DI Hannu Peltola on valittu SVY:n kehittämisyksikön johtajaksi. Peltolan toimipaikkana tulee olemaan Teknillinen korkeakoulu. Hän aloittaa tehtävässään 1. huhtikuuta.
Valtakunnalliset virtuaaliyliopistopäivät 23. - 24. maaliskuuta 2004 Espoon Dipolissa - call for posters | Tapahtuman yhteydessä järjestetään laaja posterinäyttely, jolla on tarkoitus tuoda esiin SVY-hankkeiden ensimmäisen kolmen vuoden toimintaa. Toivottavasti mahdollisimman monesta hankkeesta saadaan posteri. Päivien ohjelmasta ja ilmoittautumisesta tulee lisätietoja portaaliin viikolla 8.
Langaton kampus tulee - oletko valmis? -seminaari 10. helmikuuta | Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskus ja tietotekniikkaosasto järjestävät 10. helmikuuta klo 10-15 seminaarin langattoman kampuksen kehitysnäkymistä.
Kommentoi JOOPAS-demoa 13. helmikuuta mennessä | JOOPAS on ensi syksynä käyttöönotettava valtakunnallisen joustavan opinto-oikeuden verkkopalvelu. Demoa käsitellään myös alueellisilla JOO-yhteistyöpäivillä. Yhteistyöpäivien ohjelma
Haku valtakunnalliseen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutukseen on alkanut | TieVie on valtakunnallinen tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön koulutusta tarjoava virtuaaliyliopistohanke. Hanke toteuttaa vuonna 2004 - 2005 kaksi koulutuskokonaisuutta. Haku Valtakunnallinen TieVie asiantuntijakoulutukseen (10 ov) päättyy 8. maaliskuuta. Valtakunnallisen TieVie-koulutuksen (5 ov) haku päättyy 1. kesäkuuta.
UNESCOn järjestämään online-keskusteluun virtuaaliyliopistoista voi osallistua 19. helmikuuta saakka | Foorumin tavoitteena on pohtia millaisia ja minkä tason toimenpiteitä tarvitaan edistämään virtuaaliyliopistojen tehokasta kehittämistä ja toimintaa.
Verkko-opetushankkeita voi esittää laatupalkinnon saajiksi helmikuun loppuun saakka | Opetusministeriö ja Opetushallitus jakavat huhtikuussa 2004 ITK-päivien yhteydessä verkko-opetuksen kehittämisen laatupalkinnon. Laatupalkinto jaetaan vuonna 2004 kolmannen kerran. Palkinnon saajia voi ehdottaa 29. helmikuuta saakka.
Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa konferenssi 21. - 23. huhtikuuta 2004 | Teemana tänä vuonna on Parhaat paikalla - toimivia käytäntöjä arkeen.
ICALT - kansainvälinen opetusteknologiakonferenssi Joensuussa - Ehdotukset esityksiksi 13. helmikuuta mennessä | Joensuussa järjestetään 30. elokuuta - 1. syyskuuta kansainvälinen opetusteknologiakonferenssi ICALT (International Conference on Advanced Learning Technologies) teemasta "Crafting Learning Within Context".
Yliopistojen ja opetusministeriön väliset tulossopimukset vuosille 2004-2006 on allekirjoitettu. Näissä on sovittu myös virtuaaliyliopistohankkeiden toiminnan rahoituksesta. Kokonaisrahoitus hankkeille vuonna 2004 säilyy yhdeksän miljoonan euron tasolla. Puolet kokonaisrahoituksesta kanavoidaan yliopistojen sisäisiin virtuaalihankkeisiin ja toinen puoli valtakunnallisten verkostojen toimintaan.
