidensä ja muiden käyttäjiensä henkilötietoja ja käyttäjätunnuksia. Yliopistojen sisäisen käyttäjähallinnon kuntoon laittaminen on siis esivaatimuksena korkeakoulurajat ylittävälle käyttäjän tunnistamiselle.

Mikael Linden, tieteen tietotekniikan keskus CSC, puh. (03) 3115 3360

Tiedotteen alkuun

CSC avasi www-sivut korkeakoulujen käyttäjähallinnosta

CSC on avannut uuden www-sivuston, joka tarjoaa korkeakouluille tietoa käyttäjähallinnosta Suomessa ja ulkomailla. Käyttäjähallinto tarkoittaa niitä toimenpiteitä ja mekanismeja, joilla organisaatio pitää kirjaa tietojärjestelmiensä käyttäjistä ja heidän käyttöoikeuksistaan (mm. käyttäjätunnus, salasanat, roolit ja käyttöoikeudet). Käyttäjähallinnon www-sivut löytyvät osoitteesta www.csc.fi/suomi/funet/middleware/ 

Sivustolla käsitellään suomalaisten korkeakoulujen käyttäjähallintoon liittyviä asioita. Tällaisia ovat mm. middleware-ohjelmistoihin (väliohjelmistot) liittyvä suunnittelu. Middleware-käsitteellä tarkoitetaan verkossa toimivia sovelluksia, jotka tukevat muita sovelluksia, tietojärjestelmiä ja verkkopalveluja.

Korkeakoulujen tieto- ja opetushallinnon tukipalvelut ovat olleet CSC:n uusi kasvava alue. Viime vuonna päättyneen Henkilön sähköinen tunnistaminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa -projektin (HSTYA jälkeen korkeakoulujen käyttäjähallinnon kehittämistä on jatkettu hakemisto- ja tunnistamistekniikoihin keskittyvissä hankkeissa. Yhtenä tehtävänä on määrittää yhteinen rajapinta korkeakoulurajat ylittävälle käyttäjähallinnolle. Näin voitaisiin tukea kehitteillä olevia yhteisiä sähköisiä palveluja esim. virtuaaliyliopiston portaaliin, virtuaaliammattikorkeakouluihin ja kirjastoihin.

Tiedotteen alkuun

Musiikin verkkokäytön monet mutkat

Sävelteokset verkossa

Musiikin verkkokäytön määrittely ei käy aivan käden käänteessä, mutta sillä voidaan tarkoittaa ainakin nuottien, eri mittaisten musiikkitallenteiden ja musiikkia sisältävien videotallenteiden käyttöä sekä musiikkia sisältäviä suoria verkkolähetyksiä, joissa ei synny pysyvää tallennetta. Tallenteita voidaan tarjota yleisölle kuunneltavaksi (streaming) tai kopioitavaksi (download eli digitaalinen verkkolevitys). Tarjonta voi olla tarveperustaista (on demand) tai lähetysperustaista (webcasting). Käyttö voi tapahtua avoimesti Internetissä tai valvotusti intranetissä.

Verkko-opetuksen kohdalla musiikin intranet-käyttö lienee keskeisintä, mutta esimerkiksi musiikkiyliopiston toiminta suuntautuu myös eri tavoin ulospäin Internetin välityksellä ja edellyttää siten erilaisiin käyttötapoihin liittyvien tekijänoikeusasioiden tuntemusta.

Verkossa käytettävään musiikkiin (sävelteoksiin) liittyy tekijänoikeuksia, jotka on huomioitava käyttöä suunniteltaessa. Oikeuksia voi olla ns. luovilla tekijöillä (säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja), lähioikeuksien haltijoilla (äänitetuottaja ja esittävä taiteilija) ja musiikin kustantajilla (luovilta tekijöiltä kustannussopimuksella siirtyneitä oikeuksia). Aina kaikkia oikeuksia ei ole koskaan syntynytkään (esim. kansanmusiikki) tai ne voivat olla rauenneet. Musiikkia voidaan käyttää vapaasti, jos kaikkien tekijöiden kuolinvuoden päättymisestä on 70 vuotta. Lähioikeudet ovat voimassa 50 vuotta tallentamisesta. Huomattava osa musiikin historian suurien säveltäjien musiikista on siis vapaasti käytettävissä. Myös suojasta vapautuvien käyttökelpoisten tallenteiden määrä kasvaa jatkuvasti. CD-levyllä uudelleen julkaistut vanhat äänitteet ovat varmasti esim. musiikin historian verkko-opetuksen kannalta merkittävä varanto.

Musiikin oikeudenhaltijat ovat voineet siirtää oikeuksiensa hallinnoinnin tekijänoikeusjärjestöille. Näistä tärkeimpiä ovat Teosto (luovien tekijöiden ja musiikin kustantajien oikeudet) ja Gramex (äänitetuottajan ja esittävän taiteilijan oikeudet).

Tarvitaanko lupia?

Musiikin verkkokäyttö edellyttää yleensä käyttölupia. Tekijänoikeuslain perusteella tarvitaan lupa kappaleen valmistamiseen teoksesta (teoksen kopiointi palvelimelle) ja lupa saattaa teos yleisön saataviin (julkinen esittäminen). Voimassa oleva tekijänoikeuslaki sallii kuitenkin ilman erillistä lupaa mm. musiikin kopioimisen yksityisen käyttöön, musiikin julkisen esittämisen opetustoiminnassa ja sitaattikäytön.

Vaikka musiikin käyttö opetuksessa on mahdollista, opetuskäyttöön ei kuitenkaan ole lupa tehdä kopiota teoksesta. Näin ollen musiikin käyttö verkko-opetuksessa ilman erillistä lupaa on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta mahdotonta. Eduskunnan käsittelyssä olleessa uudessa tekijänoikeuslakiehdotuksessa julkinen esittäminen rajataan kattamaan vain tilanteet, joissa yleisö on läsnä. Tämän lisäksi lanseerataan yleisölle välittämisen käsite, joka tulee todennäköisesti rajoittamaan opetuskäytön mahdollisuuksia entisestään.

Tekijänoikeuslain mukaan teoksesta voidaan ottaa sitaatteja hyvän tavan mukaisesti siinä laajuudessa kuin lainauksen tarkoitus edellyttää. Siteeraaminen ei edellytä lupaa oikeudenhaltijoilta, sen sijaan tekijän nimi ja lähde on mainittava. Hyvä tapa muodostuu alan sisäisessä käytännössä, mutta sen rajat päättää viime kädessä tuomioistuin. Konkreettisia esimerkkejä tai ennakkotapauksia hyväksyttävästä musiikin (nuottien ja äänitteiden) siteeraamisesta tietoverkossa ei juurikaan vielä ole olemassa, mikä on johtanut ehkä turhaankin varovaisuuteen musiikin siteeraamisessa. Sitaateilla tulee epäilemättä olemaan merkittävä asema musiikin verkko-opetuksessa ja musiikkia käsittelevissä tieteellisissä julkaisuissa. Tarkempaa tietoa sitaattien käytöstä Ari Koivumaan laatimassa sitaattien käyttöä koskevassa ohjeessa.

Mistä luvat?

Kun halutaan käyttää luvanvaraista musiikkiteosta verkossa, on ensin selvitettävä kuka hallinnoi oikeuksia. Lupaselvittely kannattaa aloittaa tekijänoikeusjärjestöistä, koska suurin osa oikeudenhaltijoista on näiden järjestöjen tekijäasiakkaita. Tekijäasiakkaat ovat antaneet sopimuksella järjestöille yksinoikeuden teostensa käyttöoikeuksien myöntämiseen edelleen. Tällaisessa tilanteessa sopimusta ei siis voida tehdä suoraan oikeudenhaltijan kanssa. Järjestöjen kautta selviää myös, jos oikeudenhaltija ei ole järjestön tekijäasiakas. Tällöin sovitaan käytöstä suoraan oikeudenhaltijan kanssa.

Teostolla on (asiakkaidensa osalta) valtuudet myöntää luvat palvelinkopion tekemiseen ja julkiseen esittämiseen sekä Internet- että intranet-käyttöön. Gramex myöntää lupia kokonaisten kappaleiden sekä korkeintaan minuutin mittaisten streaming-äänitenäytteiden intranet- ja Internetkäyttöön. Gramex ei voi kuitenkaan toistaiseksi antaa lupaa kaikkien äänitteiden laittamiseen Internet-sivulle ilman äänitteen tuottajan lupaa. Gramexista voi kysyä listaa tuottajista, joilta ei erikseen tarvitse kysyä lupaa. Muilta tuottajilta on tarkistettava, saako näytteen laittaa Internetiin. Kokonaisten teosten Internet-käytön osalta lupa äänitteen tuottajalta tarvitaan aina. Jos tallenteet tarjotaan vain kopioitaviksi (download), toiminta ei kuulu Gramexille, ja lupa-asiat sovitaan suoraan oikeudenhaltijoiden eli äänitteen tuottajien ja muusikoiden kanssa.

Parhaassa tapauksessa selvitään siis sopimalla vain Teoston ja Gramexin kanssa. Yhden sävelteoksen käyttö voi kuitenkin pahimmillaan edellyttää sopimista kaikkien oikeudenhaltijoiden kanssa erikseen. Kun tällaisia teoksia on useita, lupien selvittely voi viedä runsaasti aikaa.

