Suomen virtuaaliyliopisto valmiina lähtöön! - mutta minne ja miten?

Olen seurannut suomalaisen virtuaaliyliopiston syntymää ja kehittymästä kuuden vuoden ajan hyvin läheltä. Idean isinä voidaan pitää TKK:n entistä rehtoria Paavo Urosta ja opetusministeri Olli-Pekka Heinosta. Vuoden 1999 aikana virtuaaliyliopiston visio muotoiltiin ensimmäisen kerran kansalliseen Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaan 2000-2004. Prosessi eteni myönteisesti ja yliopistojen sitoutumisen merkkinä rehtorit allekirjoittivat konsortiosopimuksen tammikuussa 2001. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon. Yhteistyöverkostoja on syntynyt kolmisenkymmentä. Useita kymmeniä hankkeita on käynnistynyt, ja tuhansia ihmisiä on lähtenyt mukaan uudenlaiseen yhteistyötä hyödyntävään toimintaan.

Näin joulun lähestyessä on syytä pysähtyä rauhassa miettimään, mitä on saavutettu ja miten tästä eteenpäin tulisi edetä. Tarkastelen Suomen virtuaaliyliopiston seuraavaa kehitysvaihetta kolmen väittämän kautta. Väittämät olen kerännyt yliopistojen antamista strategialausunnoista ja niistä keskusteluista, joita päivittäin kuulen asian tiimoilta. Lähestymistapani pyrkii avaamaan ratkaisukeskeistä ja avointa keskustelua yliopistoissa työskentelevien johtajien, opettajien, tutkijoiden, opiskelijoiden ja tukipalveluiden tuottajien keskuudessa. Yhteisen ratkaisun avaimet meillä on jo käsissä.

1. väittämä: SVY-strategialuonnos ei riittävästi kerro, ketkä muodostavat Suomen virtuaaliyliopiston ja mikä on sen missio.

Yliopistot ovat perinteisestikin tehneet monimuotoista yhteistyötä. Tämä on kuitenkin tapahtunut lähinnä tutkimuksen alueella. Strategialuonnos ei saatujen palautteiden perusteella avannut riittävästi sitä, minkälaisin tavoittein yhteistyötä pyritään laajentamaan, ja ketkä ovat tällöin SVY:n päätoimijoita.

Ratkaisuehdotus:

Jatkossa on siis tarkennettava, mikä on SVY:n missio ja keitä verkostoon kuuluu. On tärkeää selkeyttää ajatus siitä, mitä yliopiston perustehtävää SVY-yhteistyö tukee. Tässä tarvitaan myös selkeitä rajauksia.

Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona esitän, että SVY keskittyisi olemaan yliopistojen yhteinen opetus- ja tukipalveluverkosto. Opetuksen osalta yliopistot linjaisivat, mille tieteenaloille ne haluavat suunnata resursseja yhteisen opetuksen toteuttamiseksi. Edelleenkään SVY-konsortio ei voisi myöntää tutkintoja vaan sen tekisivät verkostoon kuuluvat yliopistot.

Tukipalveluiden osalta yhteistyöverkostot perustettaisiin ensi vaiheessa jo olemassa olevien palveluhankkeiden pohjalta. Jotta yliopistojen yhteinen palvelukartta olisi laadukas ja kattava, tulisi seuraavassa vaiheessa määrittää ne palvelut, jotka selkeästi tuottavat lisäarvoa yliopistoille uudistuvassa toimintaympäristössä. Tässä määrittelytyössä keskeisessä roolissa olisivat yliopistojen tietotekniikkaosastot, opetusteknologiakeskukset ja kirjastot. Palvelukonseptin kokoamisesta ja suunnittelusta vastaisi SVY:n palveluyksikkö yhdessä CSC:n kanssa.

Samassa yhteydessä olisi hyödyllistä tehdä suunnitelma siitä, millä työnjaolla nykyinen SVY:n palveluyksikkö ja CSC muodostaisivat tukipalveluyhteistyön ytimen. CSC on palvellut yliopistoja menestyksekkäästi mm. Funet-verkoston rakentamisessa sekä kehittänyt viime vuosina yliopistojen kanssa mm. kansallista videoteknologiapalvelua. Nämä palvelutoiminnot ovat olleet ydinprosesseja yliopistojen tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton mahdollistajina.

2. väittämä: SVY on edistänyt huomattavasti yliopisto-opetuksen ja tukipalveluiden yhteistyön pilotointia ja kehittämistä, mutta nykyinen SVY-organisaatiomalli ei tue riittävästi yliopistojen yhteisten päätösten tekemistä.

Muutama viikko sitten tarkistin SVY-portaalista, kuinka monessa yhteistyöverkostossa Helsingin yliopisto on mukana. Olemme koordinaattoreina kuudessa verkostossa ja 23:ssa olemme mukana jäseninä. Yllättävää oli se, että verkostojen määrä on kolminkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Samaan aikaan keräsin tietoja verkon käyttäjämääristä ja sain selville, että verkon käyttöaika opiskelijoilla on kaksinkertaistunut yhden vuoden aikana. Näyttää siltä, että todellinen toimintakulttuurin muutos yliopisto-opiskelussa on alkamassa. Kuitenkin tieto näiden verkostojen toiminnasta ja tuloksista jää nykyisellään kovin vähäiseksi yliopistojen sisäisessä keskustelussa.

