SVY-tiedote Lokakuu 2003

Tässä tiedotteessa:

• SVY:n portaalin tekniikka: hajautusta ja integraatiota
• SVY pilotoi käyttäjän tunnistamista
• TieDot-hankkeen viimeinen puolivuotiskausi meneillään - tieteellisen tiedonhaun verkkokursseja 14:ltä eri tieteenalalta
• OSKAR kartoittaa opettajan tieto- ja viestintäteknisen osaamisen
• Miten teen äänipohjaisen verkkoluennon - opas opetuksen suunnittelijoille

Ajankohtaista

SVY-yhdyshenkilöpäivä 21. lokakuuta | SVY-yhdyshenkilöiden ja -hankeyhdyshenkilöiden yhteinen työskentelypäivä järjestetään 21. lokakuuta Helsingin yliopiston tiloissa. Ilmoittautuminen 10. lokakuuta mennessä. Aamupäivällä SVY:n johtoryhmän puheenjohtaja, Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson sekä SVY:n kehittämisyksikön johtaja, professori Pekka Kess luovat katsauksen uuden ohjelmakauden haasteisiin. Ylitarkastaja Marja Kylämä opetusministeriöstä erittelee tietoyhteiskuntaohjelmien näkökulmia. Iltapäivällä työskennellään työryhmissä. Aiheina ovat yliopistojen välisen tiedonsiirron kehittäminen, virtuaaliyliopistotoiminnan näkyvyys ja vaikuttavuus opetuksen kehittämisessä, tekijänoikeuksien hallinta sekä SVY:n portaalin kehittäjäsivuston tarjoama tuki verkostohankkeille. Päivä päättyy Helsingin yliopiston vastaanottoon ja vararehtori Hannele Niemen tervehdykseen.

Opintoasiainpäivät 2.-3. lokakuuta Kajaanissa – SVY:n palvelut esillä työpajoissa. Opintoasianpäivien ohjelma ja työpajojen esittelyt löytyy osoitteesta www.oulu.fi/oap2003/kajaani/ | Tutkinnonuudistukset ja oppimisen edistäminen sekä opetuksen kehittämisen uudet tukipalvelut ovat tämänvuotisten opintoasiainpäivien teemoja. Teemoihin kytkeytyvät oleellisesti myös SVY:n tutkintorakenneuudistuksen tavoitteita tukevat opintoasiainpalvelut. Työpajoissa käsitellään SVY:n portaaliin kehitettävää joustavan opinto-oikeuden JOOPAS-palvelua sekä ryhmäoppimista tukevaa IQ Team –työkalua.

• Joustavan opinto-oikeuden verkkopalvelua esitellään työpajassa 6. Valtakunnallisen JOO-sopimuksen tullessa voimaan syksyllä 2004 avataan SVY:n portaalissa JOOPAS-verkkopalvelu, josta löytyy keskitetysti tietoa joustavista opiskelumahdollisuuksista sekä opiskeluoikeuden hakemiseen liittyvää ohjausta. Syksyn 2003 aikana suunnitellaan palvelun rakenne ja toiminnot yhteistyössä yliopistojen kanssa. Palvelun sisältö perustuu valtakunnallisen JOO-sopimuksen yhteisiin soveltamisperiaatteisiin ja yliopistokohtaisiin soveltamisohjeisiin, jotka tuotetaan yliopistoissa lukukauden 2003-2004 aikana. Soveltamisohjeistuksen ensimmäinen versio tulee käsittelyyn Opintoasiainpäivien työpajassa 6.
• IQ Learn ja Team -palveluihin voi tutustua työpajassa 1. SVY:n portaalissa syyskuun aikana avautuva IQ Team -palvelu tukee oppimista ryhmätoimintana verkossa. Järjestelmä sisältää välineitä ryhmän kehittymisen arviointiin ja edistää yhteistä oppimista ja tiedonluomisen prosesseja virtuaalisissa ympäristöissä. IQ Team on toinen vaihe SVY:n opintojen ohjaukseen ja tukemiseen liittyvästä IQ FORM –kehittämishankkeesta. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotettu IQ Learn -järjestelmä kasvattaa yksittäisen opiskelijan itsetuntemusta ja itsesäätelytaitoja sekä kehittää opiskelutaitoja. IQ Learn ja IQ Team palveluja esitellään Opintoasiainpäivillä Työpajassa 1. Opiskelijasta omatoiminen tiedeyhteisön jäsen.

