Aikaa taitojen kehittämiseen verkko-opiskelussa -seminaari Kuopiossa 2. maaliskuuta | Seminaari toimii sekä Verkko-opetuksen mitoituksen arviointi (VerMit) -hankkeen päätösseminaarina sekä Verkko-opiskelun kompetenssit, mitoitus ja tilastointi (KoMiTi)-hankkeen käynnistysseminaarina.
Sähköiset portfoliot taideopetuksessa -seminaari 13. maaliskuuta Teatterikorkeakoululla Helsingissä.
SVY:n asianomistajaryhmät kokoontuvat 15. maaliskuuta Teknillisellä korkeakoululla.
VVYOP'06 | Valtakunnalliset virtuaaliyliopistopäivät VVYOP'06 28.-29. maaliskuuta Dipolissa Espoossa. Päivillä esitellään verkko-opetuksen ja ohjauksen, verkostotyön ja TVT:n hyödyntämisen hyviä käytäntöjä. Viimeinen ilmoittautumispäivä 13. maaliskuuta.
ITK - Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi Hotelli Aulangolla Hämeenlinnassa 6.-7. huhtikuuta.
Haku valtakunnalliseen TieVie-asiantuntijakoulutukseen päättyy 30. huhtikuuta.
Lisää ajankohtaisia seminaareja ja tapahtumia löytyy portaalin Tapahtumakalenterista ja uutispalstalta.

SVY:n johtoryhmä jatkaa toisen toimintavuoden entisessä kokoonpanossaan.
Vuosikokous päätti myös, että konsortion jäsenmaksua aletaan periä vuodesta 2007 alkaen. Jäsenyliopistoilta perittävä jäsenmaksu tulee olemaan vuositasolla yhteensä 165 000 euroa vuosina 2007-2009. Jäsenmaksun suuruus vaihtelee jäsenyliopistokohtaisesti suhteessa opiskelija- ja opetushenkilöstön määriin. Suurimman jäsenmaksun, runsaat 35 000 euroa maksaa Helsingin yliopisto ja pienimmän, 230 euroa Kuvataideakatemia. Jäsenmaksulla tullaan kattamaan asianomistajaryhmien, SVY-yhdyshenkilöiden, SVY-verkostojen sekä konsortion kokous- ja toimintamenoja. Hankekauden 2001-2006 aikana konsortio ei ole perinyt jäsenmaksua.
Konsortio sai myös tiedoksi suunnitelman SVY-yhteistyönä järjestettävästä TVT:n opetuskäytön henkilöstökoulutuksesta, joka olisi jatkossa maksullista jäsenyliopistojen kanssa solmittavien erillisten palvelusopimusten pohjalta. Valtakunnallinen yliopistojen opetus- ja muun henkilöstön TVT-koulutus on vuosina 2001-2006 ollut jäsenyliopistoista tuleville osallistujille ilmaista.
Hankekauden aikana lähes 600 yliopisto-opettajalle on koulutettu TVT-opetuskäytön perustaidot. Yli 300 opettajaa on koulutettu TVT-opetuskäytön asiantuntijatasolle. Parhaillaan koulutuksessa on 100 asiantuntijaa, ja sama määrä koulutetaan vuosina 2006-2007.
Konsortio sai myös tiedoksi asianomistajaryhmien valmistelemat hanke-esitykset vuosille 2007-2009. Toteutuessaan hankkeet tukevat SVY:n strategian toimeenpanoa viidellä eri tavoitealueella.
Kaikkiaan opetusministeriö on jakanut virtuaaliyliopistohankerahoituksena 54 miljoonaa euroa vuosina 2001-2006. Puolet kokonaisrahoituksesta on kanavoitu yliopistojen sisäisesti jaettavaksi, niiden itsensä priorisoimaan virtuaaliyliopistotoimintaan. Toisen puolen opetusministeriö on käyttänyt nimeämiensä kansallisten yhteistyöhankkeiden rahoitukseen.
