Huhtikuu 2005

Tiedon omistamisesta

Oli siis virtuaaliyliopistopäivät Espoossa ja paikalla ystävät ja kylänmiehet. Keskusteltiin joukolla myös eettisistä kysymyksistä, jolloin sain aiheen sanoa, että etiikka on yleensä vapaaehtoista valintaa, jossa on takeena kenties vertaisryhmän paine. Laki puolestaan sisältää velvoittavia normeja, joiden takana on ulosottomies ja kukaties käsirautoja helistelevä poliisi. Keskustelussa käsitin kauhukseni, että yliopistoväki ei ollut tarkoin selvillä tekijänoikeuden rajoituksista. Jostain, luultavasti Amerikasta, on levinnyt käsitys, että aina ja kaikkeen, muotoon ja sisältöön, pätkään ja pitkään, on hankittava tekijänoikeudenhaltijan suostumus. Se nyt ei lainkaan pidä paikkaansa.

Tekijänoikeuslain pykälä 22 määrää, että julkistetusta teoksesta saa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi julkistetusta teoksesta saa valmistaa tai valmistuttaa muutamia kappaleita yksityiseen käyttöönsä. Ja rajoituksia on muitakin vaikka kuinka paljon.

En olisi arvannut, että eräiden valmistajien ja järjestöjen piratismi-propaganda on tehonnut näin vahvasti.

Sitaattioikeus tarkoittaa, että professori saa kopioida kalvolle tai kirjaan esimerkiksi kaavion, valokuvan tai piirroskuvan ja esittää sen luennolla, sisällyttää sen verkkomateriaaliin tai julkaistavaan kirjaan.

Lakitekstin muotoilu voi ehkä hirvittää heikkohermoista. "Hyvän tavan mukaisesti" tarkoittaa, että lähde on mainittava eikä vierasta saa valehdella omaksi. Ikivanha perinne on muuttumattomana voimassa. "DNA-sekvenssi – kuva NN, Nature nro ## 2005".

Tarkoituksen edellyttämä laajuus tarkoittaa, ettei luentoa, artikkelia tai kirjaa toki sovi koota pelkistä sitaateista. Rajoitus on kirjoitettu noin yleisluonteisesti siksi, että käyttötarkoitukset todella vaihtelevat niin paljon. Kun sanomalehdessä arvostellaan uutuuskirja, on luvallista ja paikallaan julkaista kuva kirjan kannesta, ja otteita kirjan tekstistä. Nimenomaista lupaa ei tarvitse pyytää eikä käytöstä tarvitse ilmoittaa tekijälle.

Sitaatti tarkoittaa oikeastaan katkelmaa, mutta jossain tapauksessa kokonainen teos on sitaatti. Arvostelu taidenäyttelystä ei ole oikein täydellinen, ellei siinä ole kahta tai kolmea taulun tai veistoksen kuvaa. Valokuvanäyttelyä koskeva uutinen suorastaan vaatii muutamaa esimerkkikuvaa. Vuoden uutiskuvan tai vuoden luontokuvan painaminen sanomalehteen on paikallaan.

Tieteessä on aika tavallista, että kirjoittaja käy sata sivua "keskustelua" aikaisemman auktoriteetin kanssa pyrkien liittymään hänen esittämiinsä mielipiteisiin tai kumoamaan ne. Hyvä tieteellinen tapa on käyttää sitaatteja ja suoraa esitystä. Lainauksin osoitetaan, mitä mieltä toinen on, ja sitten kerrotaan, mitä mieltä itse ollaan tästä. Jos kysymys on esimerkiksi kirjallisuuden tutkimuksesta, sitaatit voivat olla huomattavan laajoja.

Amerikkalaisessa ja osittain brittiläisessä oikeuskulttuurissa sitaatin käyttö on järjestetty hiukan toisin. Luvallisen sitaatin raja on vedetty hyvin alas, ja tapana on pyytää lupa pientenkin pätkien lainaamiseen. Se on heidän lakinsa, joka ei ole voimassa meillä. Jos siis amerikkalainen kustantaja lähettää uhkauskirjeen parin kuvan käytöstä järkevässä tieteellisessä yhteydessä, vaatimukset voi torjua oikopäätä.

Sitaatin "tarkoitusta" on kuvattu vaikealla käsitteellä "vetoamisfunktio". Kun kirjoitan tekijänoikeudesta, pidän tärkeänä siteerata esimerkiksi Pirkko-Liisa Haarmannia, koska hän on minua parempi asiantuntija, ja jos Haarmann on kirjoittanut jotain, vetoan siihen ja esitän lainauksen lainausmerkeissä. On tosin tapahtunut, että olenkin ollut eri mieltä kuin hän, ja esittänyt sitaatin väittääkseni vastaan. Tämä on vetoamisfunktio.

Etenkin kuvantekijät pelkäävät amerikkalaisia. Elokuvan näyttäminen elokuvassa maksaa ainakin tuhat dollaria sekunti. Jos Kaurismäen elokuvassa porukka istuu leffassa katsomassa Hollywood-elokuvaa, ja kuvassa nähdään, miten katsojat istuvat penkkiin ja keskittyvät tuijottamaan Humphrey Bogartia, tämä on luvallinen sitaatti, johon ei tarvita lupia Hollywoodista – jos siis Kaurismäen elokuvan juoni edellyttää tätä luontevasti ja siteerattu pätkä on lyhyt.

Opinnäytetöissä, esimerkiksi graduissa, on välttämättömästi käytettävä lähteitä, ja lupia ei tarvita. Sitä vastoin lähteet on ilmoitettava. Verkko-osoite (url) on hyvä lähdeviittaus.

Ajatuksiin ei ole tekijänoikeutta. Kun nyt opiskelija lukee neljästä kirjasta oivaltavia asioita amerikkalaisten etnisten vähemmistöjen tutkimisesta, ja huomaa, että ajatuksia voi soveltaa suomalaisiin kulttuurisiin vähemmistöihin, hän ei siteeraa amerikkalaisia eikä lähdeviittausta tarvita. Tämä on tieteen keskeinen toimintaperiaate: annetaan ja otetaan virikkeitä, joista lähtien ajatellaan ja kehitellään itse.

Historiantutkijana olen "varastanut" ranskalaisen Braudelin ranskalaiselta Febvreltä varastaman oivalluksen, että maantiede määrää usein historiallisia tapahtumia ja historiantutkijan olisi syvennyttävä karttoihin. Näin on tehtävä. Olen kirjoittanut ja kirjoitan jatkossa, että Viipurinlahden ja Vuoksen oudot vesistöt vaikuttivat määräävästi vuoden 1918, 1940 ja 1944 sotatapahtumiin. Heräte on ranskalaisilta, mutta eivät he ole kuulleetkaan Vuoksesta.

Lopuksi toisenlainen vetoamisfunktio. Vetoan edellä esittämäni tueksi siihen, että toimittuani asianajajana etenkin tekijänoikeusasioissa olin vuodesta 1977 korkeimman oikeuden esittelijä ja vuodesta 1991 hovioikeudenneuvos ja siten ratkaisemassa satoja tekijänoikeusjuttuja. Vuodesta 1999 olen ollut professorina, nyt mielihyväkseni Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opetusalana informaatio- ja teknologiaoikeus. Minulla ei ole omaa lehmää ojassa. Ei ole edes lehmää.

Jukka Kemppinen