SVY:n portaalin tekniikka: hajautusta ja integraatiota

SVY:n toiminta-ajatuksen ydin on kehittää yliopistojen välistä verkostotoimintaa. Teknisesti yliopistojen välinen verkostotoiminta on laaja ja monimutkainen alue. SVY kehittää teknistä viitekehystä tämän monimutkaisuuden hallintaan. Tämä järjestelmä on saanut kehittäjätiimin arkikielessä asiaa hyvin suurpiirteisesti kuvaavan kutsumanimen "framework", sillä järjestelmän kuvaaminen kattavasti yhdellä sanalla on hankalaa.

Käytännössä frameworkista tai teknisestä viitekehyksestä puhuttaessa tarkoitetaan tietoverkossa toimivaa hajautettua järjestelmää ja siihen liittyviä väliohjelmistoja, jotka tarjoavat tiettyjä palveluita niitä hyödyntäville organisaatioille. Lähestymistapa vaikuttaa oikeansuuntaiselta, sillä vuonna 2000 alkaneen portaalijärjestelmän kehitystyön aikana saatujen kokemuksien mukaan näyttää siltä, että Suomen yliopistoyhteisön verkostotoiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen tähtäävät hankkeet tarvitsevat yhteisen viitekehyksen käytettyjen verkkoteknologioiden tueksi.

Yhteensopivuutta, avoimuutta ja realistisia tavoitteita

Järjestelmän tarkoituksena on määritellä ja testata erilaisia tiedonsiirtostandardeja, rajapintoja ja esitysmuotoja. Tavoitteena ei ole tuottaa monoliittista pakettiratkaisua, vaan helppokäyttöinen, avoin ja laajennettava ohjelmakirjasto ja työkalupakki virtuaaliyliopistokentän hajautettuun tiedonhallintaan. Tarkoituksena ei myöskään ole korvata yliopistojen olemassa olevia tietojärjestelmiä, vaan tarjota mahdollisuus niiden laajentamiseen joustavasti standardimuotoisilla tiedon esitysmuodoilla, siirtokanavilla ja avoimilla rajapinnoilla.

Esitysmuodot ovat XML-pohjaisia formaatteja, siirtokanavat näiden formaattien siirtoreittejä ja avoimet rajapinnat SOAP-määrityksen toteuttavia tekniikoita. XML-tekniikoiden käytön motivaationa on ollut etupäässä se, että ne ovat (lähes) riippumattomia asiakkaan käyttämästä sovellusalustan tekniikasta. Monet yliopistot käyttävät pääasiassa Javaa ja sen laajennuksia verkkopalveluidensa implementointiin, mutta eivät kaikki. Monilla on käytössään myös muita kieliä kuten PHP:tä, Perliä ja joillakin jopa .NET-pohjaisia ratkaisuja. Pyrkimyksenä on tukea tasapuolisesti näitä kaikkia ja hyödyntää mahdollisimman pitkälle korkeakoulujen olemassaolevaa sovelluspalvelininfrastruktuuria.

Prototyyppi testauksessa

Tällä hetkellä prototyyppiasteella testattavana ovat viitekehyksen ydinkirjasto ja tämän päälle kirjoitettu sisällönhallintajärjestelmä, jonka suurimpia vahvuuksia ovat täydellinen XML-pohjaisuus, suora tuki kaiken sisällön Dublin Core-pohjaiseen metadatamerkintään ja mahdollisuus sisällönhallintajärjestelmän hajauttamiseksi useammalle palvelimelle.

