Etusivu > Tiedotteet > 2003 > SVY-tiedote Joulukuu 2003

SVY-tiedote Joulukuu 2003

Tässä tiedotteessa:

Ajankohtaista

Suomen virtuaaliyliopisto -konsortio hakee kehittämisyksikön johtajaa | Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 11. joulukuuta.

WSIS - Tietoyhteiskuntahuippukokous järjestetään Genevessä 10.-12. joulukuuta | Huippukokous kokoontuu korkeimmalla poliittisella tasolla. Siihen osallistuvat YK:n jäsenmaiden valtioiden ja hallitusten päämiehet. Huippukokouksen yhteydessä järjestetään laaja näyttely, jossa esitellään myös Suomen virtuaaliyliopistoa.

Maailman suurin teknologiapalkinto jaetaan Suomessa kesäkuussa 2004 | Hakuaika päättyy 31. joulukuuta 2003.

Vapaa pääsy tieteelliseen tietoon -seminaari 8. - 9. tammikuuta | Seminaari on suunnattu tiedeyhteisön päätöksentekijöille, tutkimuksen rahoittajille, julkaisutoiminnassa mukana oleville tutkijoille, tieteellisille kirjastoille ja kaikille open access -julkaisemisesta kiinnostuneille.

Valtakunnalliset virtuaaliyliopistopäivät järjestetään 23. - 24. maaliskuuta 2004 Koulutuskeskus TKK Dipolissa Espoossa.

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa konferenssi 21. - 23. huhtikuuta 2004 | Teemana vuonna 2004 on Parhaat paikalla - toimivia käytäntöjä arkeen.

Tiedotteen alkuun

Portaalipäivä kokosi yhteen verkkopalvelujen kehittäjiä

Espoon Spektrissä pidettiin 20. marraskuuta yliopistoille ja ammattikorkeakouluille suunnattu portaalipäivä. Päivän tavoitteena oli koota yhteen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen verkkopalvelujen kehittäjiä ja näin synnyttää tiiviimpää vuoropuhelua eri palvelujen kehittäjien kesken.

Seminaarin järjestivät tieteen tietotekniikan keskus CSC ja SVY:n kehittämisyksikkö, jotka halusivat luoda keskustelufoorumin yhteisten tai samankaltaisten verkkopalveluhankkeiden toimijoille.

Seminaarissa oli läsnä noin 80 osallistujaa yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja yrityksistä. Seminaari lähetettiin myös suorana verkkovideolähetyksenä.

Portaalipäivän esitykset löytyvät Verkostopalvelun arkistosta pdf-muodossa.

Esitysten verkkovideot löytyvät Funet-TV:n sivuilta 

Tiedotteen alkuun

Verkkopalveluprojektin onnistuminen on myös tilaajasta kiinni

"Tilaustyönä toteutetun verkkopalveluprojektin onnistuminen on paljolti kiinni siitä miten hyvin hankinta on valmisteltu." Näin totesi Steerco Oy:n toimitusjohtaja Jukka Packalén esitelmöidessään 20. marraskuuta järjestetyssä portaalipäivässä.

"Verkkopalveluprojektin onnistumiseen vaikuttaa suoraan tilaajan panostus tilaajalle kuuluviin kotiläksyihin", painotti Packalen. Tilaajalle kuuluu projektin tavoitteiden ja vaatimusten huolellinen määrittely, tilaajan resurssien käytön suunnittelu sekä realistisen ja joustovaraa sisältävän aikataulun suunnittelu.

"Tilaajalta odotetaan projektin toteutusvaiheessa selkeää visiota projektin tavoitteista ja vaatimuksista sekä loppukäyttäjien tarpeista ja odotuksista", kertoi toimitusjohtaja Jukka Packalen Portaalipäivässä.

Packalen perusti käsityksensä tuoreisiin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat, että projektien onnistuneessa läpiviennissä on paljon parantamisen varaa. Yli 90 % Steerco Oy:n haastattelemista henkilöistä oli kokenut ongelmia aikataulussa pysymisessä ja yli 80 % budjetissa pysymisen kanssa. Reilut 70 % vastaajista oli sitä mieltä, että lopputulokset eivät vastanneet projektille asetettuja vaatimuksia.

