Opiskelijaliikkuvuus ja yliopistoyhteisö

Opiskelijaliikkuvuuden edistyminen merkitsee opiskelijalle mahdollisuutta monipuolistaa tutkintoaan, mutta myös mahdollisuutta tutustua entistä monipuolisemmin yliopistolaitokseen kokonaisuutena. Tämä ei ole aivan mitätön mahdollisuus maailmassa, jossa lähes jokaisen on elämänsä aikana kohdattava useita uusia toimintaympäristöjä ja organisaatioita - ja opittava niistä, jotta itse pystyisi toimimaan niissä. Valtakunnallinen joustava opinto-oikeus antaa eri yliopistojen opiskelijoille nykyistä tasavertaisemman mahdollisuuden päästä osalliseksi koko yliopistoyhteisöstä ja sen opetustarjonnasta. 

Yhteisiä käytäntöjä etsimässä

Käytännössä opiskelijaliikkuvuuden edistäminen vaatii yliopistoilta henkisiä ja materiaalisia resursseja muiden yliopistojen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Materiaalisten resurssien tarpeesta ei liene tarpeen kirjoittaa kovin paljon, koska asia on kaikille yliopistoissa työskenteleville tuttu. Henkisillä resursseilla tarkoitan tässä yhteydessä halua omien käytäntöjen muokkaamiseen sellaisiksi, että lisääntyvä yhteistyö on mahdollista. Teknisimmillään tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä tai yhteensopivia opintorekistereitä, toisaalta taas vaikkapa opinto-oikeuksista tiedottamisen yhtenäistämistä.

Opiskelijaliikkuvuuden kasvun vaatimaa yliopistojen yhteistyötä ei tietenkään tarvitse polkaista tyhjästä, vaan sille on olemassa perustaa esimerkiksi alakohtaisessa "yli-yliopistollisessa" yhteistyössä.

Suomen virtuaaliyliopisto toimii luontevasti liikkuvuuden kehittämisessä vastuullisena keskusorganisaationa. Yhtä olennaista on kuitenkin se, miten yliopistot ottavat asian omakseen ja kehittävät omia käytäntöjään ja toimintojaan valtakunnallista joustavaa opinto-oikeutta tukevaksi. Konkreettisesti voidaan lähteä vaikkapa siitä, että hakuajat opinto-oikeuksille olisivat kaikissa yliopistoissa samat.

Yhteisöllisyys ja opiskelijaliikkuvuus

Lisääntyvä opiskelijaliikkuvuus on haaste yliopistoyhteisöllisyydelle. Voidaan perustellusti kysyä, mihin ja miten opiskelija kiinnittyy akateemisessa yhteisössä, jos tutkintoyliopiston rooli tulevaisuudessa vähenee tai ainakin muuttuu. On mahdollista, että alakohtainen opiskelijaidentiteetti entisestään vahvistuu. Onhan yliopistomaailmassa tälläkin hetkellä vahvaa tiettyyn tieteenalaan perustuvaa yhteisöllisyyttä, jossa yksittäinen yliopisto on toissijainen. Lisäksi liikkuvuus tuo opiskelijan ulottuville uusia samaistumiskohteita, mikä on hyvinkin laskettavissa yhdeksi liikkuvuuden eduista.

Joustava sivuaineopiskelu pitää sisällään myös verkko-opiskelua. Vapaa-ajan verkkoyhteisöt ovat jo olemassa luontevasti, eikä niiden valossa ole mitenkään mahdotonta ajatella, että myös opiskelun verkkoyhteisöt voivat elää ja kehittyä. Lisäksi nykyajan yhteisöllisyys on joka tapauksessa usein tavalla tai toisella organisoitua, siitä hyvänä esimerkkinä ovat erilaiset yksikkökohtaiset yhteisöllisyysprojektit, joita Suomen ylioppilaskuntien liiton, yliopistojen, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja Opiskelijoiden liikuntaliiton yhteistyönä on yliopistoissa viime vuosina tehty. Jatkossa myös liikkuvuus on huomioitava osana yliopistoyhteisöllisyyttä.

Tarjonta näkyville

Toimivassa valtakunnallisessa joustavassa opinto-oikeudessa kaikki yliopistot ottavat vastaan opiskelijoita muista yliopistoista ja lähettävät opiskelijoita muihin yliopistoihin. Tämän tavoitteen saavuttamisessa tiedottaminen on ensisijaisessa roolissa. Yliopistoissa onkin panostettava opiskelijoiden ohjaukseen ja neuvontaan, kun valtakunnallinen opinto-oikeus ensi vuonna tulee ajankohtaiseksi.

Kati Isoaho on Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri.