Verkko-opetusmateriaalit ja hyvän sopimuskäytännön periaatteet

Mitä tekijänoikeudet ovat

Tekijänoikeudet ovat aineettomia oikeuksia, jotka antavat haltijalleen yksinoikeuden määrätä suojatun aineiston käytöstä ja käytön ehdoista. Yksinoikeuden nojalla oikeudenhaltija voi kieltää muita käyttämästä suojattua aineistoa. Oikeudenhaltija voi esimerkiksi kieltää ja vaatia poistettavaksi sellaisen verkko-oppimateriaalin, jonka käyttöön ei ole hankittu lupaa. Tämä kielto-oikeus on ehdoton, oikeudenhaltijaa ei voi velvoittaa myöntämään käyttölupia. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeätä, että oppimateriaalin häiriötön käyttö varmistetaan etukäteen hankkimalla luvat oppimateriaalin käyttöön sopimuksin.

Sopimustarve on lisääntynyt

Virtuaalimaailmassa tekijänoikeuksien merkitys on suurempi kuin perinteisessä opetusympäristössä. Kirjojen lukeminen ja käyttö eivät edellytä lupaa, mutta kirjallisen aineiston välittämiseen tietoverkossa tarvitaan lupa. Aineistoa tuotetaan myös opetusprosessin aikana ja opiskelijoista on tullut myös oppimateriaalin tuottajia. Sopimustarve on hyvin tiedostettu, mutta sopimuskäytännöt eri oppilaitoksissa ovat vielä kirjavia.

Suojatut aineistot

Tekijänoikeus suojaa erilaista kirjallista aineistoa, sävellyksiä, valokuvia ja muuta kuvamateriaalia, tietokoneohjelmia, karttoja ja muita selittäviä piirustuksia sekä teoksista tai teoksen osista muodostuvia kokoomateoksia (esim. multimedia). Varsinaisen tekijänoikeuden lisäksi tekijänoikeuslaissa suojataan ns. tekijänoikeutta lähellä olevia oikeuksia, kuten esittävän taiteilijan (muusikko, laulaja, lausuja, tanssija, näyttelijä) esityksiä, äänitteitä, elokuvatallenteita, radio- ja televisiolähetyksiä, teostason alle jääviä valokuvia sekä tietokantoja ja luetteloita. Myös tällaisten aineistojen käyttöön on hankittava lupa samalla tavoin kuin suojattujen teostenkin käyttöön.

Opetusministeriön mallisopimushanke

Opetusministeriö käynnisti vuonna 2001 verkko-opetuksen mallisopimushankkeen, jotta sopimuskäytäntöjä voitaisiin yhtenäistää ja ennen kaikkea jotta voitaisiin tarjota työvälineitä sopimusasioita työstäville tahoille. Mallisopimukset julkistettiin lokakuussa 2001.

Mallisopimusten käyttö

Mallisopimusten käyttö ei ole pakollista, vaan niiden tarkoituksena on toimia sopimuksia tekevien tahojen apuvälineinä. Sopimuksia tulee aina käyttää harkiten. Sopimustilanteet ovat niin moninaisia, että sopimuksia voidaan harvoin käyttää sellaisenaan. Mallisopimukset toimivat hyvänä pohjana, mutta niihin tulee tehdä kunkin käyttötilanteen edellyttämät muutokset, jotta sopimus olisi mahdollisimman tarkoituksenmukainen. Mallisopimukset eivät siten poista oppilaitosten tarvetta huolellisesti paneutua kulloinkin tehtäviin sopimuksiin.