Tilaamiseen ei panosteta riittävästi

Verkkopalveluiden tilaamiseen ei tutkimustulosten perusteella panosteta riittävästi. "Usein jopa oman organisaation kehittämistarve jää selvittämättä. Ei löydy selkeää vastausta siihen, miksi verkkopalvelua ylipäänsä kehitetään. Kun tavoitteet jäävät määrittelemättä, on mahdotonta kartoittaa, millaisilla ratkaisuilla tilaajan tavoitteet olisivat saavutettavissa", toteaa Packalen.

Ratkaisuvaihtoehtoina voidaan punnita esimerkiksi sitä tarvitaanko projektiin räätälöity järjestelmä tukemaan organisaation sisällöntuottajia vai tuote hoitamaan asiakaskontaktien hallintaa vai jotakin muuta.

"Kun ratkaisuvaihtoehtoja ei voida kartoittaa, on sopivan toteutuskumppanin tai -tuotteen valinta arpapeliä eikä tarvittavista resursseista voida muodostaa realistista käsitystä, oli sitten kyse rahasta, ajasta tai osaamisesta."

Kahden kauppa jatkuu koko hankkeen elinkaaren

Tilaajan vastuu verkkopalveluprojektista ei kuitenkaan rajoitu omien tarpeiden tunnistamiseen ja oikean toteutusmallin valintaan panostamiseen. Verkkkopalveluprojekti on koko elinkaarensa ajan kahden kauppa. Projektilla on aina tilaaja, eli se, joka vastaa kehittämistarpeesta ja rahoituksesta ja toimittaja, eli se, joka vastaa toteutuksen läpiviennistä. Näin on silloinkin, kun tilaaja ja toimittaja ovat samassa organisaatiossa.

"Tilaajalta odotetaan myös projektin toteutusvaiheessa selkeää visiota projektin tavoitteista ja vaatimuksista sekä loppukäyttäjien tarpeista ja odotuksista. On myös tärkeätä, että tilaaja tuntee keskeiset verkkopalveluprojektin hallinnan osa-alueet ja on aktiivinen toimija aikataulun, kustannusten ja lopputulosten laadun hallinnassa", muistuttaa Packalen.

Selkeät pelisäännöt

Yhteistoiminta vaatii selkeät pelisäännöt. Verkkopalveluprojekteissa ei tarvitse hakea kaukaa mallia sääntöjen laatimiseen. Yleiset tietojärjestelmäprojektien toimitusehdot tarjoavat hyvän raamin molemmille osapuolille kohtuullisen sopimuksen laatimiseen. Systemaattiset muutostenhallintamenettelyt auttavat hallinnoimaan yhdessä projektiin kohdistuvia muutospaineita, jotka hallitsemattomina murentavat aikataulu- ja kustannusrakenteet alta aikayksikön.

"Yhteisesti laaditut käyttö- ja testitapaukset auttavat molempia osapuolia testaamaan lopputulokset yhdenmukaisella tavalla ja syventävät yhteistä näkemystä siitä, miten lopptulosten tulisi toimia", suosittelee Packalen.

Tilaaja tarvitsee tukea vaativien tehtäviensä hoitamiseen. Juristi voidaan kutsua metsästämään sopimuksien sudenkuoppia ja teknisillä asiantuntijoilla katselmoidaan teknisiä suunnitelmia ja lopputuloksia. Liian usein unohdetaan kuitenkin kuulla kaikkein tärkeintä eli loppukäyttäjää. Ja kuitenkin on melkein mahdotonta vastata tarpeisiin, joita ei tunneta kunnolla. Ei siis ole ihme, että verkkopalveluprojektien lopputulosten laatu koetaan usein ongelmaksi.

.

Portaalipäivän esityskalvot (pdf)

Tiedotteen alkuun

Kansallinen tiedonhakuportaali Nelli palvelee ensi vuonna

Connecting databases - ultrapostmoderneja kirjastopalveluja

Nelli-portaali on kansallinen tiedonhakujärjestelmä. Sen tavoitteeena on parantaa elektronisten dokumenttien käytettävyyttä ja saatavuuta. Nelli-haun voi kohdistaa useisiin eri tietokantoihin kuten kirjastoluetteloihin, kokotekstitietokantoihin tai vaikkapa oppimisalustoihin. Lisäksi se tarjoaa asiakkaille personoituja palveluita (oma aineistolista ja e-kirjahylly sekä uutuusvahti). Nelli-portaali avataan Suomen yliopistojen käyttöön vuoden 2004 alkupuolella. Ammatikorkeakoulukirjastojen sektori ja yleiset kirjastot tulevat mukaan myöhemmin.

