Mistä on (virtuaali)opetuksen laatu tehty?

Suomessa virtuaaliopetus on aina sidoksissa yliopistojen omaan toimintaan, joten virtuaaliopetuksen laadunvarmistus kuuluu yliopistojen omaan laadunvarmistusjärjestelmän piiriin. Opetussisällön laadunvarmistuksella on pitkä historia suomalaisissa yliopistoissa. Seuraavassa puheenvuorossa haluan kuitenkin kiinnittää huomiota verkko-opetuksen muihin laatutekijöihin. Aina välillä tekniikan tai jonkin muun huumassa unohdetaan keitä varten virtuaalinen opetus on oikeasti kehitetty. Tavoitteenahan on nimenomaan opiskelijoiden oppimisen edistäminen ja tuoda helpotusta, tukea ja monipuolisuutta itse opiskelutapahtumaan ja -olosuhteisiin.

Osa opetuksen laatua on sen muuntautumiskykyisyys opiskelijan tarpeiden mukaan. Tarkoituksena on mahdollistaa opiskelu ja oppiminen, ei estää tai vaikeuttaa sitä.

Valinnan vapaus

Verkko-opetus tulisi nähdä vaihtoehtona ja mahdollisuutena helpottaa oppimista, aivan kuten TVT:n käytön yleensäkin tulisi helpottaa, ei vaikeuttaa asioiden hoitoa. Tekniikan käyttö opetuksessa ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, vaan sen tulee tuoda lisäarvoa oppimiseen. Yksi virtuaaliopetuksen laatutekijöistä on vapaus valita milloin, missä ja osaltaan myös miten suorittaa opintoja. Joustavat opetus- ja oppimiskäytännöt helpottavat opintojen etenemistä ja parantavat oppimista.

Virtuaaliopintojen vahvuutena on ajasta ja paikasta riippumaton opetustarjonta. Opiskelijoiden valinnanvapaus ja liikkuvuus lisääntyy virtuaaliopintojen tarjonnan mukana, sillä laadukkaassa tutkinnossa tarjotaan mahdollisuus suorittaa kursseja monipuolisesti. Enää ei välttämättä tarvitse vaihtaa opiskelupaikkakuntaa voidakseen suorittaa yksittäisen kurssin tai sivuainekokonaisuuden toisessa yliopistossa. Kurssitarjonta ei rajoitu ainoastaan kotiyliopiston tarjontaan. Tähän on luotu mahdollisuuksia erilaisten verkostojen kautta ja valtakunnallisella JOO-sopimuksella. Aidon opetuksen jakamisen kulttuurin eteen on kuitenkin tehtävä vielä paljon töitä, jotta kaikissa yliopistoissa olisi samat mahdollisuudet osallistua virtuaaliseen opetukseen. Jakamisen kulttuuri tuo synergiaetuja yliopistoille, kun kaikkea tarjottavaa opetusta ei tarvitse järjestää itse.

Virtuaaliopetus ei ole ainoastaan yliopistojen välistä kurssien tarjoamista vaan virtuaaliopinnot parantavat myös kotiyliopiston mahdollisuuksia tuoda lisää joustavuutta opintoihin. Yliopistopaikkakunnaltaan poismuuttaneille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville opiskelijoille, kuten esimerkiksi opiskelun ohessa työssäkäyville, virtuaalisesti suoritettavat opinnot voivat olla ainoa mahdollisuus edetä opinnoissaan.

Valinnan mahdollisuus

Jotta opiskelijat voisivat oikeasti valita virtuaaliopintoja, tulee tarjonnassa turvata tasa-arvoinen mahdollisuus niiden suorittamiseen. Virtuaaliopintoja suorittavat eivät saa olla huonommassa asemassa kuin kontaktiopetusta saavat. Toisaalta virtuaaliopinnoista ei saa tehdä niiden yksinoikeus, joilla on varaa maksaa opinnoistaan. Suomessa tutkintoon johtavat opinnot ovat maksuttomia ja samaa periaatetta pitää noudattaa myös virtuaaliopinnoissa. Opiskelijalla pitäisi kuitenkin aina olla mahdollisuus valita itse suorittaako kurssin virtuaalisesti vai kontaktiopetuksena.