Eri tieteenalojen valtakunnallisten toimintaverkostojen (28 kpl) lisäksi on rahoitettu valtakunnallisia yhteistyöhankkeita, joissa kehitetään yliopistojen yhteiskäyttöön opetusta ja opiskelua tukevia verkkotyökaluja, tuotetaan valtakunnallista koulutusta ja muita tukipalveluja. Vuonna 2006 uusina tukipalveluhankkeina käynnistyvät SVY:n opintotoimistohanke (ks. SVY-tiedote lokakuu 2005) ja Verkko-opetuksen kompetenssit, mitoitus ja tilastointi (KoMiTi) hanke (ks. SVY-tiedote lokakuu 2005).
Valtakunnalliset virtuaaliyliopistohankkeet

Teknillisen korkeakoulun opettava tutkija Ari Korhonen koordinoi ohjelmoinnin perusopetuksen verkostohanketta. - Kuva: Kalle Virta.
Teknillisellä korkeakoululla (TKK) on sovitettu omia ohjelmointikursseja varten alun perin Nottinghamin yliopistossa kehitetty Ceilidh-järjestelmä. Lisäksi on toteutettu useita omia järjestelmiä, mm. Scheme-Robo (Scheme-ohjelmien tarkistaminen), Ox (Java-metodien testaus) ja Jemmy (Java-käyttöliittymien testaus). Tampereen teknillinen yliopisto otti käyttöön TKK:n esimerkin rohkaisemana samoin Ceilidh-järjestelmän, jota he ovat kehittäneet edelleen omaan ympäristöönsä sopivaksi. Lisäksi he ovat kehittäneet kokonaan uusia välineitä mm. C++-ohjelmien tyylin tarkastamiseen ja muistivuotojen havaitsemiseen. Tietorakenteiden ja algoritmien opiskelun tueksi on TKK:lla kehitetty TRAKLA- ja TRAKLA2-järjestelmät, joista jälkimmäinen on otettu käyttöön myös Turun yliopistossa sekä Tampereen ja Lappeenrannan teknillisissä yliopistoissa.
"Automaattisten järjestelmien avulla opiskelijoille voidaan tarjota paljon enemmän palautetta harjoitustehtävistä kuin nykyisillä opettajaresursseilla on mahdollista. Opiskelijoilla voidaan myös teettää huomattavasti suurempi määrä harjoitustehtäviä kun tarkastaminen on automatisoitu", perustelevat Malmi ja Korhonen järjestelmien käyttöä. Ohjelmoinnin opiskelussa harjoitustehtävien tekeminen on erityisen tärkeää, koska asiaa ei käytännössä voi oppia pelkästään lukemalla kirjallisuutta. Käytännön ohjelmointiharjoitukset ovat ratkaisevan tärkeitä oppimisen kannalta.
Perusasioiden opetuksessa käytetty automatisoitu tarkastus säästää myös opettajien työpanosta vaikeampien osa-alueiden, kuten ohjelmien suunnittelun, rakenteen ja käytettyjen tietorakenteiden ja algoritmien opetukseen ja arviointiin.
Automaattinen tarkastaminen tarjoaa Malmin ja Korhosen mukaan lisäksi kaksi olennaista etua ihmisresursseihin nähden. Ensinnäkin opiskelijoille voidaan sallia tehtävän uudelleenpalautus automaattisen arvioinnin jälkeen jopa useaan otteeseen. Tällöin opiskelija voi oppia itsenäisesti omista virheistään analysoimalla saamaansa palautetta. Tyypillisesti aiheeseen liittyvät tehtävät ovat sen luonteisia, että oikeaa ratkaisua ei voi löytää yrityksen ja erehdyksen menetelmällä muutaman arvauksen jälkeen. Toinen tärkeä etu on se, että osa tehtävistä voidaan räätälöidä täysin henkilökohtaisiksi, jolloin ratkaisujen kopiointi ei ole enää mahdollista. Näistä automaattisen tarkastamisen tuomista eduista on saatu erittäin hyviä tuloksia TRAKLA2-järjestelmän kanssa.