Sopimuksen lähtökohtana käyttötarpeen määrittäminen

Hyvän sopimuksen lähtökohtana on, että aineiston käyttötarpeet ovat tiedossa. Tämän käyttötarpeen määrittelyssä paras asiantuntija on oppilaitos itse. Vasta kun käyttötarve tiedetään, voidaan identifioida tarvittavat oikeudet. Muussa tapauksessa on vaarana, että hankitaan liian vähän oikeuksia, jolloin aineistoja ei voidakaan käyttää niihin käyttötarkoituksiin, joihin niitä myöhemmin haluttaisiin käyttää. Aineiston käyttötarvetta määriteltäessä tulisi kyetä ennakoimaan nykyisten tarpeiden lisäksi tulevaisuuden tarpeet. Mikäli käyttötarpeen määrittelyä ei tehdä huolella, eväät hyvän sopimuksen tekemiselle ovat heikot. Sopimusprosessissa voidaan erotella seuraavat vaiheet:

• Käyttötarpeen määrittäminen
• Tarvittavien oikeuksien identifiointi
• Tarvittavien oikeuksien hankkiminen

Katkeamaton sopimusketju

Tekijänoikeus syntyy aina tekijälle eli ihmisille. Oppilaitoksilla voi olla vain tekijöiltä sopimuksin siirtyneitä oikeuksia. Oppilaitos ei siten koskaan voi olla alkuperäinen oikeudenhaltija. Mikäli syntyy kiistaa siitä, ovatko oikeudet aineiston käyttäjällä, on todistustaakka sillä, joka aineistoja käyttää. Aineistoja käyttävän tahon eli oppilaitoksen edun mukaista on, että tekijänoikeudet on hankittu kirjallisin sopimuksin.

Sopimuskokonaisuuden lähtökohtana on aina tekijän kanssa tehty sopimus. Kukaan ei voi myydä enempää oikeuksia kuin on itse hankkinut.

Tekijänoikeuslain olettamasäännökset

Pääsääntöisesti tekijänoikeuksista voidaan sopia vapaasti. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin kaksi käytännössä hyvin merkittävää olettamasäännöstä. Ensinnäkään oikeuksien saaja ei saa muunnella teosta, jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu. Toiseksi oikeuksien saaja ei saa luovuttaa oikeuksia edelleen, jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu. Tämän katsotaan yleisesti koskevan myös tilanteita, joissa on luovutettu kaikki oikeudet. Muunteluoikeus on tarpeen, jos aineistoa esimerkiksi halutaan päivittää, mikä on välttämätöntä etenkin nopeasti kehittyvillä tieteen aloilla. Edelleenluovutusoikeudesta on kysymys, jos tekijältä oikeuksia hankkinut oppilaitos osallistuu yhteishankkeeseen muiden oppilaitosten kanssa.

Erikseen nimenomaisesti hankittavat oikeudet:

• Muunteluoikeus
• Edelleenluovutusoikeus

Kaikki oikeudet

Sanonta kaikki oikeudet viittaa tekijänoikeuslain 2 §:ssä lueteltuihin tekijän taloudellisiin oikeuksiin, joita ovat oikeus valmistaa teoksesta kappaleita millä tahansa tavalla ja oikeus saattaa teos yleisön saataviin esimerkiksi välittämällä teosta tietoverkossa, levittämällä teoksen kappaleita (esim. tulosteita tai cd-rom -tallenteita) yleisölle, esittämällä teosta julkisesti tai näyttämällä teosta julkisesti. Mallisopimuksessa lähtökohta on ollut, että aineiston hyödyntämistapoja ei tule rajoittaa. Sen sijaan aineiston käyttötarkoitus ja käyttöyhteys voidaan rajata verkko-opetuskäyttöön ja verkko-opetuksessa käytettävään oppimateriaaliin.