Suomi laajakaistoittuu ja kotitietokoneet ovat lisääntyneet hurjaa vauhtia. Suuremmalla joukolla on mahdollisuus käyttää tietoverkkoja. Yliopistot ovat panostaneet TVT -valmiuksien parantamiseen, ja opiskelijoilla ja henkilökunnalla käytettävissä olevien tietokoneiden määrä on noussut. Virtuaaliopetuksen ongelmat eivät ole enää niinkään teknisiä vaan liittyvät enemmänkin saatavuuteen ja käytettävyyteen. Mitä tekee kauhealla määrällä virtuaaliopetustarjontaa, jos kukaan ei osaa käyttää sitä?

Oppimisalustoja pitää kehittää edelleen käytettävyyden helpottamiseksi, sillä helppokäyttöisyys on yksi laatuaspekti opetusjärjestelyissä. Opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan keskuudessa virtuaaliopetusta ja -kursseja pidetään usein kuormittavampana kuin kontaktiopetusta, sillä edelleen atk-laitteiden käyttö aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa ja ongelmia. Hyvä tekninen tuki ja virtuaaliopetuksen yleistyminen varmasti helpottavat tätä tilannetta. Paras ratkaisu tilanteeseen on tietenkin opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden kouluttaminen. Virtuaaliopintojen esteenä ei saa olla se, ettei osaa käyttää, eikä mistään saa opastusta ja tukea oppimisalustojen käyttöön.

Virtuaaliopetuksen kehittämisen kannalta onkin tärkeää, että opiskelijoilta kerätään laajasti palautetta ja sitä käytetään hyväksi kurssisuunnittelussa. Opiskelijapalautteen kautta kurssia voi kehittää, sen kuormittavuutta seurata ja käytettävyysongelmista saadaan tietoa. Palautetta kannattaa kerätä läpi kurssin, jotta ongelmiin voidaan puuttua ennen kuin ne johtavat kurssin keskeyttämisiin.

Aktiivisia oppijoita vai asiakkaita

Virtuaaliopintojen lisääntyessä joudutaan jossakin vaiheessa käymään keskustelu yliopisto-opiskelun luonteesta. Voiko laadukkaan tutkinnon saavuttaa täysin ilman kontaktiopetusta? Myös toiset tieteenalat ovat helpommin siirrettävissä verkossa suoritettaviksi kuin toiset. Miten taataan, että opiskelijat oppivat yliopisto-opintojen sisältöjen lisäksi akateemisia perustaitoja, kuten argumentaatiota, ryhmätyöskentely- ja muita sosiaalisia taitoja.

Opiskelijoiden saaminen mukaan virtuaaliopinnoista vastaavien elinten hallintoon sekä opiskelijoiden mahdollisuudet vaikuttaa virtuaaliopiskelun kehittymiseen ovat tärkeitä kysymyksiä tulevaisuudessa. Virtuaaliopintojen kautta opiskelijoista tulee helposti aktiivisten oppijoiden sijaan asiakkaita. Tämä uhka tulee torjua kaikin mahdollisin keinoin. Virtuaaliyliopisto ei saa alkaa elää omaa, yliopistojen perustoiminnasta vieraantunutta elämää, sillä asiakkuusajattelu on vieras näkökulma tiedeyhteisölle.

Mikäli virtuaaliopetuksen opetusjärjestelyjen ja saatavuuden ongelmiin ei kiinnitetä huomiota, eikä niiden katsota olevan osa opetuksen laatua, ei virtuaaliopintoihin riitä opiskelijoita. Siitä seuraakin kysymys: onko laadukasta opetusta olemassa ilman opiskelijoita vai syntyykö laatu eri tekijöiden vuorovaikutuksesta?

Anne Mikkola

Kirjoittaja on Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri.