Verkko-opiskelijasta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien hankkeiden vetäjäksi

Olen Lapin yliopiston ja Connet-verkoston opiskelijana tietääkseni ensimmäisenä Suomessa suorittanut sivulaudaturin täysin verkkovälitteisesti. Olen urakoinut Connet-verkostossa kognitiotieteen verkko-opintoja runsaat 55 opintoviikkoa. Etäopiskelu, jossa sain hyödyntää tietoverkkoja, imaisi minut mukaansa jo 1990-puolivälissä. Matka jatkuu nyt tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen suunnittelijana. Verkko- ja verkosto-opiskelun koen niin innostavana, että haluan jakaa kokemukseni ja rohkaista muitakin mukaan. 

Sain ensimmäisen kerran tuntumaa verkon kautta opiskeluun asuessani Teksasisssa 1994-1995. Talousopettajaksi valmistumisesta oli kulunut jo kahdeksan vuotta ja perheen juniori oli 2-vuotias, ja niin minulla heräsi voimakas halu aloittaa opiskelu uudelleen. Tarpeeseen vastasi Jyväskylän ammattikorkeakoulu, joka tarjosi meille opettajille räätälöityä koulutusta. Etäopiskelu, jossa sain hyödyntää tietoverkkoja, imaisi heti mukaansa.

Mielenkiintoa lisäsi tietenkin se, että sain samalla tutustua paikallisten yliopistojen kirjastoihin. Ensimmäiseen verkon välityksellä tapahtuvan opiskeluni aikana perehdyin myös mikrofilmeihin, joilta luin vanhoja lehtiartikkeleita matkailun historiaa käsittelevää opintojaksoa suorittaessani. Mikrofilmejä olin sitä ennen nähnyt vain elokuvissa.

Suomeen palattuamme jatkoin opiskelua sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa. Koulutusteknologian perusopinnoissa (15 ov) pääsin ensimmäistä kertaa mukaan erilaisiin verkko-opiskeluympäristöihin. Opintojaksolla hyödynnettiin Profiler-nimistä ympäristöä sekä muutamissa sen osioissa myös Telsiä. Näiden opintojen aikana perehdyttiin myös muihin ympäristöihin. Tuntui aivan huikealta! Meidän oululaisten kanssa opiskeli myös mm. Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoita.

Connet imaisi verkkovälitteisesti mukaan monitieteiseen yhteisöön

Aioin jatkaa koulutusteknologian aineopintoja, mutta sitten huomasin, että Suomen virtuaaliyliopiston Connet-verkosto aloittaa toimintansa syksyllä 2001. Kaikki sen tarjoamat kurssit arvioin tarpeellisiksi ja mielenkiintoisiksi itselleni. Myös opiskelutapa - verkkovälitteisesti monitieteisesti eri yliopistojen opiskelijoiden kanssa - vaikutti ylivertaiselta. Tein tarkan suunnitelman siitä, kuinka paljon pystyn kursseja suorittamaan ja suunnitelma toimi hyvin. Ensimmäisenä vuonna sain kasaan 20 opintoviikon verran opintoja.

Kaikki kurssit olivat erilaisia, mikä on tietysti yksi erinomainen piirre, sillä näin jokaisella kurssilla oppii uusia toimintatapoja. Erilaisuus johtuu siitä, että kukin yliopisto tarjoaa kursseja Connetin tarjottimelle. Opiskelijat saavat valita tältä tarjottimelta niitä kursseja, joita pitävät itselleen tarpeellisena.

Kun siirryin virtuaalisesti yliopistosta toiseen, esimerkiksi Turusta Jyväskylään, koin siirtymisen vähän kuin seikkailuna, johon sisältyi myös etuoikeus tutustua eri yliopistojen ihmisiin, henkilökuntaan ja opiskelijoihin. Kasvatustieteilijä sai osallistua täysin erilaisiin opiskelukulttuureihin, esimerkiksi Espoon TKK:n tai Joensuun informaatioteknologian maailmoihin.