Musiikkiyliopistossa ja varmasti monessa muussakin opinahjossa tehdään itse musiikkia. Musiikki voi olla itse luotua (vrt. luovat tekijät) tai vain itse esitettyä. Jos musiikki tehdään alusta loppuun itse, eikä kukaan tekijöistä ole järjestöjen tekijäasiakas, voidaan musiikkia käyttää omien sopimusten puitteissa. Muussa tapauksessa on asiasta sovittava järjestöjen kanssa. Järjestöt suhtautuvat kuitenkin ymmärtäväisesti tällaiseen toimintaan, kunhan samoja tallenteita ei julkaista muualla (esim. CD-levyllä).

Monesti musiikkia tehtäessä käytetään lähtökohtana jotain olemassa olevaa aineistoa. Tällaisten tuotosten julkaisemisessa kannattaa käyttää harkintaa. Oma esitys ei luonnollisestikaan oikeuta käyttämään tekijänoikeussuojattua sävellystä, sanoitusta tai sovitusta. Toisaalta vaikka sävellys voi olla vapaa, sanoitus voi olla suojattu. Suojatun runon säveltämiseen ja julkaisemiseen tai oman sovituksen tekemiseen tarvitaan lupa jne.

Erilaiset korvaukset

Musiikin verkkokäytön korvauksista voidaan luonnollisesti neuvotella tekijöiden kanssa sopimuksen teon yhteydessä. Jos tekijät kuuluvat tekijänoikeusjärjestöihin, järjestölle maksettavat korvaukset on usein määritelty tariffeina. Teosto perii osaltaan korvaukset kaikesta käytöstä Inter- ja intranetissä, Gramex streaming-äänitenäytteistä ja kokonaisista streaming-äänitteistä. Järjestöjen kanssa tehtävät sopimukset ovat tällä hetkellä kokeiluluonteisia ja siten yleensä korkeintaan vuoden mittaisia. Myös tariffit tulevat todennäköisesti muuttumaan aika ajoin.

Korvausten perusteet vaihtelevat suuresti. Perusteena voi olla mm. tarjolla olevan aineiston määrä, käytön (kuuntelujen tai latausten) määrä, samanaikaisten käyttäjien määrä tai jokin edellisten yhdistelmä. Tämän hetkinen tilanne selviää seuraavista esimerkeistä.

Tarkemmin erilaisista käyttötavoista

Nuottien käyttö

Nuotteja koskevia tekijänoikeuksia edustavaa järjestöä ei ole. Näin ollen käyttöluvat ja korvaukset on sovittava tekijöiden kanssa. Kustannetun nuotin käyttöön lupa on pyydettävä kustantajalta, korvaus on yleensä suhteessa myynnin vähenemiseen. Kustantajilla ei välttämättä kuitenkaan ole halua tai valmiuksia näiden sopimusten tekemiseen. Kustantamattoman nuotin käyttöön luvan saa tekijöiltä (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja) ja korvaukset on sovittavissa. Suojasta vapautuneiden sävellysten nuoteista on mahdollista tehdä "omakustanne" kirjoittamalla nuotit uudelleen, jos ainoastaan kustantajalla on oikeuksia nuottiin. Kustantajan oikeus vapaan sävellyksen nuottikuvaan on myös tulkinnanvarainen. Nuottikuva ei kovin helposti täytä teossuojan edellytyksiä, vaikka kustantajat niin katsovatkin. Nuottikokoelmat ovat suojattuja lähinnä tietokantoina (15 vuoden suoja-aika), mutta suoja ei kata silloinkaan yksittäisten sävellysten nuotinnoksia.

Äänitenäytteiden käyttö Internetissä

Äänitenäytteillä järjestöt tarkoittavat korkeintaan 30 sekunnin mittaisia katkelmia äänitteiltä. Näytteet voivat olla korkeintaan 60 sekunnin mittaisia, jos kaikilta oikeudenhaltijoilta on saatu lupa. Näyte ei voi kuitenkaan olla enempää kuin 1/3 teoksen kokonaiskestosta. Luvanvaraisten näytteiden käyttö edellyttää Teoston ja Gramexin kanssa tehtäviä sopimuksia. Teosto-sopimus kattaa tarvittaessa luvat palvelinkopion tekemiseen sekä julkiseen esittämiseen (streaming) ja digitaaliseen verkkolevitykseen (download). Gramex-sopimus kattaa luvan palvelinkopion tekemiseen (paitsi toistaiseksi levy-yhtiöt, joilta tarvitaan erillinen lupa mikäli yhtiö ei ole antanut erillistä valtuutusta Gramexille) ja julkiseen esittämiseen (streaming). Digitaalinen verkkolevitys (download) ei kuulu Gramexille ja edellyttää siten sopimista oikeudenhaltijoiden kanssa. Teoston ja Gramexin perimien korvausten perusteena on tarjolla olevan aineiston määrä.