Automaattiseen tarkastamiseen kykenevät järjestelmät soveltuvat erinomaisesti myös itsenäisen verkko-opiskelun tueksi. Ne tarjoavat automaattista palautetta opiskelijan työstä silloinkin, kun opettaja ei ole läsnä - edes verkon välityksellä. Ne antavat myös mahdollisuuden rakentaa runsaasti vuorovaikutusta verkossa oleviin oppimisympäristöihin. Yksi tärkeä etu on myös se, että niiden keräämän tiedon varaan voidaan rakentaa mukautuvia (adaptiivisia) oppimisympäristöjä, joissa opiskelijan edistyminen vaikuttaa siihen, miltä ympäristö opiskelijasta näyttää ja minkälaisia tehtäviä hän saa ratkottavakseen.
Edut on käytännössä todettu niissä oppilaitoksissa, joissa järjestelmiä on kehitetty ja käytetty. Vuosien käyttökokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että järjestelmien leviäminen oppilaitoksesta toiseen tapahtuu hyvin hitaasti ja sattumanvaraisesti. Tällöin järjestelmien kehittämiseen käytetty mittava työmäärä jää vain alkuperäisen oppilaitoksen hyväksi ja usein voidaan eri oppilaitoksissa tehdä päällekkäistä työtä, joka haaskaa resursseja.
Ohjelmoinnin perusopetuksen verkostohankkeessa pureudutaankin niihin ongelmiin, jotka estävät tehtyjen ratkaisujen leviämistä uusiin oppilaitoksiin. Yhteisellä kehityshankkeella voidaan kehittää ohjelmoinnin oppimisen tasoa valtakunnallisestikin merkittävästi yhdistämällä voimia ja jakamalla kehitysresursseja sopivasti, uskovat professori Lauri Malmi ja tutkija Ari Korhonen. Yhteistyökumppaneinaan heillä on Tampereen teknillisen yliopiston ohjelmistotekniikan laitos ja Turun yliopiston informaatioteknologian laitos.
Ohjelmoinnin perusopetuksen verkostohankkeen kotisivut

Verkkopedagogi Pekka Hytinkoski ja erikoissuunnittelija Satu Vihavainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista uskovat monitieteellisen verkostoyhteistyön voimaan suunnitellessaan osuustoiminnan ja yhteisötalouden opetusta. - Kuva Harri Hakala.
Co-op Studies -verkosto tuottaa osuustoiminnan ja yhteisötalouden tutkimustietoa sekä järjestää siihen perustuvaa yliopisto-opetusta. Se järjestää myös alan täydennyskoulutusta. Opinnoissa perehdytään organisaatioiden liiketaloudellisiin erityispiirteisiin, taloudellisen toiminnan ja henkilöyhteisön yhteensovittamiseen, yritystoiminnan yhteisöllisiin vaikutuksiin ja yhteiskunnalliseen vastuuseen sekä etiikkaan ja arvoihin. Opinnoissa analysoidaan yhteisötalouden roolia markkinataloudessa ja yhteiskunnallisena instituutiona sekä osuustoiminnan historiallista evoluutiota ja soveltamista erilaisissa sosio-ekonomisissa toimintaympäristöissä ja kulttuureissa.
Opinnot perehdyttävät opiskelijan ymmärtämään yhteisötalouden ja sen organisaatioiden yhteistä ajatus- ja organisaatioperustaa sekä arvioimaan kriittisesti niiden tulevaisuuden mahdollisuuksia ja menestystekijöitä. Opetuksesta ja sen suunnittelusta vastaavat verkoston jäsenet yhteisvastuullisesti. Opetus tuotetaan verkkoympäristöön Mikkelissä. Eri asiantuntijat osallistuvat opetuksen sisältöjen tuottamiseen ja myös opettamiseen verkossa.
Co-op Studies -yliopisto-opintojen tavoitteena on opintojen tuottaminen perustutkinto-opiskelijoille verkoston eri yliopistoissa sekä avoimen yliopiston opiskelijoille. "Co-op Studies opintojaksot sopivat eri alojen yliopisto-opiskelijoille, osuuskuntayrittäjille ja osuuskuntien luottamushenkilöille sekä yleisesti yrittämisestä tai aihepiiristämme kiinnostuneille", kertovat verkkopedagogi Pekka Hytinkoski ja erikoissuunnittelija Satu Vihavainen.