Tässä SVY-tiedotteessa esitellään viisi valtakunnallista verkostohanketta, jotka vuoden alusta liittyivät SVY-perheeseen. Osalla verkostoja (Geoinformatiikan virtuaaliyliopisto, Torus) on ollut toimintaa jo useamman vuoden ajan, osa (Informaatiolukutaidon opintosuunnitelma, Kotitaloustutkimuksen yliopistoverkosto, MatTaFi-hanke) on vasta aloittamassa toimintaansa. Jälkimmäisissäkin tosin pohjatyötä on jo tehty edeltävissä hankkeissa.

Geoinformatiikan virtuaaaliyliopisto -hankkeen koordinaattori Marjaana Laurema.
"Teknillisen peruskoulutuksen saaneet opiskelijat tarvitsevat tyypillisesti sovellusaloihin liittyviä kursseja ja vastaavasti maantieteen opiskelijat pääsevät osallisiksi teknillisestä menetelmäopetuksesta sekä eri laitosten tutkimusaloja vastaavista erikoiskursseista", kertoo hankkeen koordinaattori Marjaana Laurema Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipolista. Työn alla oleva tutkinnonrakenneuudistus antaa osaltaan mahdollisuuden geoinformatiikan sivuaineen liittämiseen eri yliopistojen koulutusohjelmiin.
Geoinformatiikan opintokokonaisuus tuotetaan työnjaon mukaisesti eri osallistujatahojen toimesta. Suomeen on kehittynyt useita vahvoja alan tutkimus- ja opetusyksikköjä, joiden työnjako hankkeessa on selkeä. Hankkeessa ovat tällä hetkellä mukana Teknillisen korkeakoulun kartografian ja geoinformatiikan laboratorio, Helsingin yliopiston metsävarojen käytön laitos, Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunta sekä Helsingin, Oulun ja Turun yliopiston maantieteen laitokset.
"Verkostoa laajennetaan kattamaan koko yliopistollinen geoinformatiikan opetus Suomessa. Hanketta laajennetaan kansainväliseksi olemassa olevien yhteistyökontaktien kautta sekä verkottumalla uusien partnereiden kanssa", visioi Laurema.
Ensimmäisessä vaiheessa hankkeeseen otetaan mukaan ensisijaisesti jo olemassa olevia opintojaksoja päällekkäisyyksiä välttäen. Toisessa vaiheessa opintojaksovalikoimaa laajennetaan ja opetuspakettiin valitaan valinnaisia kursseja siten että opetuspaketti kattaa geoinformatiikan tärkeimmät osa-alueet.
"Geoinformatiikan virtuaaliyliopisto -hankkeen valmistelu alkoi jo vuonna 2001 ja eteni osapuolten keskinäisen yhteistyön ja työnjaon pohjalta. Ideana on hyödyntää kunkin korkeakoulun laajaa geoinformatiikan erikoisosaamista opetuksen ja tutkimuksen osalta", kertoo Laurema.
Geoinformatiikkaan sisältyy laaja joukko paikkatietojen käyttöön ja tuottamiseen liittyviä tieteenaloja ja tekniikoita kuten kartografia, maantiede, kaukokartoitus, geoinformaatiotekniikka, paikannus ja navigointi. Näiden alojen osaaminen kytkeytyy langattomaan tiedonsiirtoon, ja erityisesti matkaviestimien ja paikannusteknologian yhteensulautuminen synnyttää uusia tarpeita eri tyyppisten kuluttajatuotteiden ja -palveluiden toteuttamiselle.
Maamme yliopistoissa on annettu geoinformatiikkaan liittyvää opetusta ja tehty tutkimusta jo 1980-luvulta alkaen sekä teknillisissä että matemaattis-luonnontieteellisissä yksiköissä. Tutkimus ja kehitystyö ovat tuottaneet alalle yhteisen teoriapohjan ja standardointihankkeita.
