Etusivu > Tiedotteet > 2004 > SVY-tiedote Toukokuu 2004

SVY-tiedote Toukokuu 2004

Tässä tiedotteessa:

Ajankohtaista

eKirja verkko-opetuksessa -seminaari 7. toukokuuta Tampereella | eOppimisen klusteri ja Eweline Finland Oy järjestävät Tampereella perjantaina 7. toukokuuta klo 12-16 eKirja-seminaarin. Seminaarissa perehdytään eKirjojen ja muun elektronisen materiaalin mahdollisuuksiin osana verkko-opetusta. Ilmoittautuminen 5. toukokuuta mennessä.

Videopedagogiikka ja -teknologia seminaari 11. toukokuuta | CSC ja IT-Peda järjestävät yhteistyössä videopedagogiikkaa ja -teknologiaa käsittelevän seminaarin 11. toukokuuta Otaniemessä. Seminaari painottuu videon opetuskäyttöön yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Seminaari verkko-opetustutkimuksesta 11. toukokuuta Joensuussa | Itä-Suomen virtuaaliyliopisto –hankkeessa (ISVY) on toteutettu verkko-opetusta ja sen vakiintumista tarkasteleva tutkimushanke. Hankkeen tuloksia esitellään Joensuun yliopistossa pidettävässä seminaarissa.

Netlearning 2004 - pohjoismainen konferenssi Ronnebyssä, Ruotsissa 10.-12. toukokuuta | Konferenssiin toivotaan Pohjoismaiden eri korkeakouluista osanottajia vaihtamaan kokemuksia ja tutkimustietoa verkko-oppimisen alalta. Ohjelma sisältää runsaasti työpajoja ja näyttelyosuuden, joissa osanottajilla on mahdollisuus esitellä kokemuksiaan ja hankkeitaan.

Suomen etäopetusyhdistys FADEn seminaari- ja keskustelutilaisuus 12. toukokuuta | Suomen etäopetusyhdistys FADE ry järjestää avoimen ja maksuttoman seminaari- ja keskustelutilaisuuden keskiviikkona 12. toukokuuta klo 13.30 - 16.00 Helsingin yliopiston oppimiskeskus Aleksandriassa.

Parhaat käytännöt -kilpailu ja julkishallinnon verkkopalveluiden laatukriteeristö julkistetaan 17. toukokuuta | Tietoyhteiskuntaohjelman toimisto ja valtiovarainministeriö julkistavat tietoyhteiskunnan parhaat käytännöt -palkintoprosessin ja julkisten verkkopalveluiden laatukriteeristön 17. toukokuuta Säätytalolla. Samassa kutsuseminaarissa avataan myös tietoyhteiskuntaohjelman sekä laatukriteeristön internet-sivut.

FinELib-päivä 26. toukokuuta Helsingissä | FinELib-päivä on tiedotus-, koulutus- ja keskustelutilaisuus FinELib-konsortioiden jäsenille.

Haku valtakunnalliseen TieVie-koulutukseen on käynnissä | TieVie on valtakunnallinen tieto- ja viestintätekniikan (TVT) opetuskäytön koulutusta tarjoava virtuaaliyliopistohanke. Hanke toteuttaa vuonna 2004 - 2005 kaksi koulutuskokonaisuutta. Haku Valtakunnallinen TieVie asiantuntijakoulutukseen (10 ov) päättyi 8. maaliskuuta. Valtakunnallisen TieVie-koulutuksen (5 ov) haku päättyy 1. kesäkuuta.

Tiedotteen alkuun

Etno.net-sivusto sai verkko-opetuksen laatupalkinnon

Etno.net - taidetta, tietoa ja pedagogiikkaa

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston 

Etno.net-sivusto esittelee kansanmusiikin osaston taiteellisia, tiedollisia sekä pedagogisia tuotoksia muun muassa äänitteiden sekä oppimateriaalipakettien muodossa. Sivusto on suunnattu kansanmusiikin ammattilaisille sekä ammattiin suuntautuville ja edistyneille harrastajille.

"Kansanmusiikin osastolta löytyy paljon tietoa ja taitoa, jota kaikkea ei saada esiin levyjen ja muiden julkaisujen muodossa. Etno.netissä on mahdollisuus esitellä osaston tuotoksia mahdollisimman laajasti ja verkko soveltuu hyvin sen esille tuomiseen", kertoo projektin alullepanija ja johtaja Juhani Näreharju.

Etno.netin teknisen toteutuksen on suunnitellut ja tehnyt Kari Kääriäinen, joka on myös kuvannut ja editoinut sivuston videot. Visuaalisen puolen suunnittelusta vastaavat taiteilija Saga Suonio sekä graafikko Jussi Kylliäinen. Äänittäjinä ovat toimineet alan ammattilaiset.

"Olemme koostaneet sivuston yhteistyönä, joten kaikki ovat osallistuneet myös suunnitteluun. Juhani on ollut loistava moottori tässä projektissa: hän on ideoinut kaiken alusta asti ja vaikuttanut panoksellaan meidän muidenkin työhön, kertoo Kari Kääriäinen.

Innovatiivinen pioneerityö

Etno.net-sivuston formaatti on selkeä ja helposti lähestyttävä. Visuaalinen puoli ja rakenne pysyy samanlaisena, joten sivuille on helppo liittää ja sieltä löytää vaivattomasti uutta informaatiota. Sivusto liittyy saumattomasti Sibelius-Akatemian opetuksen perustehtäviin. Tulevaisuudessa se tulee olemaan yhä tiukemmin osa kansanmusiikin osastolla opiskelevien oppisisältöä.

"Etno.netin kautta tuodaan julki pääinstrumentti-, jatkotutkintokonsertteja, opintoihin liittyviä tuotoksia ja pedagogiikkaa. Sivusto voi toimia myös demoympäristönä, esimerkiksi levynjulkaisun esityönä. Lisäksi tavoitteena on, että opiskelijat tulevat tuntemaan julkaisuprosessia ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Tällä on siis myös pedagoginen funktio", valaisee Junani Näreharju.

Etno.net on pioneeriprojekti kansanmusiikin osastolla. Se on saanut runsaasti positiivista ja innostunutta palautetta kaikkialla, missä sitä on esitelty. Siitä on otettu mallia myös muille Sibelius-Akatemian osastoille: parhaillaan ollaan suunnittelemassa muun muassa tutkimustietokantaa, joka esittelee Akatemian tieteellistä työtä. Myös Etno.netin tarjontaa kehitellään koko ajan.

"Uusi julkisivu julkistettiin ihan äskettäin. Lisäksi on tulossa uutta innovatiivista materiaalia, muun muassa kansantanssin oppimateriaalia. Tavoitteena on myös, että sivustoille tulee tietopankki, jossa on lyhyet esittelyt kansanmusiikin osaston muusikoista ja yhtyeistä. Näin ollen se palvelisi myös työnsaannissa", kiteyttää Kari Kääriäinen tulevaisuuden näkymiä.

Tiedotteen alkuun

Tampereen teknillisen yliopiston matriisilaskennan verkkokurssille kunniamaininta

Ensin oli tietokoneluokka, Macintoshin koneet ja HyperCard-ohjelmisto. Kymmenen vuotta myöhemmin on maailmanlaajuinen tietoverkko, henkilökohtaiset tietokoneet ja Tampereen teknillisen yliopiston hypermedialaboratorion kehittämä A&O-oppimisympäristö. Siinä lyhykäisyydessään TTY:n matematiikan laitoksen matriisilaskennan verkkokurssin tekninen kehitys. Kurssi sai huhtikuussa kunniamaininnan, kun opetusministeriö ja Opetushallitus jakoivat verkko-opetuksen kehittämisen laatupalkinnot.

Kunniamaininnan saanut matriisilaskennan verkkokurssi on Seppo Pohjolaisen käsialaa.

Kurssin kehittämisen lähtökohta oli tekniikka: edistyksellinen ohjelma, jolla saattoi käsitellä hypermediaelementtejä. 1990-luvun alkupuolella matematiikan professori Seppo Pohjolainen ja hänen aktiivinen opiskelijansa, nykyään TTY:n Porin yksikössä toimiva professori Jari Multisilta, alkoivat kokeilla uuden tekniikan soveltamista opetuksessa ja oppimateriaalin esittämisessä. Pian tietokoneavusteista matematiikan opetusta annettiin yhdessä luokassa kontaktiopetuksena.

Internetin synnyttyä materiaali saatiin nopeasti muutettua www-muotoon. Teknisesti Internet oli tuolloin kehittymättömämpi kuin Macintoshin tarjoamat mahdollisuudet mutta kokonaisuudesta saatiin toimiva. Oppimisympäristönä oli yhtäkkiä luokan sijasta periaatteessa koko maailma.

Nykymuodossaan matriisilaskennan verkkokurssia käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Sen sisältö on Pohjolaisen käsialaa, pedagogisesta suunnittelusta ja teknisestä toteutuksesta vastaa TTY:n hypermedialaboratorio.

Opiskelijoiden asenne yllätti

Vuosittain kurssin suorittaa noin 100 TTY:n opiskelijaa. Kolmen opintoviikon jakson voi suorittaa kokonaan opiskelemalla verkossa ja osallistumalla tenttiin. Pohjolainen kiittelee opiskelijoiden alusta asti ystävällistä ja kärsivällistä asennetta. Verkko-opiskelun vastaisia ääniä ei juuri kuulu.

Samanaikaisesti verkkokurssin kanssa järjestetään myös luennot ja harjoitukset, mikä lisää opiskelun monimuotoisuutta ja opiskelijan valinnanmahdollisuutta. Luennoilla istuvakin opiskelija voi verkossa tehdä lisäharjoituksia, korvata väliin jääneen luennon tai kerrata, jos asia ei ole heti mennyt perille.

Verkon merkitys korostuu tentin lähestyessä. Silloin opiskelijat ovat aktiivisia ja motivoituneita, ja silloin oppi menee hyvin päähän. Niinpä ennen tenttiä onkin viikon intensiivijakso, jolloin assistentti päivystää verkossa tiiviisti ja vastaa opiskelijoille kurssilta epäselviksi jääneisiin kysymyksiin.

Sisältö pysyy, ominaisuudet kehittyvät

Matriisilaskennan verkkokurssin elinkaaresta odotetaan pitkää. Sisällöllisesti kurssi ei vanhene mutta pedagogista ja didaktista kehittämistä riittää, sillä opetusvälineenä verkko on vielä kovin nuori.

Tällä hetkellä kurssin verkkoversio sisältää kurssiohjelman, hypermediamateriaalin, luentomonisteen, opetusvideoita, harjoitustehtäviä sekä keskusteluryhmän. Opettajan käytössä on kurssinhallintatyökalu. Lähitulevaisuudessa hypermedialaboratorio kehittää verkkokurssiin ominaisuuksia, joiden avulla huomioidaan entistä paremmin erilaisia oppijoita.

"Pyrimme siihen, että sovelluksesta saataisiin automaattisesti profiloituva sen mukaan, onko käyttäjä matriisilaskennan aloittelija vai pidemmälle edennyt. Harjoitustehtävien vaikeustason lisäksi erilaiset oppijat huomioidaan mm. erilaisilla aiheiden havainnollistamistavoilla. Lisäksi kehitämme työvälinettä oppimisen itsereflektoinnin avuksi", kuvaa Pohjolainen.

Pohjolaisen mukaan verkko-opetuksen tekninen toiminta on periaatteessa helppo toteuttaa. Enemmän ponnistuksia vaatii tekniikan näkymättömäksi tekeminen, mikä taas pedagogisesti on välttämätöntä. Tarkoitushan ei ole opetella välinettä, vaan sisältöä.

 

Tiedotteen alkuun

Laatua verkko-opetukseen VOPLA-hankkeella

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö on yleistynyt ja paikoitellen vakiintunut osaksi normaalia yliopiston opetustoimintaa. Tarjottavan verkko-opetuksen määrä kasvaa nopeasti ja opiskelijoiden mahdollisuudet valita opintoja lisääntyvät. Näistä syistä verkko-opetuksen laadunhallintaan liittyvät kysymykset ovat tulleet ajankohtaisiksi. Verkko-opetuksen laatu on ajankohtainen teema myös kansainvälisesti.Helsingin ja Kuopion yliopistot yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa ovat käynnistäneet VOPLA-hankkeen, jonka tavoitteena on tukea ja edistää suomalaisten yliopistojen verkko-opetuksen ja verkko-oppimisen laadunhallintaa ja kehittää yliopistojen henkilöstön laatutietoisuutta ja -asiantuntemusta sekä sitoutumista laatutyöhön.

Hankkeessa

  • laaditaan kansainvälisesti vertailukelpoisia verkko-opetuksen ja sen tukipalveluiden laadunhallinnan malleja ja kriteeristöjä
  • vahvistetaan verkko-opetuksen laatuverkostoa ja asiantuntijayhteistyötä Suomen virtuaaliyliopistossa
  • suunnitellaan ja toteutetaan korkealaatuinen verkko-opetuksen laatupalvelu Suomen virtuaaliyliopiston portaaliin
  • kytketään verkko-opetuksen laadunhallinta osaksi nykyistä opetuksen laadun kehittämistä, yliopistojen normaalia laatutyötä ja tulosneuvotteluprosessia.

Hankkeessa verkko-opetuksen laadunhallinta koostuu kolmesta näkökulmasta, joista Helsingin yliopisto vastaa opetuksen ja oppimisen laadun tutkimuksesta, Kuopion yliopisto tukipalveluiden laadusta sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto verkko-oppimateriaalin laadusta.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2004 tehdään esiselvitys verkko-opetuksen laadunhallinnan nykytilasta. Esiselvityksen ensimmäinen havainto on, että yliopistojen verkko-opetus, tukipalvelut sekä verkko-oppimateriaali eivät ole yksiselitteisiä ilmiöitä. Laatukriteeristöjä verkko-opetukseen ja erityisesti etäopetukseen on kehitetty mm. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Ruotsissa. Kriteeristöt ovat vielä kehittymisvaiheessa, mutta keskeisiä tunnistettuja laatukriteereitä ovat mm institutionaaliset tekijät, kurssien suunnittelu, oppiminen ja opetus, opiskelijoiden tukipalvelut, tiedekuntien tyytyväisyys ja arviointimenetelmät.

Verkko-opetuksen laatu ja sen kriteerit näyttäytyvät myös eri toimijoille erilaisina. Helsingin yliopiston johdolle tehdyssä kyselyssä laadun kehittämisen esteitä ovat mm. aika, henkilöstöresurssit ja raha.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opettajille, opiskelijoille ja hallinnon edustajille tehdyt kyselyt osoittavat, että oppimateriaali koetaan keskeisenä laadun määrittäjänä, verkko-oppimateriaalin laatu vaihtelee suuresti ja että pedagogiseen kehittämiseen ja laadun hallintaan tulee kiinnittää huomiota.

Kuopion yliopistossa verkko-opetuksen tukipalvelujen laadun arvioinneissa on keskeisiksi laadun määrittäjiksi todettu mm. tukipalvelujen läpinäkyvyys, asiantuntemuksen jakaminen sekä toimintaprosessien määrittely ja tiedostaminen. Verkko-opetuksen, oppimateriaalin ja verkko-opetuksen tukipalveluiden näkökulmat tulisikin pystyä huomioimaan laadun hallinnan ja arvioinnin kehittämisessä.