Käynnissä olevat teknologiapilotit

Syksyn 2003 aikana virtuaaliyliopisto pilotoi kahta tiedonsiirtorajapintaa.

• Ensimmäinen pilotti testaa kurssitiedon siirtämistä virtuaaliyliopiston portaalin ja yliopistojen tietojärjestelmien välillä. Pilotissa käytetään hyväksi Tieken johdolla luotua kurssitietomääritystä. Kokeilussa ovat mukana Jyväskylän yliopisto ja Svenska handelshögskolan.
• Toinen teknologiapilotti käsittelee käyttäjätiedon siirtämistä organisaatiorajojen yli. Pilotointia koordinoi korkeakoulujen ja CSC:n yhteinen HAKA-projekti. Virtuaaliyliopiston lisäksi mukana ovat Helsingin Yliopiston tietotekniikkaosasto ja kansallinen elektroninen kirjasto FinELib.

Syksyn 2003 suunnitelmissa on paneutua myös uutisoinnin syndikointiin eli tarjota työkaluja uutisten ja tiedotteiden siirtorajapinnoille (käyttäen RSS-tekniikkaa). Toinen tärkeä, lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi tuleva rajapinta on integraatio joustavan opinto-oikeuden hyödyntämistä tukevaan opiskelijaliikkuvuusprosessiin.

Viitekehyshankkeesta ja yleisesti SVY:n portaalin teknologiasta tiedotetaan tarkemmin jatkossa Suomen virtuaaliyliopiston portaalissa. Lisätietoja saa myös ottamalla suoraan yhteyttä portaalin tekniikan kehittäjiin CSC:llä.

Juha Kervinen, tieteen tietotekniikan keskus CSC

Tiedotteen alkuun

SVY pilotoi käyttäjän tunnistamista

Tietoverkossa tarjottavan palvelun on usein tunnistettava käyttäjänsä: tiedettävä hänen nimensä, sähköpostiosoitteensa tai käyttäjätunnuksensa, jotta hänen oma käyttäjäprofiilinsa tai työtiedostonsa avautuu hänelle, kun hän seuraavan kerran kirjautuu sisään palveluun.

Perinteisesti henkilökohtaiset verkkopalvelut pyytävät uutta käyttäjäänsä ensin rekisteröitymään, ja antavat hänelle sen jälkeen käyttäjätunnuksen ja salasanan, joka hänen täytyy muistaa. Käyttäjärekisterin ylläpito aiheuttaa lisävaivaa myös palvelun tarjoajalle: Kuinka huolehtia siitä, että käyttäjä muistaa päivittää henkilötietojaan, jos esimerkiksi osoite muuttuu? Kuinka saada tieto siitä, että opiskelija on valmistunut? Miten välttää olemattomat käyttäjät, jotka joku käyttäjä on tekaissut pilan päiten?

Korkeakoulujen ATK-keskusten yhteinen HAKA-projekti on rakentamassa infrastruktuuria, joka mahdollistaa kotiyliopiston ylläpitämien käyttäjätietojen käytön myös kotiyliopiston ulkopuolisissa www-palveluissa. Yhdysvaltojen yliopistoissa kehitetyn Shibboleth-järjestelmän myötä www-palveluiden ylläpitäjien ei tarvitse huolehtia käyttäjätietojen ajantasaisuudesta, vaan käyttäjätiedot päivittyvät kotiyliopiston tietojärjestelmistä automaattisesti. Käyttäjän tunnistaminen tapahtuu kotiyliopiston käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Yhteinen tunnistamisinfrastruktuuri rakentaa luottamusverkostoa

Käyttäjän tunnistaminen yli korkeakoulurajojen tarkoittaa myös uudenlaisen luottamusverkoston syntymistä yliopistojen välille. Eri toimijoiden tulee luottaa siihen, että kukin hoitaa oman leiviskänsä yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan: esimerkiksi palveluntarjoajien tulee luottaa siihen, että kunkin kotiyliopiston tarjoamat käyttäjätiedot ovat todellakin ajantasaisia. Yhteisen tunnistamisinfrastruktuurin rakentaminen toteuttaa SVY:n strategiaa ja arvoja, joiden mukaan luottamus nähdään verkostoituvan yhteistyön yhtenä edellytyksenä.