Lisätietoja: Marjaana Laurema, marjaana.laurema@dipoli.hut.fi
Maaliskuun alussa aloittavan hankkeen suunnittelijan, FM Anne Lehdon työsarka on haasteellinen. Hänen tehtävänään on suunnitella informaatiolukutaidon standardeihin perustuvan opetuksen rakenne ja tiedonhallinnan opintomateriaalien moduulit. Hankkeeseen kuuluu myös verkko-oppimateriaaleja varten rakennettavan tietokannan suunnittelu ja toteuttaminen. Oppimateriaalitietokannan yhteensopivuus Kansallisen tiedonhakuportaalin Nellin kanssa selvitetään heti hankkeen alussa.

"Olemassa olevan oppimateriaalin arviointi pedagogiselta ja oppimistulosten kannalta on toistaiseksi ollut hajanaista. Tarkoituksenamme on kehittää yhteistyössä pedagogisten lehtorien kanssa oppimateriaalin ja tiedonhaun oppimistulosten arviointia", kertoo Anne Lehto.
Yhteinen moduulirakenteinen opintosuunnitelma ja tietokanta palvelevat osallistujakirjastoja, jotka voivat kehittää verkko-oppimateriaalejaan olemassa olevien tiedonhaun oppimateriaalimoduulien pohjalta. Verkkokurssien opetusmateriaalien moduulirakenne mahdollistaa samojen osakokonaisuuksien hyödyntämisen eri kirjastojen lähi- ja etäopetuksessa sekä tieteenalakohtaisessa opetuksessa.
Moduulien, simulaatioiden, videovälähdysten, tiedonhakupelin ja muiden interaktiivisuutta lisäävien elementtien avulla voidaan luoda pedagogisesti paremmin suunniteltuja ja opiskelijaa kiinnostavia kursseja. Tavoitteena on antaa jokaiselle opiskelijalle tiedonhaun perustaidot.
Aiemmassa Tiedonhaun oppimateriaalit -hankkeessa muodostettiin oppimateriaalin tuotantoryhmiä, joiden kesken vallitsee selkeä työnjako. Suunnittelijan tehtäväkenttään kuuluu myös tulevaisuudessa tuotettavien tiedonhaun oppimateriaalien sisällön koordinointi. Yliopistokirjastojen verkostoituminen edesauttaa tehokasta työnjakoa oppiaineiston tuotannossa päällekkäisen työn välttämiseksi.
Yksi hankkeen keskeisiä tavoitteita on, että informaatiolukutaito, joka tiivistäen ilmaistuna tarkoittaa kykyä etsiä, paikantaa, arvioida ja käyttää tiedon lähteitä, integroitaisiin osaksi akateemisia opintoja. Nykyinen käytäntö vaihtelee yliopistoittain, tiedekunnittain ja jopa oppiaineittain. Informaatiolukutaito tunnetaan yliopistoissa strategiatasolla, mutta sen integroiminen käytännössä osaksi yleisopintoja edellyttää yhteisen tavoitetason määrittelyä.
Hankkeen aluksi onkin tarpeen selvittää kuinka paljon ja millä tasolla yliopistokirjastot tekevät yhteistyötä ainelaitosten, tiedekuntien tms. tahojen kanssa näiden virtuaaliyliopistohankkeissa. Tavoitteena on yliopistokirjastojen yhteinen toimintamalli. Bolognan prosessin edellyttämät, vuonna 2005 voimaan astuvat opetussuunnitelmamuutokset ja niitä edeltävä ydinaineanalyysi tarjoavat mahdollisuuden informaatiolukutaidon nivomiseen tiukemmin ja koordinoidummin substanssiopetukseen.
"Oppimateriaalitietokannasta on tarkoitus rakentaa mahdollisimman kattava. Yhteinen, vapaasti käytössä oleva oppimateriaalitietokanta edellyttää yhteisiä pelisääntöjä opintoaineistojen käyttöoikeuksista sovittaessa. Tehtävänäni tulee olemaan myös käyttölupien hallinnoinnin suunnittelu", toteaa Anne Lehto.
Lisätietoja: Anne Lehto, anne.ma.lehto@helsinki.fi
"Tavoitteena on luoda hajautetun asiantuntijuuden malli, jossa verkoston jäsenten, erityisesti tutkimuslaitosten, erityisosaaminen olisi alueellisista välimatkoista huolimatta tehokkaasti kaikkien osapuolien hyödynnettävissä. Yhteistyön tarkoituksen on tuottaa kullekin yksikölle lisää sekä asiantuntija- että opetusresursseja", kertoo hankkeen yksi vireille panijoista, suunnittelija Ilkka Tuominen Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityötieteiden laitokselta.
Verkoston jäseniä ovat Helsingin yliopisto (kotitalousopettajan koulutus, kuluttajaekonomia ja avoin yliopisto), Joensuun yliopiston Savonlinna yksikkö (kotitalousopettajan koulutus ja Åbo Akademin Vaasan yksikkö (ämneslärarutbildning i huslig ekonomi). Sidosryhminä ovat Kuluttajatutkimuskeskus ja Työtehoseura alan tutkimuslaitoksina sekä Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto tietopalveluiden asiantuntijana.
Hankkeen tavoitteena on rakentaa edellytyksiä elinikäisen koulutusprosessin tuottamiselle monitieteisen kotitaloustutkimuksen alueella. Erityisinä tavoitteina ovat kunkin yksikön erityisosaamiseen ja opetusresurssin tehokas hyödyntäminen, tieto- ja viestintätekniikan opetus- ja oppimiskäytön tutkimus, kotitaloustieteiden ja kotitalouden didaktiikan yhteisen oppimateriaalitietokannan luominen sekä pedagogisesti tutkitun ja teknologisesti opiskelijalähtöisen opiskelu- ja opintohallintoprosessin synnyttäminen.
KTY-yliopistoverkosto tähtää korkeatasoiseen yhteiseen opetustarjontaan, joka on nykytilanteeseen verrattuna valtakunnallisesti paremmin saavutettavissa. Hankkeen pääkohderyhmänä ovat aluksi sekä perus- ja jatkotutkinto- sekä avoimen yliopiston opiskelijat. Hankkeen toisessa vaiheessa aloitetaan laajempi koulutusyhteistyö kansainvälisten tiedeyhteisöjen kanssa.
Perus- ja aineopintotasolla mahdollisimman monien kurssien kohdalla kehitellään monimuoto-opiskelu- tai virtuaalivaihtoehto, niin että myös virtuaaliopiskelijan on mahdollista suorittaa opintokokonaisuus ajasta ja paikasta riippumatta. Syventävien opintoja tasolla tavoitteena on tarjota kursseja, joilla käytetään uusinta tutkimustietoa mm. hyödyntämällä tutkimuslaitoksissa olevaa tutkimustietoa. Kurssitarjonnan laatua parannetaan sisällyttämällä kansainvälisesti tunnustettujen tutkijoiden verkkovideo- tai ääniluentoja osaksi kurssikokonaisuuksia.
Käytännön organisoinnista vastaa koordinaattori, joka tulee työskentelemään Helsingin yliopiston kotitalousopettajan koulutuksen yhteydessä. Koordinaattorin työnkuvasta puolet on varattu tutkimukseen.
Lisätietoja: Ilkka Tuominen, ilkka.O.tuominen@helsinki.fi
MatTaFi-projekti (Matematiikkaa Tietokoneavusteisesti kansallisesti) on Teknillisen korkeakoulun vetämä kolmevuotinen yhteishanke, jonka tarkoituksena on kehittää digitaalista opiskelumateriaalia matematiikan opetuksen tarpeisiin. Mukana on yliopistojen ohella tekniikan ja liikenteen alan ammattikorkeakouluja."Materiaalit on tarkoitettu käytettäviksi niin perinteisissä kursseissa kuin verkkokursseillakin lähinnä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa", kertoo hankkeen vetäjä Simo Kivelä. Soveltuvin osin käytettyinä ne tarjoavat myös matematiikasta kiinnostuneelle lukiolaiselle mahdollisuuden tietojensa syventämiseen.