Yksinoikeus ja rinnakkainen käyttöoikeus

Taloudelliset oikeudet voidaan luovuttaa yksinoikeudella, jolloin kukaan muu kuin luovutuksensaaja ei voi enää aineistoa hyödyntää. Jos luovutetaan vain käyttöoikeuksia ilman yksinoikeutta, ei yhdelle luovutettu oikeus vaikuta luovuttajan mahdollisuuteen itse hyödyntää samaa aineistoa tai luovuttaa samaa aineistoa muille tahoille. Tyypillinen esimerkiksi tällaisista käyttöoikeuksista ovat esim. Microsoftin ohjelmistolisenssit. Mallisopimuksissa lähtökohtana on ollut, että oppilaitosten käyttötarpeiden kannalta yksinoikeuden hankkiminen on usein tarpeetonta. Yksinoikeuden hinta on luonnollisesti korkeampi kuin yksinkertaisen käyttöoikeuden hankinta.

Moraaliset oikeudet

Tekijällä on myös moraalisia oikeuksia, kuten oikeus tulla mainituksi tekijänä. Nämä oikeudet eivät ole luovutettavissa.

Mallisopimuskokonaisuus

Opetusministeriön mallisopimuskokonaisuus käsittää kolme verkko-opetuksen oppimateriaalin sopimusmallia, joita oppilaitokset voivat hyödyntää sopimusten teossa. Tekijän kanssa tehtävät sopimusmallit koskevat joko työ- ja virkasuhteessa olevaa tekijää tai ulkopuolista tekijää. Lisäksi on laadittu mallisopimus oppilaitosten yhteishankkeista.

Sopimus työ- ja virkasuhteessa

Työ- ja virkasuhteessa olevan tekijän sopimusta sovelletaan, kun suojatun aineiston luominen kuuluu tekijän työ- tai virkavelvollisuuksiin. Milloin on kysymys työ- ja virkavelvollisuuksiin kuuluvista tehtävistä, on yksi kiistanalaisimpia kysymyksiä. Se määräytyy lähinnä työ- ja virkaoikeudellisten kriteerien ja virkaehtosopimuksen ja työmääräysten perusteella.

Tekijänoikeuslaissa on tietokoneohjelmia ja tietokantoja koskevia olettamasäännöksiä oikeuksien siirtymisestä työ- tai virkasuhteessa. Siirtymäolettamaa ei kuitenkaan sovelleta korkeakoulujen itsenäisessä opetus- ja tutkimustehtävissä toimiviin opettajiin ja tutkijoihin (ns. akateemisen vapauden poikkeus). Akateemisen vapauden piirin ala on käytännössä jossain määrin epäselvä. Tutkija voi toisinaan toimia osin itsenäisessä tutkimustehtävässä ja osin esimerkiksi tilaustutkimusryhmän tutkijana, jolloin akateemisen vapauden poikkeus ei enää sovellu. Tekijänoikeuslain olettamasäännökset voidaan sivuuttaa osapuolten välisellä sopimuksella.

Jos tekijä luo aineistot muutoin kuin työ- tai virkatehtäviä täyttäessään, häneen sovelletaan ulkopuolisen tekijän sopimusta. Jos esimerkiksi matematiikan professori toimittaa yliopistolle vapaa-aikanaan ottamia luontokuvia, sovelletaan ulkopuolisen sopimusta, vaikka professori onkin virkasuhteessa yliopistoon.

Työ- ja virkamieslainsäädäntö määrittelee osapuolten vastuut

Sovellettaessa työ- ja virkasuhteessa luotua teosta koskevaa sopimusta määräytyvät vastuukysymykset tekijän ja oppilaitoksen välillä sen mukaan, miten pakottavassa työ- ja virkasuhdetta koskevassa lainsäädännössä on määrätty. Näitä pakottavia lainsäännöksiä ei voi sopimuksin syrjäyttää. Koska työntekijä tai virkamies toimii työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa, ei tekijä voi itsenäisesti vastata oikeuksien riittävyydestä.

Ulkopuolisten tekijöiden sopimus

Merkittävin ero työ- ja virkasuhteessa luotua aineistoa koskevaan sopimukseen on se, että tekijälle voidaan sopimuksin sälyttää täysi vastuu luovuttamiensa oikeuksien riittävyydestä. Tämä on mallisopimuksen lähtökohta.