Ari Rouvari ja Henri Ryhänen heittivät kotikonstit roskiin ja lähtivät liikkeelle standardivälinein.

Tiedonhakuportaali toteutetaan Ex Librixen Metalib ja SFX -ohjelmistolla. Portaalin käyttöönotosta vastaa Kansalliskirjasto/Helsingin yliopiston kirjasto.

Nelli-portaali, kirjastojärjestelmä (Voyager) ja digitaalisten objektien hallintajärjestelmä (Encompass) tulevat muodostamaan teknisen alustan kirjastopalveluiden käyttöä varten. Toistaiseksi kaupallisten kirjastojärjestelmien käyttämät rajapinnat eivät ole riittävän standardeja, joten eri toimittajien järjestelmien saumaton liittäminen on haasteellista. Toisaalta kolmen erilaisen järjestelmän yhteiskäyttö tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kehittää kirjastopalveluja. Palveluja ei suunnitella tekniikan ehdoilla, vaan taivutamme järjestelmät palvelujen mukaisiksi.

Standardit avainasemassa

Nelli-portaalin tärkein verkkoprotokolla on Z39.50. Se on yhteyskäytäntö etätietokantoihin tehtäviä hakuja varten. Standardissa on määritelty kentät, joihin haku kohdistuu. Yleisimpiä hakuattribuutteja ovat isbn, issn, nimeke, tekijä, aihe, julkaisuvuosi ja vapaatekstihaku. Z-protokollan avulla on helppo suorittaa haut erilaisiin tietokantoihin. Ilman standardia joutuisimme rakentamaan hakualgoritmit jokaista kohdetietokantaa varten erikseen.

Linkitykseen käytetään SFX-ohjelmistoa, joka on OpenURL-sovellus. OpenURL on perinteisen url-osoitteen kaltainen. Se sisältää dokumentin kuvailutiedot, joiden avulla oikea dokumentti löytyy. Standardissa on määritelty tiedot ja se miten niitä siirretään. OpenUrl jakautuu linkityspalvelimen osoitteeseen ja kuvailutietoihin, joilla dokumentti yksilöidään (ISSN, vuosikerta, julkaisuvuosi, tekijä, nimeke ja sivunumero). Lisäksi linkityspalvelimessa määritellään asiakkaille tarjottavat palvelut esimerkiksi ne elehdet, joihin on hankittu käyttölisenssi.

Kirjastojen näyttöluetteloiden käytössä tavallinen ongelma on ollut url-osoitteiden vanheneminen. Dokumentin paikan muuttuessa (palvelin tai kansio) linkki hajoaa ja dokumenttia ei löydy. Tällaisten urlien ylläpito on työlästä, sillä päivitys tehdään käsityönä.

OpenURL kootaan vaikkapa kirjaston näyttöluettelossa olevasta dokumentin viitetiedosta. OpenURLeihin liittyvät päivitykset, kuten kohdetietokannan palvelimen muutos, tehdään keskitetysti SFX-palvelimelle.

OpenURL on dynaaminen siinäkin mielessä, että linkki näytetään asiakkaalle vain, jos hänellä on oikeus käyttää kyseistä dokumenttia. SFX-palvelimelle on määritelty instituutioittain asiakkaiden käyttöoikeudet. Ohjelmisto mahdollistaa tarkemmankin käyttöoikeuksien määrittelyn asiakkaan roolin mukaan (tutkija, opettaja, opiskelija).

Mitä ostettiin

Molemmilla ohjelmistoilla SFX:llä ja Metalibillä on omat tietämystietokannat (knowledge base). Joten emme ostaneet pelkästään ohjelmistoja vaan huomattavan määrän bibliografista tietoa (SFX) ja valmiita hakujäsentimiä (Metalib). Ohjelmistontoimittajat päivittävät tietämyskantoja kuukausittain.

Kaupalliseen toimijaan sitoutuminen on ainakin nykyisin järkevin vaihtoehto, sillä yksistään FinElibin kautta on hankittu Suomen yliopistokirjastoille yli 120 viite- ja kokoteksitietokantaa, joissa on mm. yli 10 000 elehteä. Tietokantojen käyttöönotto kotikonstein olisikin käytännössä mahdotonta. Varsinkin kuin tietokantapalveluja kehitettäessä järjestelmät vaihtuvat, jolloin yleensä joudutaan päivittämään myös hakualgoritmeja.