VOPLA:n esiselvitys julkaistaan syksyllä 2004. Vuonna 2005 hanketta on tarkoitus laajentaa kansalliseksi laatuverkostoksi ja rakentaa palveluita, joiden avulla eri toimijat voivat kehittää ja arvioida oman työnsä laatua. Hankkeen taustalla on ajatus laadun hallinnasta itseohjautuvuutta tukevana toimintana ja itsearviointina.

Hankkeen verkkosivut

Lisätietoja hankkeesta antavat: janne.sariola@helsinki.fi | ulla.voutilainen@uku.fi | annikka.nurkka@lut.fi | maarit.pitkanen@helsinki.fi

Tiedotteen alkuun

Verkko-opetuksen tukitoiminta Helsingin yliopistossa - verkostoja ja vierihoitoa

Tieto- ja viestintätekniikan tehokas opetuskäyttö vaatii opettajan avuksi sekä teknistä että pedagogista tukea. Tukitoiminta voi olla koulutusta, henkilökohtaista konsultaatiota sekä tiedottamista. Helsingin yliopistossa verkko-opetuksen tukihenkilöiden verkosto huolehtii tiedekuntien lähituesta.

Tukihenkilöverkosto toimii jo viidettä vuotta

Verkko-opetuksen tukihenkilöverkosto on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 2000 alkaen. Verkosto sai alkunsa opetusteknologiakeskuksen perustamisesta. Jo tuolloin oli selvää, että opetushenkilökunnan tarvitsemaa verkko-opetuksen lähitukea ei pystytä tarjoamaan 3500 henkilön suuruiselle opetus- ja tutkimushenkilöstölle ainoastaan keskitettyjen palveluiden voimin. Verkoston toiminta saatiin ripeästi liikkeelle, kun tiedekunnille tarjottiin verkko-opetuksen tukihenkilöiden palkkaamiseksi rahaa, jolla katettiin noin puolet palkkakustannuksista. Toinen puoli edellytettiin tiedekuntien rahoitettavaksi. Jokaisen rahaa saavan tiedekunnan kanssa tehtiin sopimus rahoituksesta sekä tukihenkilön toimenkuvasta.

Tällä hetkellä verkoston muodostaa 23 tukihenkilöä, jotka toimivat yliopistomme kaikissa 11 tiedekunnassa. Tukihenkilöiden asema ja toimenkuvat vaihtelevat suuresti; kokopäiväisiä verkko-opetuksen tukihenkilöitä on tällä hetkellä kahdeksan, muut toimivat osapäiväisesti opetus- ja tutkimustehtävien ohella.

Useissa tiedekunnissa verkko-opetuksen tukihenkilöt ovat organisoituneet tiedekunnan opetuksenkehittämisyksiköiden yhteyteen, toisissa tiedekunnissa organisoituminen on vasta aluillaan. Osa tukihenkilöistä työskentelee laitostasolla, jolloin rahoituskin tulee omalta laitokselta.

Tukihenkilöiden muodostaman verkoston tehtävänä on tarjota jäsenilleen tukea asiantuntijuuden jakamiseen ja kehittymiseen. Verkosto on alusta asti ollut avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat olleet esimerkiksi tietotekniikkaosasto, avoin yliopisto sekä kirjasto. Verkostoa koordinoi opetusteknologiakeskus.

Esimerkkinä valtiotieteellinen tiedekunta

Lähiopetusta ja vierihoitoa valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Esimerkiksi valtiotieteellisessä tiedekunnassa verkko-opetuksen tuki on hyvin järjestäytynyttä ja tiedekunnan johto haluaa panostaa verkko-opetuksen kehittämiseen. Tiedekunnassa toimii kaksi täysipäiväistä sekä yksi puolipäiväinen verkko-opetuksen tukihenkilö. Työkenttänä heillä on 350 hengen suuruinen henkilökunta.

Näin kuvailee työtään Taina Joutsenvirta, joka toimii valtiotieteellisen tiedekunnan verkko-opetuksen tukihenkilönä: "Verkko-opetuksen tukihenkilöiden arki on esimiehiin vaikuttamista ja opettajien luottamuksen voittamista. Riviopettaja ei välttämättä näe mitään tarvetta verkon hyödyntämiseen opetuksessaan, joten tukihenkilön tehtävänä on kertoa tekniikan uusista mahdollisuuksista ja innostaa opettajia kehittämään opetustaan."