MatTaFi-projektia on edeltänyt Teknillisen korkeakoulun matematiikan laitoksella kymmenkunta vuotta käynnissä ollut ja edelleen jatkuva MatTa-projekti. Tässä saavutettuja kokemuksia pyritään nyt hyödyntämään valtakunnallisesti.
Tavoitteena on luoda materiaalikokonaisuuksia, joita voidaan käyttää eri tavoin: niiden varaan voidaan rakentaa kursseja, ne voivat olla kurssien lisämateriaaleja tai ne voivat toimia lähdeteoksina. Tietotekniikka tuo lisäarvoa. "Toisiinsa liittyvät asiat voidaan kytkeä linkeillä, grafiikkaa ja animaatioita voidaan käyttää havainnollistuksiin, dokumentit voivat olla interaktiivisia, hakuja materiaaleista voidaan tehdä erilaisilla kriteereillä", listaa Kivelä hankkeen tuomia etuja.
Materiaalit ovat saatavissa vapaasti Teknillisellä korkeakoululla ylläpidettävältä palvelimelta. Niitä voidaan käyttää verkon kautta, mutta monissa tapauksissa käyttäjä voi myös siirtää materiaalin omalle koneelleen. Periaatteena on, että materiaalit laaditaan julkisella rahoituksella ja ne ovat julkisin varoin ylläpidettyjen kotimaisten oppilaitosten ja yksityishenkilöiden vapaassa käytössä. Muunlaisesta, erityisesti kaupallisesta käytöstä on sovittava erikseen.
Dokumentit varustetaan metadatalla, jotta erilaiset haut tulevat mahdollisiksi. Kehitettyjä materiaaleja käytetään ja niiden käyttökelpoisuutta testataan sekä perinteisillä kursseilla että verkkokursseilla. Ainakin merkittävimmät kokeilut raportoidaan, jotta saadut kokemukset voidaan laajemminkin hyödyntää. "Tavoitteena on levittää tietämystä digitaalimateriaalien tarjoamista mahdollisuuksista ja täten edistää matematiikan osaamista. Samalla erilaiset ratkaisut tulevat kartoitetuiksi ja testatuiksi", toteaa Kivelä.
Materiaalien kehittäminen edellyttää teknisen kehityksen seuraamista ja uusien ratkaisujen käyttöönottoa. Erityisesti tämä koskee matemaattisen tekstin esittämistä MathML-merkkauskielen avulla.
Projektin puitteissa kehitettyjen materiaalien lisäksi pidetään linkkilistaa suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa laadituista yleiseen käyttöön luovutetuista materiaaleista.
Yhteistyöhön ovat tähän mennessä osallistuneet Teknillisen korkeakoulun ja Turun yliopiston matematiikan laitokset sekä Tampereen ammattikorkeakoulu. Yhteistyöhön mukaan haluavat voivat ottaa yhteyttä Simo Kivelään.
Lisätietoja: Simo Kivelä, Teknillinen korkeakoulu, matematiikan laitos | Simo.Kivela@hut.fi | http://www.math.hut.fi/~kivela/
Toruksen symboli, matemaatikoille tuttu torussolmu, kuvaa hyvin verkoston toiminta-ajatusta. Torus solmii yhteen tieteen ja teknologian historian säikeitä Suomessa: opetusta, tutkimusta ja asiantuntijuutta. Verkosto aloitti toimintansa vuoden 2001 alussa, aluksi opetusministeriön verkostorahoituksella ja vuoden 2004 alusta valtakunnallisena virtuaaliyliopistohankkeena. Tällä hetkellä mukana on kymmenen yliopistoa.Tieteen ja teknologian historian opetus on luonteeltaan monitieteistä. Verkko-opetukseen osallistutaan yli tiedekuntarajojen. Samalla kurssilla verkossa pakertavat humanistit, insinöörit ja luonnontieteilijät - joukossa on niin perusopiskelijoita kuin jatkotutkinnon suorittajiakin. Lukuvuonna 2003-2004 Torus-verkoston opetusohjelmassa on 15 verkkokurssia. Näkökulmia on poimittu liikenteen ja tietotekniikan historiasta kemian oppihistoriaan. Myös tieteentutkimuksella ja -filosofialla on oma painava paikkansa Torus-opintokokonaisuudessa.