"Uusi toimintamalli perustuu monitieteiseen verkostoitumiseen ja opinnot on rakennettu verkko-oppimisympäristöön. Co-op Studies -perusopintokokonaisuus (25 op) suoritetaan kokonaan verkko-opintoina. Opinnot laajenevat myös aine- ja syventäviksi opinnoiksi", kaavailevat suunnittelijat.
Tieto- ja viestintäteknologian monipuolinen hyödyntäminen on olennainen osa Co-op Studies -opetusta. Keskeiset verkkolinjaukset ovat läsnä oleva ja kannustava ohjaus, huolellinen verkko-opiskeluun perehdyttäminen, opiskelijan opiskeluprosessin tukeminen sekä painotus yhteisölliseen verkko-opiskeluun.
Co-op Studies - osuustoiminta ja yhteisötalous -verkkosivut

Vesialan opetusverkostohankkeen tavoitteena on viedä Suomen vesistötieteiden opetus ja sitä kautta myös tutkimus selkeästi maailman kärkikastiin.
Opiskelijoille taas voidaan tarjota teoreettisen ja käytännöllisen opiskelun yhdistelmä, jolla madalletaan opiskelun ja työelämän välistä kuilua. "Tämän seurauksena työelämään valmistuvat vesialan asiantuntijat pystyvät entistä paremmin vastaamaan niin kentältä esiin nouseviin kuin uuden teknologian myötä syntyviin käytännön haasteisiin. Samalla saadaan avaimet Suomen aseman vahvistamiseen vesialan eurooppalaisena vaikuttajana sekä kansainvälisillä markkinoilla kilpailukykyisen työvoiman tarjoajana", uskoo Salonen.
Hankkeessa luodaan pysyvä perusta kansalliselle vesialan opetus- ja tutkimusyhteistyölle sekä opetuksen korkealle laadulle toteuttamalla laajaa yhteistyötä, joka ulottuu perinteisestä opetuksesta verkko-opetukseen. Pitkällä aikavälillä hankkeessa tuotetaan suomenkielinen Internet-pohjainen vesialan oppikirja jatkamaan Järnefeltin (1958) julkaiseman "Vesiemme luonnontalous" kirjan perinteitä. Verkko-oppikirjan toimittaminen toteutetaan kollektiivisesti samaan tapaan kuin tietotekniikasta tunnettu Linux-käyttöjärjestelmä. Se rakentuu etupäässä kotimaisesta aineistosta ja siinä käytetään hyväksi myös eri vesistöistä saatavia ajankohtaisia mittaustuloksia.
"Oppikirja tulee kattamaan koko koulutusketjun lukioista yliopistoihin aina alan ammattilaisia myöten ja se tulee olemaan myös yleisölle vapaasti saatavissa. Tulevaisuudessa verkko-oppikirjan ympärille on kehkeytettävissä koko vesialan opetusta ja tutkimusta hedelmöittävä tieto- ja työkaluvarasto sekä keskustelukanava", kaavailee Salonen.
Vesialan verkko-oppikirjaan kiinteästi liittyen toteutetaan kaikkien vesieliöryhmien lajintuntemuksen perusopetus Internetissä. Suomessa ei ole koskaan julkaistu kattavaa suomenkielistä vesien eliölajien tuntemusopasta ja monet julkaistuista suppeammista oppaistakin ovat loppuunmyytyjä. Internetin avulla lajintuntemuksen opiskelu tuodaan myös yleisön luonnontuntemuksen välineeksi.
Yhteistyössä vesialan järjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa toteutetaan valtakunnallinen opetus- ja tutkimusportaali. Siitä tulee koko Suomen vesialaa yhdistävä ja kehittävä väline punainen lanka, jonka ympärille muut kehittämistoiminnot rakentuvat.
Hankkeeseen osallistuvat Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Joensuun ja Turun yliopistot sekä Kalatietokeskus ja Suomen ympäristökeskus. Hankkeen tekninen toteuttaja ja koordinaattori on Jyväskylän yliopisto.