Lisätietoa käyttäjän tunnistamisesta yli korkeakoulurajojen 

Tiedotteen alkuun

TieDot-hankkeen viimeinen puolivuotiskausi meneillään - tieteellisen tiedonhaun verkkokursseja 14:ltä eri tieteenalalta

Kurssien laatimisessa eräänä peruslähtökohtana on ollut tieteenalakohtaisuus. "Heti alussa luovuttiin ajatuksesta, että opiskelija saavuttaisi informaatiolukutaidon tavoitteet opiskelemalla tiedonhaun tekniikoita yleisellä tasolla" toteaa hankkeen koordinaattori Arja Juntunen. "Jo yksistään saatavilla oleva tiedon määrä pakottaa miettimään tiedonhaun opetusta uudella tavalla. Tieteellisen tiedon tunnistaminen ja arviointi edellyttävät aloittamista oman tieteenalan lähtökohdista."

Verkkokurssit on rakennettu yhteistyössä ainelaitosten kanssa, ja yhteistyökumppanuus on rakentunut molemminpuolisesta mielenkiinnosta asiaan. Kurssien tekijöinä ovat pääasiassa olleet kirjastojen informaatikot. Hankkeen aikana on hankittu verkkopedagogisia ja teknisiä valmiuksia. Ainelaitokset ovat toimineet substanssialan asiantuntijoina. Osan kursseista on tehnyt ainelaitoksen henkilökuntaan kuuluva asiantuntija.

Myös verkkokurssien tutorointi on ollut mukana alusta alkaen. Lähtökohtana on ollut, että opiskelijaa tuetaan matkalla tietoon. Tutoroinnista ovat vastanneet joko ainelaitosten opettajat tai kirjaston informaatikot.

Tuotetut kurssit arvioidaan

Hankkeen viimeinen puolivuotiskausi on käynnistymässä ja yksi ajankohtaisista asioista on arviointi. "Alusta lähtien oli tavoitteena se, että kurssit tullaan arvioimaan pedagogisesta, tieteenalakohtaisesta ja tiedonhankinnan näkökulmasta. Valmiista kursseista on jo tähän mennessä kerätty palautetta opiskelijoilta. Lokakuun alun yhteisessä hankekokouksessa selvitämme mahdollisuutta käyttää ARVO-työkalua kurssien arvioinnin apuna", kertoo Juntunen.

Työskentely hankkeessa on ollut Juntusen mukaan avointa. "Tietoa on jaettu ja jalostettu yhdessä eteenpäin. Konkreettisesti se on näkynyt muun muassa siten, että kurssien sisältöjen vaihtamisesta on tehty sopimuksia ja osapuolet ovat työstäneet vastaavan alan tiedonhaun kursseja omaan yliopistoympäristöönsä soveltuviksi. Itse asiassa hankkeen myötä tiedonhaun verkkokursseista näyttäisi tulevan kirjastojen yksi vakiintunut työmuoto", toteaa Juntunen tyytyväisenä.

Jatkohanke: Informaatiolukutaidon opintosuunnitelma

Vuoden 2004 jälkeen hanketta jatkaa ehkä hieman eri muodossa Helsingin yliopiston koordinoima valtakunnallinen Informaatiolukutaidon opintosuunnitelma -hanke. TieDot-hankkeessa on mukana seitsemän yliopistoa. Yhteishanketta koordinoi Kuopion yliopiston kirjasto. Muut hankkeen osapuolet ovat: Joensuun yliopiston kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto, Kuopion yliopiston oppimiskeskus, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto, Lapin yliopiston kirjasto, Oulun yliopiston kirjasto sekä Vaasan tiedekirjasto ja oppimiskeskus.