Useimmat opiskelijat tutustuvat Torus-opintoihin suorittamalla aluksi yhden verkkokurssin. Yksittäinen kurssisuoritus on helppo upottaa osaksi omia pää- tai sivuaineopintoja. Toinen vaihtoehto on suorittaa 20 opintoviikon opintokokonaisuus. Opiskelijoiden motiivit ovat pääasiassa yleissivistyksellisiä. Moni huomaa kuitenkin tarvitsevansa opinnoissaan ja töissään laajempaa ymmärrystä tieteen ja teknologian roolista yhteiskunnassa. Torus-opintokokonaisuus on räätälöity juuri heitä varten.
Kurssin latinankielinen nimi Mundus cognitus tarkoittaa "tunnettua maailmaa". Kurssilla tutustutaan eri aikakausina hyväksyttyihin tieteellisiin tosiasioihin, oppineiden - ja vähemmän oppineiden - maailmankuvaan. Oppimisympäristönä on käytetty Discendum Oy:n Optimaa.
Ajatus tieteen ja teknologian historian verkostosta kiteytyi 1990-luvun lopulla aate- ja oppihistorian oppiaineen piirissä. Oulun yliopisto on vuodesta 1974 tarjonnut mahdollisuuden opiskella alaa pääainetasolla. Sen lisäksi opetusta ja tutkimusta on harjoitettu eri puolilla valtakuntaa. Niinpä verkoston perustaminen toi alan kehittämiselle ja asiantuntemuksen keskittämiselle aivan uuden valtakunnallisen ulottuvuuden.
Verkostoitumispyrkimykset ovat vahvistuneet myös muualla. Euroopan tieteenhistorian seura eli perustettiin lokakuussa 2003 Euroopan unionin tuella. Teknologian historian alalla järjestötoiminta on asettunut uomiinsa jo aiemmin. Torus-verkoston seuraavan toimintakauden haasteena onkin solmia kansainvälisiä yhteyksiä uusien pilottikurssien merkeissä
Torus edistää alan verkostoitumista myös järjestämällä vuosittain seminaareja ja tukemalla opiskelijoiden osallistumista työpajoihin. Laaja yhteistyöverkosto muodostuu muista verkostoista, laitoksista, yhdistyksistä, museoista, arkistoista, tutkijayhteisöistä ja kansainvälisistä kontakteista. Syksyn 2003 seminaarissa Tampereella pohdittiin mm. tieteen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutussuhdetta sekä naisen paikkaa tieteessä. Vuoden 2004 teemana on sähkö: ilmiön oppihistoria, teknologia ja suhde arkeen. Sähköseminaari järjestetään syksyllä Oulussa, verkoston koordinaatioyksikön kotikaupungissa.
Toruksen koordinaatioyksikössä on tällä hetkellä kaksi työntekijää: suunnittelija ja lehtori. Heitä työllistävät verkoston parinsadan opiskelijan opintohallinto, verkkokurssien suunnittelu, markkinointi ja tuutorointi sekä yhteistyökumppaneiden kanssa laaditut viritykset. Opetusta tuotetaan tiiviissä yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa. Tutkijan näkökulmasta on haastavaa opettaa oman erikoistumisalueen näkökulmasta uuden opetusteknologian avulla. Kokonaisvastuun verkoston toiminnasta kantaa johtoryhmä, jossa on edustaja kaikista jäsenorganisaatioista.