Open Access - tiedon saatavuuden turvaaminen

Kustantajat/välittäjät kuten Elsevier ovat saaneet lähes monopolistisen aseman elektronisten lehtien jakelussa. Elsevierin tarjonta on niin laadukas ja runsas etteivät yliopistot ja kirjastot voi toimia ilman heidän palveluja. Kustantajat ovat etulyöntiasemassa palvelun hinnan määrittelyssä. Kirjastojen ei auta kuin tyytyä ja ostaa tuotteet: Mitä tutkija tekisikään, jos näitä elehtiä ei tulisikaan enää kirjastoihin.

Open Access on vaihtoehto tilausperusteiselle julkaisumallille. Asiakas saa OA-lehdet maksutta käyttöönsä. Julkaisukulujen rahoittamismalleja on jo useita, mutta ne ovat vasta kehitteillä. Kirjoittajat tai useimmiten heidän taustaorganisaationsa maksavat julkaisukulut itse tai ne katetaan vaihtoehtoisesti erilaisten yhdistysten rahoituksella.

Tiedonhakuportaalit ovat tärkeässä roolissa OA-julkaisemisen vakiinnuttamisessa, sillä aineistojen pitää olla helposti saavutettavissa. Vieläkin tärkeämpää on saada merkittäviä tieteellisiä julkaisuja OA-käytännön piiriin, jotta muutkin rohkaistuisivat tulemaan mukaan. Sisältö ratkaisee, ei tekniikka.

Tiedotteen alkuun

SVY:n portaaliin hajautettu tiedonhallintaviitekehys

SVY kehittää tieteen tietotekniikan keskus CSC:n kanssa yhteistyössä hajautettua tiedonhallintaviitekehystä SVY:n ja Suomen korkeakoulujen käyttöön. Viitekehys, joka tulee englanninkielen sanasta "framework", tarkoittaa sarjaa sovelluksia, työvälineitä ja ohjelmakirjastoja, joilla pyritään helpottamaan tiettyjen toimintojen toteuttamista.

Framework sisältää työkalut

  • hajautettuun sisällönhallintaan (VYPEdit)
  • ohjemointityökalut ja referenssitoteutuksen paikallisen ja organisaatiorajat ylittävän käyttäjähallinnan (Shibboleth) toteuttamiseksi
  • kurssitiedon siirtorajapinnan korkeakoulujen kurssitietojen siirtoon ja tähän tarvittavat ohjelmointityökalut
  • SOAP-sovelluspalvelimen hajautettujen ja keskitettyjen verkkopalveluiden (web services) toteuttamiseksi.

VYPEdit-työkalu hajautettuun sisällönhallintaan

Framework noudattaa ja hyödyntää uusimpia World Wide Web Consortiumin (W3C) XML-standardeja. Sisällönhallintatyökalu VYPEdit on WWW-pohjainen, XML:ää tuottava työväline, joka tallentaa kaiken tuotetun tiedon XML-merkintää käyttäen. Tästä merkinnästä tuotetaan XSL-muunnoksella tarvittavat esitysmuodot sisällölle. Tällä hetkellä tuettuna on XHTML-esitysmuoto, mutta 1.0 vaiheessa VYPEdit tukee myös esteetöntä (yksinkertaistettua) XHTML-esitystä ja mobiililaitteille tarkoitettua tekstiesitysmuotoa. Tulevaisuudensuunnitelmissa on toteuttaa mm. PDF-muoto paperipainantaa varten.

VYPEdit on suunniteltu tyydyttämään vaativatkin tarpeet. Sisällöntuotannon ammattilaisille VYPEdit tarjoaa helpot editointiominaisuudet. Toisaalta VYPEdit ottaa huomioon ohjelmoijat ja monimutkaiset verkkopalvelut, sillä se antaa täyden vapauden sivun logiikan toteutukseen PHP-kielellä tai muilla SOAP-rajapintaa tukevilla työvälineillä.

Shibboleth-protokolla organisaatiorajat ylittävään käyttäjähallintaan

CSC:n "Hakemistot käyttäjähallinnossa (HAKA)" -projektissa pilotoidaan organisaatiorajat ylittävää käyttäjähallintaa. Organisaatiorajat ylittävän käyttäjähallinnon ideana on, että käyttäjä pääsee kirjautumaan erilaisiin kotikorkeakoulun ulkopuolella toteutettuihin palveluihin oman korkeakoulunsa käyttäjätunnuksella. Näin voidaan toteuttaa entistä helppokäyttöisempiä verkkopalveluita, ja käyttäjien ei tarvitse muistaa jokaiseen palveluun eri tunnusta.

HAKA-projektin kanssa yhteistyössä suoritetun pilotoinnin tuloksena on SVY:n frameworkiin integroitu tuki organisaatiorajat ylittävälle käyttäjähallinnalle. SVY:n framework on kenties maailman ensimmäinen sisällönhallinta- ja sovellusohjelmointiympäristö, joka tukee yhdysvaltalaisen Internet2:n Shibboleth-protokollaa organisaatiorajat ylittävän käyttäjähallinnan toteutuksessa. Shibboleth on väliohjelmisto ja sovellusprotokolla, jota Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja monissa muissa maissa koekäytetään juuri organisaatiorajat ylittävän käyttäjähallinnan problematiikan hallintaan.

Svenska Handleshögskolanin ja Jyväskylän yliopiston kanssa SVY on koekäyttänyt TIEKEN kurssitietomääritykseen pohjautuvaa kurssitietosiirron rajapintaa. Tämän rajapinnan avulla voidaan luoda palveluita, joissa pystytään hyödyntämään eri puolilla Suomea sijaitsevia kurssitietoresursseja, kuten esimerkiksi SVY:n kurssitarjontaa. Tämä SOAP-rajapinta on niin ikään integroitu SVY:n frameworkiin, jossa kurssitiedon hyödyntäminen onnistuu yhtä helposti kuin paikallisen tietokannan käyttäminen.

SOAP-sovelluspalvelin hajautettujen ja keskitettyjen verkkopalveluiden toteuttamiseksi

Edellä mainittujen välineiden lisäksi SVY:n framework tarjoaa sisällön, ulkoasun ja sovelluslogiikan hajauttamiseen perustuvan kehityspaketin. Sisältö on esitetty täysin kieliriippumattomasti XML-koodattuna, ulkoasun ja esitysmuodon voi määrätä täysin vapaasti XSL-tyylitiedostojen avulla ja sovelluslogiikan voi ohjelmoida millä tahansa SOAP-standardia tukevalla ohjelmointikielellä, kuten esimerkiksi Javalla, PHP:llä tai Perlillä. Visioissa on myös tukea epästandardeja kehitystyökaluja kuten Microsoft Wordia (versio 2003) ja .NET-arkkitehtuuria.

Frameworkin toteutus saavuttaa beta-vaiheen, hieman käytettävissä olevista resursseista riippuen, vuoden 2003 lopussa tai vuoden 2004 ensimmäisellä vuosineljänneksellä.

Lisätietoja frameworkista voi kysellä kehitystiimiltä sähköpostitse:Juha Kervinen - Frameworkin ydintoteutus ja käyttäjähallinta | Mika Toivonen - Kurssitietosiirron rajapinta | Kalle Virta - VYPEdit

Tiedotteen alkuun

Miten SVY:n portaali voisi palvella osahankettaan? - tapaus Suomen virtuaalikielikeskus

Suomen virtuaalikielikeskus - kielikeskusten verkosto (VKK) on yksi Suomen virtuaaliyliopiston (SVY) valtakunnallisista verkostoista. Siinä ovat mukana kaikki Suomen 17 yliopistollista kielikeskusta ja vastaavaa laitosta.

Kielikeskukset ovat yliopistojensa erillislaitoksia, eikä niitä saa sekoittaa filologioihin, kielten laitoksiin tai kääntämisen ja tulkkauksen laitoksiin. Kielikeskukset vastaavat tutkintoihin kuuluvasta kielten ja viestinnän opetuksesta (äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieraat kielet) sekä antavat peruskielenopetusta (alkeis-, jatko- ym. kurssit) monissa eri kielissä. Kielikeskusten kursseilta opiskelijat saavat sekä opiskelussa että myöhemmin työelämässä tarvitsemiaan kielitaito- ja viestintävalmiuksia sekä eri kulttuurien tuntemusta, jota tarvitaan kansainvälistymisessä.

Virtuaalikielikeskus on kielikeskusten yhteistyömuoto

Aivan kuten SVY ei ole uusi yliopisto, vaan yliopistojen uusi yhteistoiminnan muoto, on virtuaalikielikeskuskin kielikeskusten välisen yhteistyön uudenlainen muoto. Virtuaalikielikeskuksen tehtävänä on sen mission mukaan "tehostaa Suomen yliopistojen kielikeskusten verkostoitumista sekä hyödyntää niiden yhteisiä vahvuuksia ja tietoyhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja siten kehittää kielten ja viestinnän opetusta, opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia ja arviointikäytänteitä sekä varmistaa laatua".