Lisätietoja hankkeen kotisivuilta.

Tiedotteen alkuun

OSKAR kartoittaa opettajan tieto- ja viestintäteknisen osaamisen

OSKARin TTY:n tiimi: (vas.) Kirsi Silius, Katja Yritys, Teemu Mäkelä, Anne-Maritta Tervakari ja Pasi Häkkinen. Kuvasta puuttuu Harri Inkinen.

Kartoitettuaan käyttäjän osaamisen OSKAR osaa ehdottaa hänelle juuri sopivantasoista täydennyskoulutusta. Myös täydennyskouluttaja hyötyy OSKARin keräämästä datasta. Sen avulla hän voi suunnitella koulutuksen, joka todella vastaa koulutettavien tarpeisiin. IT-Peda-verkosto tuottaa OSKARin SVY:n portaaliin ja uusi palveluympäristö saataneen käyttöön jo ensi keväänä.

OSKARin ansiosta erilaisten kohderyhmien osaamistaso on kartoitettavissa objektiivisesti ja valtakunnallisesti. Kartoituksen voi tehdä usealta eri taitoalueelta, kuten ohjelmoinnin, asenteiden, opetusmenetelmien jne. alueelta. Kartoituskysymykset on rajattu koskemaan yksittäisiä toimintoja esimerkiksi kuvan editoinnissa, eikä editointia kokonaisuudessaan. Aihealueiden kysymyspattereihin voi myös lisätä uusia kysymyksiä.

OSKARin tuottama data voidaan siirtää tilastollista käsittelyä varten Exceliin tai SPSS -ohjelmistoon. Koko oppilaitoksen henkilöstöä koskevan mittaustiedon kokoaminen auttaa suunnittelemaan ryhmän taitotasoa vastaavaa täydennyskoulutusta ja syventymään niihin asioihin, joiden tietämyksessä erityisesti on puutteita. Samalla organisaatiosta löytyvät myös asiantuntijat ja osaajat, jotka puolestaan voivat kouluttaa muita henkilöstön jäseniä.

Ammatillisen reflektoinnin työkaluna OSKAR on miellyttävä. Yksittäinen opettaja voi testata oman tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osaamistasonsa. Henkilökohtainen raportti kertoo testaajan taitoprofiilin ja antaa tietoa juuri hänen taitotasolleen kohdennetuista, tarjolla olevista täydennyskoulutusmahdollisuuksista. Esimerkiksi kuvankäsittelyn perustaidot hallitsevalle suositellaan kuvankäsittelyn jatkokurssia. Työkalussa on organisaatiokohtainen koulutuskalenteri.

Lisätietoja: kirsi.silius@tut.fi. OSKARin kotisivut avautuvat perjantaina 3.10. osoitteessa http://matriisi.ee.tut.fi/oskar/ 

Tiedotteen alkuun

Miten teen äänipohjaisen verkkoluennon - opas opetuksen suunnittelijoille

Tyypillisesti verkkoluennon kokoaminen alkaa siitä kun luento tai luentosarja nauhoitetaan. Tämän jälkeen ääni ja luennolla käytetty muu materiaali (teksti, kalvot, kuvat) yhdistetään verkon kautta käytettäväksi opetusmateriaaliksi.

Valtiotieteellisen tiedekunnan Verkkoluennot-hankkeessa on kokeiltu ja toteutettu äänipohjaisia verkkoluentoja syksystä 2000 lähtien. Ensimmäisen kerran verkkoluentoa käytettiin opinto-ohjelman mukaisessa opetuksessa syksyllä 2001, jolloin Kulttuurinen lapsuus -luentosarja oli tarjolla pelkästään verkossa sosiaalityön pääaineopiskelijoille.