"Laajaan opettajakuntaan vaikutetaan arjessa mukanaololla. Tukitoimintaan kuuluu tiedotus, koulutus, kehittämisprojekteissa mukanaolo sekä vierihoito. Koulutus pyritään kohdistamaan koko työyhteisöön samanaikaisesti eli koulutus suunnataan laitoskohtaisesti. Laitoksille räätälöidään joko yksittäisiä kursseja tai järjestetään verkko-opetuksen seminaareja ja työpajoja."

Tulevaisuuden haasteet

Verkko-opetuksen tukihenkilöverkoston vakinaistaminen on tulevaisuuden suurin haaste. Nykyisen rahoitusmallin mukaisesti keskitetyn rahoituksen osuus vähenee vuosittain siten, että tiedekunnat rahoittavat tukitoiminnan kokonaan vuoden 2007 alusta.

Toiminnan organisointia tulee kehittää myös siten, että verkko-opetuksen lähituki koordinoidaan kampus- ja tiedekuntatason opetuksenkehittämisyksiköissä. Opetusteknologiakeskuksen rooliksi tulee tulevaisuudessa yhä enemmän huolehtia tukihenkilöiden omista koulutustarpeista sekä tukitoiminnan yhtenäisestä laadusta yliopistossa.

Tiedotteen alkuun

"Parhaat mokat"- kokemusten kautta hyviin käytäntöihin

Ensimmäinen kokonaan verkon välityksellä opiskeltava kurssi toteutettiin Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa vuonna 1995. Tällä hetkellä kurssitarjonta on laajaa ja opiskelijoita vuosittain yli kaksi ja puolituhatta. Nykyiset pedagogiset, hallinnolliset ja tekniset ratkaisut ovat syntyneet vuosien kehittelyn tuloksena, usein myös yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kehittämistyössä avainasemassa on ollut tiivis tiimityö, joka on mahdollistanut nopean reagoinnin muutos- ja korjaustarpeisiin. Kullanarvoista on ollut myös opiskelijoilta systemaattisesti kerätty palaute.

Riippumattomuus ajasta ja paikasta pelkkä myytti

Myös Helsingin Avoimessa lähdettiin kursseja kehittämään ajasta ja paikasta riippumattomuuden mantran pohjalta. Ilmoittautua saattoi milloin tahansa, tehtävät ja tentit oli mahdollista suorittaa oman aikataulun mukaan. Keskusteluun osallistuminen oli vapaaehtoista ja aikaan sitomatonta.

Varsin pian havaittiin vapauden ongelmallisuus. Suorituksia tuli niukasti, jo alkuun pääseminen oli monelle mahdotonta. Keskustelut olivat vähäisiä opiskelijoiden eritahtisen opiskelun vuoksi. Opettajan oli hankala organisoida työtään, kun jokainen opiskelija eteni omaan tahtiinsa.

Ratkaisuksi kehitettiin opinnot, joissa vapaus ajasta ja paikasta on mahdollisimman suurta, mutta yhteisen aikataulun ja struktuurin puitteissa. Kurssin aloittaminen, tehtävät, tentit ja teemakeskustelut on aikataulutettu. Etukäteissuunnittelu kurssin tavoitteiden pohjalta on tärkeää: millainen on kurssin rakenne ja toteutustapa, miten opinnot käynnistyvät ja etenevät, millaista on työskentely missäkin vaiheessa jne.

Yhteinen aikataulu tuo ryhtiä sekä opiskelijan että opettajan työhön. Opiskelijat saavat tukea toisiltaan ja keskusteluja voidaan käyttää tehokkaasti osana opiskelua. Aikataulut on laadittu aikuisopiskelijan elämäntilanteeseen sopiviksi ja niin joustaviksi kuin mahdollista.