Verkostossa pyritään saavuttamaan synergiaetuja virtuaalisuuden avulla mm. luomalla vaihtoehtoisia suoritustapoja, laajentamalla opetustarjontaa Suomessa vähemmän opetetuissa kielissä (esimerkiksi italia, espanja, slovakki) sekä pienten kohderyhmien opetuksessa (esimerkiksi farmasian ja teologian alat).

Virtuaalikielikeskuksessa pyritään myös toteuttamaan elinikäisen kielenoppijuuden periaatetta. Kielikeskuksissa annettavan opetuksen tuntimäärät ovat hyvin rajalliset, mutta kursseilla opiskelijoille voidaan antaa eväät jatkaa kielen harrastusta sekä ylläpitää ja kehittää saavutettua kielitaitoa virtuaalikielikeskuksen tarjoamien materiaalien ja linkkien avulla.

Oppimateriaalipankki SVY:n alaportaaliin?

Verkostolle on tarkoitus perustaa yhteinen oppimateriaalipankki, jossa jokaisella kielikeskusopettajalla olisi mahdollisuus julkaista omia materiaalejaan sekä hakea muiden tekemiä materiaaleja omaan käyttöön. Tiedot kaikista materiaaleista syötetään metatietokantaan. Osa materiaalista olisi vain opettajille tarkoitettua, osa kielikeskusten kursseja käyville opiskelijoille tarkoitettua ja osaan pääsisi käsiksi kuka tahansa.

Materiaalit ja hyviksi arvioidut linkit tullaan tarjoamaan yhteisen VKK-portaalin kautta. Portaalin pitäisi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan olla käytössä täydessä laajuudessaan vuonna 2006. Kokonaisen uuden portaalin rakentaminen on erittäin suuri ja paljon resursseja vaativa tehtävä.

Koska virtuaalikielikeskus palvelee käytännössä koko maata, sen portaali sopisi luontevasti osaksi SVY:n portaalia - jonkinlaiseksi alaportaaliksi. Näin säästyvät resurssit voitaisiin suunnata VKK:n omiin osahankkeisiin ja muuhun materiaalin tuottamiseen. SVY:n palvelin sopisi hyvin myös VKK-metatietokannan sijoituspaikaksi.

Kielikeskusten asema on keskeinen yliopistojen verkostoitumisessa nimenomaan opiskelijoiden kannalta, koska kaikkien yliopistojen opiskelijat ovat myös kielikeskusten opiskelijoita.

 

Virtuaalikielikeskushankkeen kotisivu 

Virtuaalikielikeskushankkeen SVY-yhteyshenkilöt:

Suunnittelija Katriina Kaakkolammi, Tampereen yliopiston kielikeskus, katriina.kaakkolammi@uta.fi | Suunnittelija Timo Hulkko, Turun yliopiston kielikeskus, timo.hulkko@utu.fi 

Tiedotteen alkuun

Julkaisuja

Haapala, A. & Pöntinen, S. (toim.) 2003. Opiskelun ohjaus verkossa. Opetusteknologiakeskuksen selosteita 4. 101 s.

Julkaisun artikkelit liittyvät Suomen virtuaaliyliopiston osahankkeen, virtuaalisen ohjaus- ja arviointiympäristön (OVI) kehittämistyöhön. Artikkelit esittelevät yliopisto-ohjaukseen liittyviä yleisiä kysymyksiä, verkkoympäristön suunnittelun lähtökohtia ja verkkoa ohjauksen välineenä.

Julkaisu löytyy Joensuun opetusteknologiakeskuksen www-sivuilta pdf-muodossa.

Esko Kähkönen (toim.) (2003). Tutkimuksen tuella verkko-oppimiseen. Joensuun yliopiston opetusteknologiakeskuksen selosteita 5. 184 s.

Kirjoittajina ovat Itä-Suomen virtuaaliyliopistohankkeen piirissä toimivat tutkijat kolmesta yliopistosta. Teoksessa tarkastellaan verkko-opetusta eri oppiaineitten kannalta. Julkaisu jakaantuu kolmeen osioon, Orientaatio, Opettamisen ja oppimisen reunaehtoja verkkoympäristössä ja Verkko-opetusta oppiaineitten ehdoilla.