Yhteishankkeet

Yhteishankkeissa sopimusosapuolina ovat vain oppilaitokset. Oppilaitoksilla voi olla vain tekijöiltä hankittuja oikeuksia. Lähtökohta mallisopimuksessa on, että kukin oppilaitos vastaa omalta osaltaan oikeuksiensa riittävyydestä.

Yhteishankkeissa joudutaan sopimaan sekä oikeudesta käyttää muiden hankkeeseen luovuttamia aineistoja että osapuolten oikeudesta käyttää hankkeen lopputuloksena syntyvää hankeaineistoa. Muutoin oikeuksien luovutusta ja käyttöoikeuksia koskevat määräykset noudattavat samaa terminologiaa kuin tekijöiden ja oppilaitosten välillä tehtävät sopimukset.

Sopimusten yhteneväinen terminologia tärkeätä

Kukaan ei saa myydä enempää oikeuksia kuin on itse hankkinut. Periaate on helppo ymmärtää, mutta tekijänoikeuksien osalta joskus vaikeata toteuttaa, sillä käyttöoikeuksien luovutuksen laajuus voi jäädä tulkinnanvaraiseksi. Jotta oppilaitos voisi eliminoida tahattomat oikeudenloukkaukset, on suositeltavaa, että eri sopimuksissa käytetään samaa terminologiaa ja samanlaisia oikeuksien luovutusta koskevia lausekkeita. Näin voidaan varmistua siitä, ettei ainakaan luovuteta enempää oikeuksia kuin on itse hankittu. Eri asia on, jos halutaan luovuttaa selkeästi suppeampia oikeuksia kuin on itse hankittu. Tällöin tietenkään ei voida käyttää samanlaista oikeuksienluovutuslauseketta kuin hankintasopimuksessa on ollut.

Opiskelijat

Opiskelijoista on tullut verkko-opetuksen myötä oppimateriaalin tuottajia. Opiskelijoilla on samanlaiset tekijänoikeudet aineistoihinsa kuin muillakin. Opiskelijoiden aineistoja voidaan ilman eri sopimusta käyttää vain siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä opiskeluryhmän opetuksen toteuttamiseksi. Opiskelijoiden aineistoja ei kuitenkaan koskaan tulisi käyttää muiden kurssien yhteydessä kuin sen kurssin yhteydessä, jolla opiskelija opiskelee. Laajemmista käyttöoikeuksista tulee sopia käyttämällä yleistä ulkopuolisten tekijöiden kanssa tehtävää mallisopusta.

Lopuksi

Yksityiskohtaisempia ohjeita mallisopimusten käytöstä saa verkko-opetuksen oppimateriaalin mallisopimusten sopimusoppaasta. Tässä kirjoituksessa on keskitytty olennaisimpiin sopimuksen käyttöön liittyviin periaatteisiin ja keskeisimpiin sopimusmääräyksiin. Hyvän sopimuksen lähtökohtana on kuitenkin aina, että sopimustavoitteet ovat selkeät eli tunnetaan käyttötarpeet, jonka pohjalta voidaan määrittää tarvittavat oikeudet. Kun tarvittavat oikeudet on määritetty, osataan hankkia riittävät oikeudet. Tämä tavoitteiden asettaminen ja käyttötarpeiden määrittäminen kuuluu aina oppilaitoksen tehtäviin.

Asianajaja, varatuomari Kristiina Harenko toimi opetusministeriön asettaman verkko-opetuksen mallisopimukset laatineen asiantuntijatyöryhmän sihteerinä. Harenko on vuoden 2000 alusta lähtien työskennellyt immateriaalioikeuksiin erikoistuneena lakimiehenä Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy:ssä. Harenko on aiemmin toiminut tekijänoikeudellisissa tehtävissä yli 10 vuotta Teostossa ja opetusministeriössä.