Monenkirjavia materiaaleja ja tehtäviä

Olen opiskellut verkkovälitteisesti yhteensä noin 85 opintoviikon verran, joten materiaalit ja tehtävät ovat olleet varsin monenkirjavia. Mieleen on jäänyt muutamia erityisen mukavia opintojaksoja.

Esimerkiksi voisin mainita Luovan suunnittelun ja projektityöskentelyn opintojakson (5 ov), jonka materiaali koostui tavanomaisesta projektikirjallisuudesta, mutta jonka lähes ainoana ohjeena oli suunnitella Karibialle rakennettavalle risteilijän kannelle ja laivan ulkoreunoille erilaisia, ihan hullujakin toimintoja. Sain kaverikseni Asko Soukan Jyväskylästä ja Jouko Korhosen Helsingistä.

Toinen hauska kokemus oli tietoverkko-opintoihin kuuluva älykodin ns. älykkyyden määrittely ja arviointi Katja Järvisen ja Asko Soukan kanssa. Työ johti meidät sitten jopa TV-kakkosen vieraaksi Pallo hallussa -ohjelmaan. Ilman Connetia tätä ei tietystikään olisi tapahtunut. Televisioesiintyminen sinänsä oli opettavainen kokemus. Televisiokeikalla me sitten tapasimme ensimmäisen kerran Katjan ja Askon kanssa. Halasimme tavatessamme kuin vanhat tutut konsanaan.

Kolmas, vanhimpia verkkovälitteisiä opintojani on Jyväskylän ammattikorkeakoulun matkailuopintoihin kuuluva työ, jossa sain käyttää valokuviani. Myös Connetin opinnoissa tarjoutuu mahdollisuuksia kuvalliseen ilmaisuun. Se onkin mielestäni tärkeää, sillä aikuisopiskelijat useimmiten osaavat valita menetelmiä, jotka ovat heille itselleen motivoivia. Verkossa opiskelu ei ole pelkästään tekstuaalista, sillä äänet, videoklipit, kartat ja kuvat ovat mahdollisia ilmaisumuotoja.

Jokainen uusi ympäristö on kuin uusi auto

Verkko-opiskelijana olen tähän mennessä saanut tutustua noin kymmeneen www-pohjaiseen oppimisympäristöön. Olen tästä aidosti iloinen, sillä myös kurssien suunnittelijana minulle on hyötyä erilaisten ympäristöjen tuntemisesta. Jokainen ympäristö on erilainen, vaikka niissä onkin samantyyppisiä ominaisuuksia. Jokainen uusi ympäristö on vähän kuin uusi auto: tekee mieli lähteä koeajolle ja tutkia, minkälainen kärry oikein onkaan alla.

Sisältöjä mielekkäillä ja vaihtelevilla tavoilla

Verkkovälitteisen opiskelun etuina pidän mm:

• Kognitiotieteen sisältöjä mielekkäillä ja vaihtelevilla tavoilla
• Valinnanvapautta
• Näkökulmien laajentumista ja monipuolistumista (eri tieteenalat)
• Pääsyä sellaisiin opintoihin, joita oma yliopisto ei tarjoa
• Tieto- ja viestintäteknologian taitoja ja tietoja
• Perheelliselle ja töissä käyvälle lähes ainoa tapa opiskella
• Ihmissuhteita ja vuoropuhelua
• Monenlaisia itseilmaisun taitoja
• Kielitaitoa
• Tieteellisen kirjoittamisen taitoja

Tuutori on kuin lentokoneen henkilökunta

Tuutorin merkitystä verkkokurssien onnistumisessa on korostettu. Itse arvostan sellaista tuutoria, joka on käytettävissä silloin kun häntä tarvitaan. Jos esimerkiksi kysyn sähköpostilla häneltä jotakin, odotan vastausta kohtuullisessa ajassa.