Kuopiossa 25.-26.11.2004 pidetyssä opetusministeriön ja yliopistojen johdon seminaarissa Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Gustav Björkstrand otti kantaa viime aikoina ilmestyneisiin Rantasen selvitykseen ja Brunilan raporttiin. Björkstrand toteaa puheenvuorossaan rehtorien neuvoston olevan ko. selvitysten kanssa samoilla linjoilla monessa kysymyksessä: "Yliopistojen on profiloiduttava entistä selvemmin tunnistetuille vahvuusalueille, verkostoyhteistyötä on laajennettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja organisaatiokokonaisuuksia kehitettävä sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti."

Ratkaisuehdotus:

Todellista faktatietoa ja hyviä käytänteitä SVY:n toiminnasta on tiedotettava tehostetusti erityisesti yliopistojen ylimmän johdon, tiedekuntajohdon ja laitosten suuntaan. Samalla on nyt tuotava esiin ne vaihtoehtoiset SVY:n organisoitumistavat, joilla yliopistojen ääni tulee paremmin esiin yhteiseen keskusteluun ja päätöksentekoon SVY:n toiminnoista.

Ratkaisuna tähän olisivat yliopistojen yhteiset eri alojen asiantuntijaryhmät, jotka kokoaisivat yliopistoista parhaat ideat ja kokemukset tiedotettavaksi SVY-portaalin kautta. Keskeinen tehtävä teemaryhmillä olisi kerätä ja valmistella SVY-palveluyksikölle ne asiat, joita haluttaisiin nostaa SVY-johtoryhmään ja konsortiokokoukseen päätettäväksi. Pysyvät teemaryhmät olisivat edustuksellisia ja niiden jäsenet yliopistojen nimeämiä asiantuntijoita. Ryhmien teemoja olisivat mm. opintohallinnon kehittäminen ja liikkuvuus, infrastruktuuri ja teknologia, opiskeluympäristöjen käyttö ja opetushenkilöstön koulutus.

3. väittämä: Suomen virtuaaliyliopisto on hyödyllinen kaikille Suomen yliopistoille

Kun SVY:n toimintaa tarkastelee kansainvälisen kiristyvän koulutuskilpailun näkökulmasta, voi todeta, että Suomen virtuaaliyliopisto voi parhaimmillaan olla lähitulevaisuudessa arvostettu 20 yliopiston verkosto osana eurooppalaista korkeakoulualuetta.

Ratkaisuehdotus:

SVY:llä olisi yhteinen toimintapolitiikka ja linja, joka tukee suomalaisen yliopistokoulutuksen näkyvyyttä ja myös etuja EU:n koulutuspolitiikan kehittämisessä. Tämä vaihtoehto vaatisi yliopistoilta avointa vuoropuhelua ja yhteisten vahvuuksien tietoista hakemista. Suomalaisten yliopistojen yhteinen näkyminen portaalin kautta on yksi mahdollisuus tiedottaa toiminnasta, uusista innovaatioista sekä koulutustarjonnasta. Samalla SVY voisi toimia yliopistojensa kautta yhtenä keskeisenä jäsenenä muiden maiden vastaavien verkostojen suuntaan.

Uuden vuoden toiveeni on, että tammi-helmikuun aikana jatketaan tiivistä keskustelua SVY:n missiosta, organisoitumisesta ja toimeenpanosta. Kaikkea keskustelua ei voi tehdä paperilla ja verkossa, vaan avointa vuoropuhelua tulisi syntyä yliopistokierroksella, jossa SVY-johtoryhmän ja palveluyksikön edustajat tapaavat yliopistojen johtoa. Näissä keskusteluissa tarkennetaan maaliskuun konsortiokokoukseen uusi toteutusmalli, jolla SVY-konsortio voi linjakkaasti edetä yhteistyön merkeissä.

Rauhaisaa joulua ja menestyksekästä yhteistyötä toivottaen

Janne Sariola

Kirjoittaja on työskennellyt Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen päällikkönä sen perustamisesta, tammikuusta 2000 alkaen. Hänen tehtäviinsä kuuluu virtuaaliyliopistotoiminnan strateginen suunnittelu ja verkko-opetukseen liittyvien tukipalveluiden koordinointi. Sariola on viime vuosina toiminut useissa SVY-määrittely- ja palveluhankkeissa, mm. VOPLAssa ja IT-Pedan strategiapalveluhankkeissa koordinaattorina. Hän on myös ollut opetusministeriössä virtuaaliyliopistoasioista vastaavana ylitarkastajana ja yksi keskeinen kirjoittaja kansallisessa tutkimuksen ja koulutuksen tietostrategiassa 2000-2004 sekä suunnitellut kansallista virtuaaliyliopistoa.