Ylikuormittuneet opiskelijat ja opettajat

Verkko-opetus uutena opetusmenetelmänä tuotti alussa päänvaivaa työmäärän arvioinnin suhteen. Myös akateeminen asenneilmasto oli haasteellinen: esitettiin epäilyjä, että verkko-opiskelu olisi kevyttä verkossa surffailua. Seurauksena oli, että sekä opiskelijoilla että opettajilla teetettiin valtavasti työtä. Ei ihme, että opiskelijoiden palaute kursseilla usein oli: "Antoisaa, mutta työlästä."

Verkon tultua tutuksi työmäärääkin on tarkistettu. Opettajan työtä helpottamaan on kehitetty useita eri ratkaisuja kuten tehtävien automaattivastauksia ja suljettuja pienryhmäkeskusteluja.

Verkko-opiskelijat ohjeiden armoilla

Verkko-opiskelu on tarjonnut Avoimen opettajille ja suunnittelijoille myös jatkuvia viestinnällisiä haasteita. Etäopiskelijoiden on kyettävä opiskelemaan verkossa olevan ohjeistuksen varassa ja siksi ohjeiden on oltava täsmällisiä, selkeitä ja yksiselitteisiä. Opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta tarkentaa epäselviä ohjeita opettajaltaan reaaliajassa kuten lähiopetustilanteissa. Ohjeita laadittaessa on yritettävä miettiä kaikki mahdolliset sudenkuopat ja yksinkertaisimmissakaan tehtävissä ns. ohjeiden rautalankamalli ei ole liioittelua.

Alkutapaaminen luokkahuoneesta verkkoon

Alkuvaiheen verkko-opinnot käynnistyivät usein ns. alkutapaamisella Helsingissä. Tarkoituksena oli tutustuttaa opiskelijat oppiaineeseen sekä oppimisympäristöön.

Tämä asetti eri puolilta maata ja maailmaa opiskelevat eriarvoiseen asemaan. Myös tapaamisen toinen funktio oli kyseenalainen, sillä vaikka oppimisympäristöstä oli tehty hyvin käyttäjäystävällinen, niin erillisen perehdyttämistilaisuuden järjestäminen viesti päinvastaista.

Alkutapaamisen sijasta verkkokurssien alkuun on sittemmin sijoitettu "lämmittelyviikko", jonka aikana opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja opettajaansa sekä oppimisympäristöön. Viikosta on muodostunut motivoiva, ryhmäytymistä edistävä sekä orientoiva jakso.

Vaihtuvat näkymät, hidas reagointi, päivittäminen

Myös seuraavat asiat on opittu käytännön kokemusten kautta:

  • Opiskelijoille on hyvä tehdä selväksi, milloin opettaja on läsnä verkossa, sillä opiskelijat saattavat odottaa reaaliaikaista kommentointia ja palautetta.
  • Kurssimateriaali kannattaa laatia siten, että yksi tieto on yhdessä paikassa, muuten päivittämisestä tulee raskasta - ja jostain paikasta päivitys unohtuu.
  • Eri aikaan aloittaneilla opiskelijaryhmillä pitää olla vaihtuvat kurssisivunäkymät, muuten opiskelijoille näkyvät väärät sivut. Sama koskee keskustelualueita.
  • Jos kurssikielenä on vieras kieli, kannattaa jo kurssin alkuvaiheessa kertoa, että kommunikoinnissa voi syntyä herkästi väärinkäsityksiä.
  • Jos opiskelijoita on ulkomailla, verkkotenttien järjestelyissä on otettava huomioon aikaero.
  • Opiskelijoiden erilaisiin ongelmiin on reagoitava nopeasti. Se kuuluu verkon luonteeseen, lisäksi hidas reagointi aiheuttaa opiskelijoissa ärtymystä, jopa opiskelumotivaation laskua. Työnjako kurssien järjestäjäpuolella tehtävä selväksi opiskelijoille, jotta he osaavat kääntyä oikean ihmisen puoleen.

Tiedotteen alkuun