Tuutorilla on tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta. Tuutori on kuin lentokoneen koko henkilökunta, hän vie opintojakson lähdöstä perille saakka, pysytellen verhon takana tai ohjaamossa mutta kuitenkin aina tarvittaessa antaen äänensä kuulua tai tullen esiin.

Opiskelijat ovat erilaisia ja jotkut opiskelijat kaipaavat tuutorin tukea tai pelkästään jonkinlaista yhteyttä prosessin ajan. Toivon heidän saavan tarvitsemaansa tukea, sillä muuten liian suuri osa yliopisto-opiskelijoista jättää opintoja kesken. Monelle riittää pelkkä "nyökäytys", varmistus siitä, että kaikki menee hyvin. Toiset taas tarvitsevat opastusta opiskelutekniikkaan, teknologiaan tai sisältöihin liittyen. On myös huomattava, että eri tiedekuntien opiskelijat ovat tottuneet erilaisiin työtapoihin. Joissakin tiedekunnissa ei esimerkiksi kirjoitella esseitä. Yhteisöllisesti toimittaessa opiskelijat tukevat toisiaan, jolloin tuutoria kaivataan harvemmin.

Verkko-opiskelijasta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien hankkeiden vetäjäksi

Connet-opiskelijasta siirryin intoa puhkuen Lapion yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan mediapedagogiikkakeskuksen palvelukseen Connet-suunnittelijaksi.

Tällöin Connetin Web-Ct vaihtui FLE:n ja Zwikin muodostamaksi opiskelu- ja yhteistyöympäristöksi, jota Purman Jukka väsymättä kehitti samalla kun itse suunnittelin uusia kursseja Lapin tarjontaan. Uudet mediat -opintojakson suunnitteluun sain kaverikseni turkulaisen opiskelijan, Annakaisa Kultiman, joka toteutti kurssin verkkosivut. Connetin opiskelijat ovatkin verkoston voimavara, sillä heissä löytyy eri alojen asiantuntijoita ja osaajia. Tätä nykyä Annakaisa on Lapin yliopistossa suunnittelijana.

Jatkoin Connet-opintoja ja yhdistin omaa tutkimustani Connetiin. Niinpä yhteistyössä Joensuun Marjomaan Eskon ja Helsingin Lahden Jaanan kanssa kirjoitimme useita artikkeleita ulkomaisiin ja kotimaisiin konferensseihin. Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta verkoston avulla pääsin kehittymään huomattavasti. Myös kielitaito on kohentunut, sillä osa Connetin kursseista on englanninkielisiä ja tietysti myös artikkeleiden englanniksi kirjoittaminen on ollut loistavaa harjoittelua. Kun huomaa, että oppii sellaisia asioita, joita on aina pitänyt erityisen vaativina, tuntee voimaantuvansa ja sillä on positiivinen vaikutus myös jaksamiseen.

Syksyllä 2003 alkoi Euroopan sosiaalirahaston ja Lapin lääninhallituksen rahoittama Let´s Play-projekti, jossa tutkitaan leikin kautta oppimista ja rakennetaan leikkiin perustuvia tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä. Ilman Connet-opintoja minulla tuskin olisi edellytyksiä vetää tällaista projektia.

Projektissamme järjestetään opintojakso mediakasvatuspainotteiseen opettajakoulutukseen, jossa myös hyödynnetään luovalla tavalla tieto- ja viestintäteknologiaa ja tarkastellaan leikin kautta oppimista. Opintojakson alustavan suunnitelman muokkaamme projektin tutkijan Marjaana Juujärven kanssa Oulun yliopiston isännöimällä verkkovälitteisellä CSCL-kurssilla, jossa on osallistujia myös Hollannista ja Norjasta.

Pirkko Hyvösen kirjoitus perustuu toukokuussa toteutettuun haastatteluun. Haastattelijana toimi Päivi Karppinen Lapin yliopiston Opetuksen kehittämispalveluista.