Verkot kansainvälisillä vesillä

Kansainvälinen yhteistyö on yksi mielenkiintoisimmista, hyödyllisimmistä mutta myös haastavimmista verkostoyhteistyön ulottuvuuksista. Opetuksen kehittämisessä kansainvälistymistä voidaan toteuttaa monin tavoin, ja jokainen kansainvälistymisen muoto antaa opetuksen kehittämiselle jotakin uutta. Virtuaalisen opiskelijavaihdon tai yhteiskurssien myötä opiskelijoille tarjoutuu mahdollisuus opiskella monikulttuurisessa oppimisympäristössä, mikä antaa opiskelijoille kurssisisällön lisäksi lisää tietoa kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta. Monikulttuuriseen toimintaympäristöön tuotettavien kurssien kohdalla pedagogisia ratkaisuja joutuu miettimään tavallista enemmän. Miten erilaiset toimintakulttuurit saadaan luontevasti kohtaamaan siten, että sekä opetus- että oppimisprosessit ovat mielekkäitä.

Yhteiskurssien organisoiminen ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta. Yhtenä ongelmana on eri maiden erilaiset koulutusjärjestelmät, jotka vaikuttavat käytännössä esimerkiksi opintosuoritusten vastaavuuteen ja hyväksymiseen. Monissa tapauksissa tällaiset ongelmat ovat kuitenkin ratkenneet yksikköjen välisillä neuvotteluilla. Toivottavaa on, että Bolognan-prosessin myötä toimintakäytänteet vakiintuvat. Lisäksi yksittäisten maiden tekniset valmiudet tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön ovat hyvin erilaiset. Suomalaisesta näkökulmasta ”normaalit” ratkaisut, vaikkapa videoesitysten käyttämisestä, voivat käytännössä hankaloittaa huomattavasti vanhentuneella ja hitaalla verkkoyhteydellä varustetun koneen kanssa toimivan osallistumista. Seikka on kuitenkin huomioitava esimerkiksi käyttämällä vaihtoehtoisia tiedonvälitysformaatteja rinnakkain.

Oppimateriaalien yhteistuotannolla päästään kattavampiin sisältöihin

Alussa mainitsemistani kansainvälistymisen muodoista tärkeimpänä näkisin kurssien yhteistuotannon. Oppimateriaalien yhteistuotannon avulla opetuksen sisällöllistä kattavuutta voidaan laajentaa huomattavasti. Tämä on merkityksellistä erityisesti sellaisilla aloilla, joilla suomalainen asiantuntijuus on suhteellisen kapeaa eikä opetusresursseja ole riittävästi. Ensiarvoisen tärkeää on, että yhteistuotannon kautta opetuksen tieteellistä tasoa voidaan nostaa. Parhaimmillaan yhteistyönä tuotetut oppimateriaalit tuovat merkittävän uuden tietoresurssin paitsi opiskelijoiden myös suomalaisen tiedeyhteisön ulottuville.

Kansainvälisenä yhteistyönä tuotettujen oppimateriaalien lisäetuna voidaan pitää myös sitä, että oppimateriaalista tulee tieteellisten traditioiden ja mallien kannalta heterogeenisempää. Pätevässä ohjauksessa oppimateriaalin sisälle kehittyvät jännitteet voidaan alistaa kriittiselle tarkastelulle, mikä on erittäin edullista opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisen kannalta.

Kaikkiaan voidaan sanoa, että verkkoon sijoitettavien oppimateriaalien kansainvälinen yhteistuotanto on myös hyöty-kustannus -suhteeltaan erittään tehokasta sekä taloudellisesta että tieteellisestä näkökulmasta.

Toimivan yhteistyöverkoston edellytys on aito intressi toimia yhdessä

Toimivan kansainvälisen yhteistyön luominen ja erityisesti ylläpitäminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Olemassa olevien yhteistyöverkostojen monipuolinen hyödyntäminen on tietenkin luontevaa, mutta kehityksen kannalta myös uusien yhteistyökumppaneiden etsiminen on tärkeää. Ylläpitämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että yhteistyötä voidaan tehdä useammilla eri tasoilla. Tämä edellyttää sitä, että jo alkuvaiheessa, verkostoja rakennettaessa yhteistyömahdollisuuksia tarkastellaan laajemmin. On järkevää, että mm. oppimateriaalien yhteistuotannon kautta syntyvä asiantuntijaverkosto nivoutuu osaksi yksikön kansainvälistä yhteistyöverkostoa ja yhteistyötä tehdään useammalla eri toimintasektorilla. Näin voidaan saavuttaa huomattavia synenergiaetuja myös eri toimintojen välille.

Toimivan verkoston ja yhteistyön taustalla on aina kaikkien osapuolten aito intressi toimia yhdessä. Liian monet yhteistyöhankkeet eivät ole tästä lähtökohdasta rakennettuja, jolloin ne saattavat jäädä sisällöltään ohuiksi ja toiminnaltaan näennäistehokkaiksi. Tällaisissa tapauksissa hankkeiden elinkaarikin muodostuu häthätää rahoituskauden mittaiseksi.

Tietyllä tavalla yhtenä hankeen hyödyllisyyden tai tarpeellisuuden mittarina voidaan pitää sitä, miten sen tuotoksia hyödynnetään tai sen aloittama toiminta jatkuu varsinaisen rahoituksen päättymisen jälkeen.

Verkostoja ja niiden toimintoja suunniteltaessa olisi hyvin tärkeää pitää mielessä suunniteltavien yhteistyöhankkeiden todellinen tarve ja niiden pitkän tähtäimen merkitys kaikille osapuolille. Osapuolten sitouttamisen kannalta alkuvalmistelut ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kun yhteistoiminta tietyn hankeen puitteissa koetaan arvokkaaksi, on yhteistyön jatkuminen ja monimuotoistuminen todennäköistä.

Jouni Järvinen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana ja projektipäällikkönä Aleksanteri-instituutissa, joka on Helsingin yliopiston alainen, valtakunnallinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskeskus. Hän on ollut mukana useissa kansainvälisissä verkko-opetuksen yhteistyöhankkeissa, joissa on ollut toimijoita sekä läntisestä että itäisestä Euroopasta ja Yhdysvalloista.