Julkaisu löytyy Joensuun opetusteknologiakeskuksen www-sivuilta pdf-muodossa.

Törmälä, V., Harju, M., Junttila, V., Liimatainen, M., Riihilä, S. & Tolmunen, M. (2003). Verkkokurssin tuotantoprosessi ja tuotantoon liittyvä liiketoiminta. Tietotekniikan tutkimusinstituutin julkaisuja 11/03.

Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan tutkimusinstituutin (TITU) toteuttaman NetEd-projektin tuloksena syntynyt tuotantomalli on julkaistu TITU:n julkaisusarjassa. Hankkeessa kehitettiin hajautettuun tuotantoon soveltuva tuotantomalli, jonka avulla voidaan toteuttaa pedagogisesti toimivaa tuotekoulutusta verkossa.

Julkaisu esittelee tuotantomallin, jonka avulla koulutus-, sisältötuotanto- ja tietotekniikkayritykset voivat kehittää keskinäistä yhteistyötään ja verkkokoulutuksen tuotantopalveluja. Mallia voivat soveltaa sekä verkko-oppimisen ratkaisuja koulutuksessaan hyödyntävät että palveluja tuottavat yritykset. Tuotantomallin kehittäminen jatkuu NetEdu-projektissa kevääseen 2004 saakka.

Julkaisun voi tilata TITUsta: timo.ovaskainen@titu.jyu.fi 

Graham Attwell, Lone Dirckinck-Holmfeld, Peter Fabian, Andrea Karpati, Peter Littig (2003). E-learning in Europe - Results and Recommendations: Thematic Monitoring under the Leonardo da Vinci -programme. 48 s.

Eurooppalainen tutkijaryhmä tutustui noin 150 verkko-oppimishankkeeseen vuosilta 2000-2002, joista he haastattelivat 25. Materiaalin pohjalta voidaan todeta, että verkko-oppimishankkeet Leonardo-ohjelmassa ovat olleet liian teknologiapainotteisia, ainakin ohjelman alkuvuosina. Joukosta löytyy myös pedagogisesti luovia ratkaisuja, esimerkiksi malleja, joissa on lähdetty aidosti liikkeelle oppija- ja opettajakeskeisesti. Mutta pääosin Leonardo-hankkeissa kehitetään vielä ympäristöjä tai yksittäisiä sisältöjä olemassa oleviin ympäristöihin, eikä varsinaisia oppimiskokonaisuuksia.

Raportti on saatavilla pdf-muodossa Leonardo-ohjelman sivuilta.

Tapio Varis, Takeshi Utsumi & William Klemm (Eds.) (2003). Global Peace Through Global University System. Tampereen yliopisto. 518 s. + CD. ISBN 951-44-5695-5

Teos käsittelee globalisaation kärjistämiä ongelmia ja niiden ratkaisemista globaalin koulutusjärjestelmän avulla. Internet voi luoda yhteisymmärryksen kansojen, kulttuurien, etnisten ryhmien ja uskontojen välillä.

Global University System (GUS) on maailmanlaajuinen aloite luoda tietoliikenneinfrastruktuuri sekä kansallisia ja kulttuurisia rajoja ylittäviä koulutusohjelmia maailmanrauhan edistämiseksi ja digitaalisen kuilun poistamiseksi. Koulutus ja kansalaisten taidot vaikuttavat ratkaisevasti valtion vaurauteen ja vaikutusvaltaan. Oikeastaan valtioiden välinen kilpailu onkin koulutusjärjestelmien kilpailua. Global University System edistää näin globaalisti hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.

Kirjaa voi tilata mm. Tampereen yliopiston verkkokirjakaupasta 

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004, Yhteenveto Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot -hankkeen toiminnasta 

Raportissa kuvataan Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian toimeenpanoon liittyvän Kansalaisten tietoyhteiskuntataidot -hankeryhmän toimintaa ja keskeisiä tuloksia.

Aikuisoppilaitosten toimintaa ja resursseja on suunnattu tietoyhteiskuntataitojen hankkimista tukeviin opintoihin ja tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävän koulutustarjonnan kehittämiseen. Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, kirjastojen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä on kehitetty ja luotu edellytyksiä monikäyttöisen opetus- ja opiskelumateriaalin saatavuuteen. Motivointikampanjat, aikuisoppilaitosten aktivointi, tukihenkilöiden koulutus, PK-yritysten henkilöstön koulutus ja opintosetelikokeilut ovat edistäneet kansalaisten tietoyhteiskuntataitoja ja palveluiden käyttöä.

