Kun oppikirja ei olekaan kirja

Informaatioteknologia ja Internet ovat mahdollistaneet oppimateriaalin, joka ei tuoksu painomusteelle. Poliittiset päättäjät EU:ssa ja Suomessa ovat suhtautuneet uutuuteen enimmäkseen myötämielisesti. Yhdessä asiassa päätöksentekijöiden ajattelu kuitenkin on jämähtänyt vanhoihin uomiin. Painettu kirja nauttii alennetusta arvonlisäverosta, mutta uutta aikaa edustava sähköinen kirja ei. 

Oppikirja

Juoksuhautoihin juuttuminen kiteytyy käsitteeseen kirja, joka Unescon perinteisen määritelmän mukaan on "ei-aikakautinen, kannet pois lukien vähintään 49-sivuinen, painettu julkaisu". Suomen arvonlisäverolain mukaan taas "kirjana ei pidetä muulla tavoin kuin painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua".

Määritelmät ovat edelleen selkeitä, mutta niiden pohjana oleva ajattelu alkoi murentua, kun kirjan kaltaisten sisältöjen julkaiseminen ja jakelu ensin cd-romina ja 1990-luvun puolivälistä lähtien verkossa jaeltavina sähköisinä aineistoina tuli mahdolliseksi.

Sähköinen kirja

Kun keskustelukumppanisi puhuu sähköisestä kirjasta niin kysy ensin, mitä hän sillä tarkoittaa. Minulle se on kirjan kaltainen sisältökokonaisuus, jonka voin vastaanottaa tietoverkon kautta ja lukea tai katsella jollakin tarkoitukseen sopivalla välineellä.

Tänään käytettävissä on PC, sylimikro, kämmenmikro tai matkapuhelin. Pelkästään sähköisen kirjan lukemiseen tarkoitetuilla laitteilla on takana loistava tulevaisuus, mutta ne saattavat palata sähköiseksi paperiksi jalostuneena. PC:n ohella joka kodin lukulaite voi piakkoin olla digi-TV.

Painettu oppikirja voi edelleen hyvin, mutta varsinkin yliopisto-opiskelijoilla on hyvät valmiudet käyttää sen sijasta tai rinnalla sähköistä kirjaa. Ilman sähköistä oppimateriaalia esimerkiksi virtuaaliopiskelun parhaat puolet jäävät hyödyntämättä.

Alennettu arvonlisäverokanta

Jäsenvaltioiden yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevan Euroopan Neuvoston direktiivin 92/77/ETY 19.10.1992 liitteessä H luetellaan joukko tuotteita ja palveluja, joihin voidaan soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa. Kirja kuuluu näihin tuotteisiin. Direktiivi ei määrittele kirjaa, mutta kansallisessa lainsäädännössä kaikki maat noudattavat täsmälleen tai mukaillen edellä jo esitettyä Unescon määritelmää.

Tanska on ainoa EU-maa, joka ei sovella kirjoihin alennettua verokantaa. Muissa EU-maissa arvonlisävero vaihtelee Iso-Britannian ja Irlannin nollasta Itävallan 10 prosenttiin. Alennettu verokanta on 10-20 prosenttiyksikköä yleistä verokantaa alhaisempi.

Palvelujen arvonlisävero

Radio- ja televisiolähetyksiin voidaan EU-maissa soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa. Muihin sähköisiin palveluihin on sovellettava yleistä verokantaa, joka vaihtelee Luxemburgin 15 prosentista Ruotsin ja Tanskan 25 prosenttiin. Neuvoston Direktiivissä 2002/38/EY 7.12.2002 muiden sähköisten palvelujen käsitettä täsmennetään esimerkeillä. Kuvien, kirjoitusten ja tietojen toimittaminen sekä etäopetuspalvelujen suorittaminen maksua vastaan sähköisessä muodossa ovat sähköisiä palveluja. Täsmennys sulkee sisäänsä sähköiset kirjat.

Eduskunnan 13.11.2002 hyväksymän ja 1.7.2003 voimaan tulevan arvonlisäverolain muutoksen perusteella sähköisistä palveluista maksetaan arvonlisäveroa EU-maiden sisällä myyjän kotimaan verokannan mukaan.