Alusta saakka Torus-verkostossa on kokeiltu uusia ratkaisuja verkko-opetuksen kehittämiseksi: palaute- ja kuormituslomakkeita, opintoretkiä ja työpajoja etäopetuksen tueksi, erilaisia tuutorointi- ja mentorointimalleja. Etäopetuksessa läsnäolo on tärkeää. Opiskelija haluaa kuulua elävään virtuaaliyhteisöön; kone ei opeta ketään.
Lisätietoja: Anita Honkala, Anita.Honkala@oulu.fi | http://cc.oulu.fi/~ahonkala

Opetuksenkehittämispäällikkö ja Turun yliopiston virtuaaliyliopistoyhdyshenkilö Matti Lappalainen
Yliopistot valmistavat asiantuntijoita. Yliopistokoulutus on perinteisesti keskittynyt analyyttisyyden ja tiedon hankkimisen ja tuottamisen taitoihin. Vaikka asiantuntija hallitsisi oman alansa kuinka hyvin, ei tästä ole hyötyä, mikäli hän ei pysty välittämään osaamistaan muille. Tällöin tarvitaan mm. kirjallista ja suullista osaamista useilla kielillä sekä ryhmätyö- ja neuvottelutaitoja sekä tietoteknisiä valmiuksia. Tietotekniikka läpäisee työnteon eri tavoin, jolloin mm. erilainen verkkotyöskentely sekä puhelin- ja videoneuvottelut ovat yhä useamman akateemisen asiantuntijan arkipäivää. Tämä muutos tulisi ottaa huomioon myös opetuksen suunnittelussa.
Tutkinnonuudistuksen yhteydessä opetussuunnitelmia ollaan uudistamassa. Yleisten taitojen kannalta tällöin on pohdittava, opetetaanko yleisiä valmiuksia erillisillä kursseilla vai pyritäänkö niitä integroimaan osaksi opetussuunnitelmaa läpäisyperiaatteella.
Oppimisen tutkimus ja käytännön kokemukset ovat useissa tapauksissa osoittaneet, että erillisten kurssien lisäksi tai jopa niiden sijaan taitojen opettaminen on hedelmällistä kytkeä asiasisältöjen opettamiseen. Näin esimerkiksi tiedonhaun opetus kytketään aitoon tutkimusprosessiin. Tämä asettaa suuria haasteita opetussuunnitelmien laatimiselle ja myös opettajien väliselle yhteistyölle.
Tutkinnonuudistusta tukevan Walmiiksi Wiidessä Wuodessa (w5w) -projektin puitteissa on kehitelty opetussuunnitelmatyökalu CoreEdit, joka auttaa opetussuunnitelman laatijoita hahmottamaan opetussuunnitelman kokonaisuuden. Tällöin voidaan mm. nähdä, miten yleiset taidot on integroitu eri kurssien opettamiseen.
Virtuaaliyliopiston myötä tieto- ja viestintätekniikka on viime vuosina tehnyt läpimurron myös korkeakoulumaailmaan. Toiminta on leviämässä pienten innostuneiden pioneerien toiminnasta varteenotettavaksi lisäksi koulutustarjontaan.
Uhkakuvissa tietoverkkojen hyödyntämisen voidaan pelätä tuottavan nörttejä, jotka opettajista ja muista opiskelijoista eristäytyneinä tietokonettaan näppäillen suorittavat kurssin toisensa jälkeen oppimatta riittävästi yleisiä työelämävalmiuksia. Jo nyt on kuitenkin havaittu, että verkkokeskusteluissa opiskelijat voivat monipuolisesti esimerkiksi vuorovaikutteisesti työstää eteenpäin luennoilla käsiteltyjä asioita, harjoitella argumentaatiota ja ryhmätoiminnan lainalaisuuksia. Samalla tietotekniikka tulee tutuksi työvälineeksi luontevalla tavalla asiasisältöihin integroituna.