Raportti löytyy opetusministeriön www-sivuilta pdf-muodossa.

Uudenlaiset medioiden käyttötavat tietoyhteiskunnan haasteena

Tietoyhteiskunta on täynnä inhimillisiä kipupisteitä ja uudenlaisia medioiden käyttötapoja. Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion julkaisemissa tuoreissa neljässä tutkimuksessa on löydetty useita tietoyhteiskunnan kulttuurisia kipupisteitä, tutkittu television nykyisiä suomalaisia käyttökulttuureja, analysoitu digitaalisen viestinnän hallittavuutta ja pohdittu pelien ja television sisältöjen ja käyttötapojen yhteensovittamista. Tutkimukset ovat ladattavissa tietoverkosta ilmaiseksi.

  • Marika Pehkonen (2003). Kulttuuri ja tietoyhteiskunta: esitutkimus digitaalisen median käytöstä taideinstituutioissa. Tampereen yliopiston hypermedialaboratorio. Hypermedialaboratorion verkkojulkaisuja 5.pdf-julkaisu (91 s.) | Kulttuuri ja tietoyhteiskunta -esitutkimus selvittää digitaalisen median käyttöä ja siitä aiheutuvia kulttuurisia muutoksia taideinstituutioiden arjessa. Tutkimuksen mukaan digitaalinen sisältötuotanto liiketoimintana taidemaailmassa on yhä suurien haasteiden edessä. Tutkimuksessa tarjotaan myös ideoita alan kehityshankkeille. Digitaalisen median käytön mahdollisuuksia ja haasteita kartoitettiin haastattelemalla seitsemän taideinstituution edustajaa sekä kahta vapaata taiteen toimijaa Tampereella.
  • Laura Ermi & Olli Sotamaa (2003). Yksityistä nautintoa ja yhteistä jakamista: haastattelututkimus television käytöstä. Tampereen yliopiston hypermedialaboratorio. Tutkimusraportteja 1.pdf-julkaisu (32 s.) | Television tulevaisuudessa tarjoamat vuorovaikutteiset palvelut tulevat aikanaan muuttamaan televisiokulttuuria ja luomaan uusia käyttötottumuksia, koska alun perin televisiota ei ole suunniteltu henkilökohtaiseen ja interaktiiviseen käyttöön. Uusista käyttötottumuksista huolimatta keskeiset syvään juurtuneet televisiokäytön tavat eivät muutu nopeasti. Siksi erilaisten televisioon liittyvien tottumusten tunteminen on tärkeää, kun suunnitellaan uusia palvelumalleja. Ituja uusista käyttökulttuureista voidaan havaita tutkimalla nykyisiä mediakäytön muotoja.
  • Inger Ekman & Petri Lankoski (2003). Mediated person-to-person(s) communication model. Tampereen yliopiston hypermedialaboratorio. Tutkimusraportteja 3. pdf-julkaisu (20 s.) | Ihmiset ovat tottuneet siihen, miten sanoma vääristyy suorassa kanssakäymisessä. He ovat myös oppineet jossain määrin hallitsemaan kuvaa, jonka antavat itsestään ja tarkoituksistaan. Samanlaista hallinnantunnetta kaivataan myös silloin, kun sanoman välittämiseen käytetään viestintälaitteita. Tämä raportti esittelee yksilökeskeisen viestintämallin, joka kuvaa välitteisen viestinnän etenemistä ja auttaa suunnittelijoita tunnistamaan erilaiset sanomaa vääristävät tekijät.
  • Satu Heliö & Aki Järvinen (2003). Games and gaming for interactive digital television: introduction and case studies. Tampereen yliopiston hypermedialaboratorio. Tutkimusraportteja 4. pdf-julkaisu (25 s.) | Raportti tarkastelee videopelien ja vuorovaikutteisen digitaalitelevision mahdollisuuksia lähentyä toisiaan. Television kohdalla on kehittynyt ohjelmamalleja ja katselutapoja, joita ei välttämättä ole helppo yhdistää video- ja tietokonepelien käyttötapoihin. Koska televisionkatselu on kuitenkin usein yhteisöllistä, on tarpeen pohtia ja käsitteellistää sitä, miten televisio voisi oppia pelaamisesta. Erityisesti siksi, että digitaalitelevision on luvattu tuovan tullessaan vuorovaikutteisen katselukokemuksen.

Tiedotteen alkuun