Kokonaisten kappaleiden käyttö Internetissä

Luvanvaraisten kappaleiden käyttö edellyttää Teoston ja Gramexin kanssa tehtäviä sopimuksia. Teosto-sopimus kattaa tarvittaessa luvat palvelinkopion tekemiseen sekä julkiseen esittämiseen (streaming) ja digitaaliseen verkkolevitykseen (download). Myös Gramex myöntää lupia kokonaisten kappaleiden käyttöön Internetissä streaming-muodossa. Tällöin on kuitenkin saatava erillinen lupa palvelinkopion tekemiselle äänitteen tuottajalta. Digitaalista verkkolevitystä eli downloadausta Gramex ei lisensioi lainkaan ja luvat tähän on hankittava suoraan oikeudenhaltijoilta eli tuottajalta/esittäjältä. Teoston ja Gramexin perimien korvausten perusteena on kuuntelujen/latausten määrä. Näin ollen käytön kustannukset ovat vaikeasti ennustettavissa.

Äänitteiden käyttö intranetissä

Luvanvaraisten kappaleiden käyttö intranetissä edellyttää Teoston ja Gramexin kanssa tehtäviä sopimuksia. Teosto- ja Gramex-sopimukset kattavat luvat palvelinkopion tekemiseen sekä julkiseen esittämiseen (streaming) suljetulle ja suppealle piirille. Teoston ja Gramexin perimien korvausten perusteena on tarjolla olevan musiikin ja yhtäaikaisten käyttäjien määrä.

Videoiden käyttö Internetissä

Videoissa käytettävän musiikin luovien tekijöiden oikeuksia hallinnoi Teosto, jonka kanssa voidaan sopia käytöstä. Käyttökorvauksetkin on varsin pitkälle tariffoitu. Esittäjien ja äänitetuottajien oikeudet on yleensä siirtyneet videon tuottajalle, joka puolestaan on voinut siirtää oikeuksien hallinnoinnin järjestölle. Lupien selvittely kannattaa aloittaa esimerkiksi Suomen äänite- ja kuvatallennetuottajien (ÄKT) kautta.

Suorat verkkokonsertit

Verkkokonserteissa käytettävän luvanvaraisen musiikin käyttöön haetaan lupa Teostosta, jolla on myös määritelty tätä toimintaa koskevat tariffit. Korvaukset perustuvat lähinnä yhtäaikaisten kuulijoiden määrään. Esittäjien kanssa sovitaan suoraan.

Webcasting, nettiradio

Jos Internetin välityksellä lähetään äänitetallenteisiin perustuvaa musiikkia, on asiasta sovittava Teoston ja Gramexin kanssa. Tähänkin toimintaan on syntymässä tariffijärjestelmä, jossa korvaukset perustuvat käytettävien äänitteiden ja kuulijoiden määrään.

Lopuksi

Musiikkiyliopiston tehtävänä on kouluttaa muusikoita ja muita musiikin tekijöitä, jotka ansaitsevat tekijänoikeuskorvaukset tekemästään työstä. Siksi tekijänoikeusasiat on syytä hoitaa esimerkillisesti. Tällä hetkellä lupien haku, korvausmenettely ja käytön raportointi on kuitenkin harmillisen monimutkainen kokonaisuus, joka ei millään tavoin houkuttele lisäämään musiikin verkkokäyttöä. Toivottavaa olisi, että tulevaisuudessa koko prosessi voitaisiin hoitaa yhdeltä luukulta ja käyttökorvaukset olisivat suhteessa aineistojen tarjoajan toiminnan tavoitteisiin. Nyt yliopistot ja muut oppilaitokset maksavat musiikin verkkokäytöstä pääasiassa samoilla perusteilla kuin kaupalliset yrityksetkin.

Matti Jordman, Projektipäällikkö, Sibelius-Akatemian innovaatiokeskus

Tiedotteen alkuun

Julkaisuja

Yrjö Hyötyniemen toimittama teos Muuttuuko mikään? Näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategiaan on ilmestynyt Opetusministeriön julkaisuja -sarjassa.

Helsingin yliopiston virtuaaliyliopistostrategia 2003-2006 (pdf) on ilmestynyt painettuna julkaisuna. Katso myös muiden yliopistojen tvt-strategiat, jotka löytyvät strategiapalvelusta.

Joensuun yliopiston opetusteknologiakeskus ja Itä-Suomen virtuaaliyliopisto ovat julkaisseet Esko Kähkösen toimittaman teoksen Projektina verkko-oppiminen. Sisältöä ja tukea itäsuomalaisten yliopistojen yhteistyönä (pdf).

Opetusteknologiakeskuksen aiemmin ilmestyneet julkaisut ovat Verkot ja ohjaus. Ohjaus ja arviointi yliopiston virtuaaliopetuksessa (pdf), v. 2002Yliopisto-opetusta virtuaalistamassa (pdf), 2002

Tiedotteen alkuun