OVI-ympäristön neljäs palvelu Opas verkko-ohjaukseen tarjoaa ohjaajille ohjauspolkujen avulla erilaisia esimerkkejä siitä, miten OVI-ympäristön opiskelijoille suunnattuja työvälineitä, OVI-sivustoa ja eHopoa, voidaan käyttää opiskelijoiden ohjauksessa. Ohjauspolkujen antia ohjaajat voivat käyttää ja soveltaa haluamillaan tavoilla omien ohjaustilanteidensa tukena ja/tai virikkeenä.
Opas verkko-ohjaukseen sisältää tietoa yleisesti myös verkko-ohjauksen erilaisista käytännöistä ja välineistä. Opas jakautuukin kahteen osaan: verkko-ohjauksesta kertoviin ja OVI-ympäristön käyttöä esitteleviin lukuihin. Verkko-ohjauksesta kertovat luvut esittelevät verkko-ohjauksen käytäntöjen ja välineiden ohella myös sitä, miten ohjaajista voi kehittyä verkko-ohjaajia ja millaisia asioita heidän tulee erilaisissa verkko-ohjaustilanteissa ottaa huomioon.
Opas on OVI-sivuston harjoitusten tavoin toteutettu flash-tekniikalla, ja työväline on vapaasti verkossa kenen tahansa käytettävissä. Oppaan materiaali on tulostettavissa pdf-muotoisena. Tutustu verkko-ohjaukseen osoitteessa: http://www.virtuaaliyliopisto.fi/ovi
Kati Mäkitalo: Interaction in Online Learning Environments: How to Support Collaborative Activities in Higher Education Settings. (Vuorovaikutus verkko-oppimisympäristöissä: Yhteisöllisen toiminnan tukeminen korkeakoulukonteksteissa.) Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen Tutkimuksia -sarja, nro 18, 97 s. Hinta 22 euroa. ISSN 1455-447X, ISBN 951-39-2416-5. | Väitöstutkimus osoittaa, että yhteisöllistä oppimista edistävä vuorovaikutus on haasteellista verkko-oppimisympäristöissä. Onnistuakseen yhteisöllisessä toiminnassa opiskelijoiden täytyy ponnistella sekä yksilöinä että ryhmänä rakentaakseen yhteistä ymmärrystä niin sisällön kuin toiminnan tasolla. Yhteisöllinen oppiminen on enemmän kuin sisällön oppimista, se opettaa myös yhteisölliseen toimintaan.
Jorma Vainionpää: Erilaiset oppijat ja oppimateriaalit verkko-opiskelussa. Acta Universitatis Tamperensis; 1133, Tampereen yliopisto, Tampere 2006. ISBN 951-44-6552-0, ISSN 1455-1616. Ilmestynyt myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 504, Tampereen yliopisto 2006. ISBN 951-44-6553-9, ISSN 1456-954X. | Tutkimuksen kohteena oli Viestintätieteiden yliopistoverkoston verkkokurssien opiskelijat, opettajat ja oppimateriaalit lukuvuonna 2002-2003. Tutkimuksen mukaan opiskelijat kokivat verkko-opiskelun monipuoliseksi, hyödylliseksi ja mielekkääksi. Opettajat puolestaan kokivat oppivansa itsekin verkko-opetuksen aikana. Verkkokurssien oppimateriaalit olivat sekä opiskelijoiden että opettajien mielestä laadukkaita.
Tulevaisuuden elinvoimainen Suomi. Tietoyhteiskuntaneuvoston raportti hallitukselle. Helmikuu 2006. ISBN 952-5354-95-4. 105 s. | Raportin mukaan tekijänoikeusjärjestelmä kaipaa perusteellista uudistamista, jotta Suomi olisi vuonna 2010 tietoyhteiskunnan kehityksessä tavoitellulla tasolla. Raportti esittää myös, että julkisen sektorin tulisi siirtyä suunnitelmallisesti CreativeCommons-lisenssin (CC) laajamittaiseen käyttöön. Esimerkiksi julkisesti rahoitetut oppimateriaalit tai julkisessa virassa tuotettu koulutussisältö tulisi levittää käytön sallivan CC-lisenssin alla.
© Suomen virtuaaliyliopisto