Yleisistä taidoista järjestettiin tammikuun alussa Turussa paikallisten yliopistojen, IT-Peda-verkoston ja opetusministeriön myötävaikutuksella valtakunnallinen seminaari "Yleiset akateemiset valmiudet uudistuvassa tutkintorakenteessa". Seminaariin osallistui lähes 250 osallistujaa. Seminaarin videoidut alustukset ja luentomateriaalit ovat IT-Peda-verkoston sivuilla.
, opetuksenkehittämispäällikkö ja Turun yliopiston virtuaaliyliopistoyhdyshenkilö
KTM Tiina Ojala: Riittääkö aika, riittävätkö rahat? Tutkimus verkko-opetuksen työmääristä ja kustannuksista
Tutkimuksessa on etsitty vastauksia seuraaviin kysymyksiin: kuinka eri tyyppisten verkkokurssien kustannukset kertyvät eli analysoidaan verkkokurssin kokonaiskustannusten muodostumista sekä mitkä tekijät aiheuttavat kustannuksia eli kustannusten taustalla olevien syiden pohdintaa.
Tutkimus on toteutettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston oppimiskeskuksessa ja osana Itä-Suomen Virtuaaliyliopiston (ISVY) vuoden 2003 tutkimushanketta, joka liittyy verkko-oppimisen vaikuttavuuden ja tuottamistapojen tarkasteluun.
Lisätietoja (pdf)
Tietokonerikasteinen musiikin oppimisympäristö laaja-alaisen soiton oppimisen apuna
Pekka Viljasen kasvatustieteiden lisensiaatintutkielmassa kartoitetaan opiskelijoiden asenteita tietokonerikasteista oppimisympäristöä kohtaan ja sen vaikutuksia oppimiseen. Lisäksi tutkimus kartoittaa soitonopetuksen ja -oppimisen mallin ja soiton oppimisen strategiamallin toimivuutta.
Julkaisu löytyy MOVE-hankkeen verkkosivuilta pdf-muodossa.
Eurooppalaisen ITCOLE (Innovative Technologies for Collaborative Learning) IST-projektin tulokset
ITCOLE (Innovative Technologies for Collaborative Learning) on Euroopan komission rahoittama projekti, johon osallistuu partnereita Espanjasta, Hollannista, Italiasta, Kreikasta, Saksasta ja Suomesta.
ITCOLE -projektin kolme tieteellistä ja teknistä päätavoitetta ovat:
Hankeessa on kehitetty mm. Taideteollisen korkeakoulun Fle3 opimisympäristöä. Dokumentit löytyvät PDF-tiedostoina projektin verkkosivuilta.
Väitös e-oppimisen tutkimuksen paradigmoista
Jyrki Pulkkisen väitöskirja The paradigms of e-Education: An analysis of the communication structures in the research on information and communication technology integration in education in the years 2000-2001 on tarkastettu Oulun yliopistossa.
Pulkkinen toteaa väitöskirjassaan, että tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön liittyvän tutkimuksen lähestymistavat eivät vastaa koulutuksen nykyisiä haasteita. Pulkkinen tutki tutkimuksen kokonaisvaltaisia lähestymistapoja kansainvälisissä tutkimusartikkeleissa. Hänen mukaansa välineellinen ja tehokkuutta korostava opetusteknologinen suuntaus käsittää teknologian liian usein pelkäksi välineeksi. Tutkimus saattaa rajoittua "e-oppimisen e-ongelmiin", ja silloin laajat koulutukselliset ja yhteiskunnalliset ongelmat jäävät liian vähälle huomiolle. Poikkitieteellisen, eri tieteenaloja ja metaforia syntetisoivan viitekehyksen sekä kulttuuritutkimuksellisen lähestymistavan korostaminen ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimuksen kehittymisen kannalta keskeisiä.
Tutkimuksen tiivistelmä ja pdf-versio löytyvät Oulun yliopiston kirjaston verkkosivuilta.
© Suomen virtuaaliyliopisto