Laajemmin verkkoluentoja on käytetty ympäristöpolitiikan opetuksessa. Varsinaiseen testiin verkkoluennot joutuivat ympäristöpolitiikan 15 opintoviikon verkko-opintokokonaisuuden aloittamisen yhteydessä syksyllä 2002. Perusopintoja suorittamaan valittiin 40 opiskelijaa. Hakijoista 40 prosenttia oli pääkaupunkiseudun yliopistoista ja 60 prosenttia muualta maasta. Opetus ja opiskelu tapahtui kokonaan verkkovälitteisesti. Pohjana oli kolme äänitettyä luentosarjaa ja yksi verkkoseminaari.

Ympäristöpolitiikan luentosarjat on nyt linkitetty verkkoluento-oppaan kotisivulle niin että kuka tahansa voi tutustua niihin ilman tunnuksia. Raimo Parikka kehottaakin äänipohjaisen verkkoluennon toteutuksesta kiinnostuvia tutustumaan ensin jo toteutettuihin verkkoluentoihin.

Selvää lisäarvoa

"Tehdyt toteutukset antavat parhaan tuntuman siihen mitä lisäarvoa äänipohjaisella verkkoluennolla ylipäätään on verrattuna tekstipohjaiseen materiaaliin perustuvaan luentoon. Jakeluformaatti sopii erityisen hyvin verkostoissa tuotetulle opetukselle". toteaa Parikka, joka itse on tehnyt kehittelytyötä valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkoston Sosnetin puitteissa.

Opiskelijoilta Parikka ja Heikkilä ovat saaneet myönteistä palautetta. Sosiaalipolitiikan ja yhteiskuntahistorian johdantokurssin opiskelijoista 40 prosenttia kuunteli luentoja kotikoneeltaan joko kertauksena tai luennolta poissaolon korvikkeena.

"Luentojen kuuntelu oli mielenkiintoista ja pidin etenkin siitä, että niitä voi tarvittaessa kuunnella uudelleen, mitä ominaisuutta ei tavallisista luennoista löydy. Myös se oli hyvä, että kalvot löytyivät erikseen, jos aina ei pysynyt luentomuistiinpanojen kanssa luennoitsijan tasolla", kiitellään eräässä opiskelijapalautteessa.

Opas neuvoo vaihe vaiheelta

Oppaassa käydään läpi äänipohjaisen verkkoluennon valmistuksen kaikki vaiheet: äänityksestä editoinnin kautta julkaisemiseen ja käyttöön aina saatuun palautteeseen saakka. Tavoitteena on, että opas innostaisi verkkoluentoprojektien toteuttamiseen.

Tyypillisesti verkkoluennon kokoaminen alkaa siitä kun luento tai luentosarja nauhoitetaan. Tämän jälkeen ääni ja luennolla käytetty muu materiaali (teksti, kalvot, kuvat) yhdistetään verkon kautta käytettäväksi opetusmateriaaliksi. Pakettiin yhdistetään esimerkiksi WebCT-oppimisympäristöä hyödyntävä keskustelualue ja luennoitsijalle tai tenttijälle kohdistettu kysymysten tekoalue sekä luentosarjan suorittamisvälineistö. Tällä tavalla paketoituna luentosarja on kuunneltavissa ja suoritettavissa joko kokonaisuudessaan tai osittain verkon välityksellä usean vuoden ajan.

"Äänipohjaisen verkkoluennon tekeminen ei ole teknisesti vaikeaa. Tarvittavan äänenkäsittelyn vaiheet oppii nopeasti", vakuuttaa Parikka. Hän kuitenkin kehottaa aluksi tutustumaan perusteellisesti eri tekovaiheisiin.

Käytännössä helpointa olisi jakaa tuotantoprosessi sisällön asiantuntijan eli luennoitsijan sekä tekniikan tuntijan eli teknisen toimittajan kesken. Luennoitsija valmistelee luentonsa kaikkine materiaaleineen ja ajoituksineen. Tekninen toimittaja kokoaa valmiit palat yhdeksi esitykseksi.

Lisätietoja: Raimo Parikka | Anu Heikkilä 

Tiedotteen alkuun