EU-alueen ulkopuolelta ostettaessa arvonlisäveroa maksetaan ostajan kotimaan arvonlisäverokannan mukaan. Merkittävin muutos 1.7.2003 alkaen on se, että siihen saakka Yhdysvalloista ostetuista palveluista ei makseta arvonlisäveroa ollenkaan, sen jälkeen vero on esimerkiksi Suomessa 22 prosenttia.

Kaikille kirjoille sama verokohtelu

Valtiovallan aloitteesta ja tuella on meneillään lukuisia tietoyhteiskunta- ja sisällöntuotanto-hankkeita, joiden keskeisenä tavoitteena on sähköisten palvelujen käytön lisääminen. Uudenlaista sisältötuotantoa kannustetaan, mutta sen julkaisemista sähköisessä muodossa rangaistaan korkeammalla arvonlisäverolla kuin sen julkaisemista painettuna.

Verokohtelun yhtenäistäminen olisi lainsäätäjän viesti siitä, että julkaiseminen sähköisessä muodossa on yhtä arvokasta ja hyväksyttävää kuin painetussa muodossa.

Tasapuolinen verokohtelu kannustaisi lisäämään sähköistä julkaisutoimintaa. Kasvava tarjonta loisi kysyntää, joka taas rohkaisisi julkaisemaan enemmän.

Kasvavista markkinoista hyötyisivät tekijät ja julkaisijat liikevaihdon kasvuna, opettajat ja opiskelijat monipuolisempana materiaalina ja valtio kasvavina verotuloina.

Sähköinen julkaisu on tuotettavissa ja jaeltavissa painettua julkaisua pienemmin kustannuksin. Tasapuolinen verokohtelu helpottaisi oppimateriaalin tuottamista entistä pienemmille vähemmistöryhmille.

Sähköisen kirjan rinnastaminen painettuun kirjaan arvonlisäverotuksessa ei uhkaa painetun kirjan asemaa. Terve kilpailu pikemminkin kannustaa tekijöitä ja julkaisijoita uusiin ponnistuksiin.

Käyttäjälle voitaisiin tarjota mahdollisuus tiedon hankkimiseen tai elämyksestä nauttimiseen hänelle käytännöllisimmässä tai mieluisimmassa muodossa.

Muutoksen tuulet

Epätyydyttävään asiaintilaan voi tyytyä tai sitä voi yrittää muuttaa. Verotukseen liittyvät päätökset ovat poliittisia. Kansalaisilla ja järjestöillä on oikeus pyrkiä vaikuttamaan niihin esittämällä perusteltuja ehdotuksia.

Direktiivin 2002/38/EY täsmennyksissä muuksi sähköiseksi palveluksi luokitellaan myös etäopetuksen antaminen maksua vastaan sähköisessä muodossa. Tältä osin kannattaa tarkkailla, että Suomen arvonlisäverolain pykälät 39 ja 40 säilyvät ainakin nykyisessä muodossaan ilman heikennyksiä. Ranskan hallitus on esittänyt virallisesti EU:n päättäville elimille musiikkiäänitteiden rinnas-tamista kirjoihin arvonlisäverotuksessa. Yhtenä perusteluna on se, että musiikki on nuorten ihmisten eniten rahaa vaativa kulttuuriharrastus. Jos musiikkiväellä on kanttia vaatia vapaa-ajan harrastukselle alennettua arvonlisäveroa, niin luulisi tahtoa ja perusteita löytyvän vaatia samaa myös oppimateriaalille.

Sitä paitsi sähköisen ja painetun julkaisun erilainen verokohtelu koskee kaikkea kirjallisuuden ja lehtien julkaisutoimintaa.

Markkinoinnin suunnittelija Yrjö Repo on toiminut myynnin ja markkinoinnin parissa 30 vuotta, siitä 20 vuotta kirjankustantamoissa ja kirjakaupoissa. Vuodesta 1996 lähtien Repo on toiminut kirjojen jakeluteiden ja kirjakauppojen toimintaedellytysten sekä sähköisen julkaisemisen ja kaupan tutkimustehtävissä.