Tietoaineistot ja tietoverkko – integroituminen asettaa haasteen perinteisille organisaatiorakenteille

Suurin muutos pelisäännöissä on se, että julkaisijat eivät luovu enää omistusoikeuksista vaan antavat digitaalisiin aineistoihin pelkän käyttöoikeuden. Lisäksi he yleensä haluavat rajoittaa käyttöoikeuksia sopimuksin, jotka eri toimijoilla ovat tietysti hyvin erilaiset. Tästä seuraa se, että digitaalisessa ympäristössä ei riitä asiakkaan tunnistaminen vaan lisäksi pitää pystyä tunnistamaan myös rooli, jossa käyttäjä lähestyy esimerkiksi kirjastojen hankkimia käyttöoikeuksia verkkoaineistoihin.

Tiedosta on tullut kallista kauppatavaraa

Yleensä julkaisijat myöntävät käyttöoikeudet kampusaluekäyttöön, mutta rajoittavat käyttöoikeuksia heti kun käyttäjä tai hänen roolinsa siirtyy kampusalueen ulkopuolelle. Kirjastojen on tämän vuoksi ollut pakko rajoittaa omaa ideaaliaan tiedon vapaasta liikkuvuudesta. Tiedosta on tullut entistä enemmän kauppatavaraa ja korkealaatuisesta tiedosta kallista sellaista. Yhden kustantajan lehtipaketti saattaa maksaa puoli miljoonaa euroa vuodessa. Ja tuolla summalla saadaan vain yhden vuoden käyttöoikeus.

Digitaaliseen jakeluun siirtyminen on aiheuttanut myös sen, että opetusta ja tutkimusta tukevat laitokset ovat joutuneet vastaamaan uuden ympäristön haasteisiin. Kirjastot tarvitsevat ja saavat apua käyttöoikeuksien hallinnassa tietojärjestelmätasolla atk-osaajilta ja sopimusteknisten asioiden hallinnassa juristeilta. Aineistot tallennetaan tietokoneisiin tai saadaan käyttöön tietoverkkojen avulla, jolloin tekniikan osaajat ovat tarpeen käytännön ratkaisujen luomisessa. Lisäksi aineistojen käyttö integroituu entistä enemmän niihin tiloihin, joissa tuo käyttö tapahtuu. Palvelulaitosten on jalkauduttava asiakkaidensa keskuuteen ja toisaalta varmistettava tietoteknisillä ratkaisuilla se, etteivät käyttäjät tietämättömyyttään tee rikoksia. On turha haaveilla siitä, että kaikki lukevat kymmenet tai sadat monisivuiset käyttöoikeussopimukset, joita yliopistoissa on tehty erityyppisten tietoaineistojen hankkimiseksi.

Kumppanuuteen perustuva jakeluverkko suomalaisen tutkimuksen tuloksille tarpeen

Taloudellisesti merkittävä yhteistyön muoto on myös suomalaisen tieteellisen työn tulosten, tutkimusdatan ja tutkimusjulkaisujen saaminen käyttöön mahdollisimman edullisesti. Nykyinen tilanne, jossa suomalaiset tutkijat luovuttavat ilmaiseksi, pääasiassa verovaroilla tuotetut tutkimusjulkaisunsa omistusoikeudet kansainvälisille kustantajille, jotta suomalaiset korkeakoulukirjastot voisivat ostaa ne takaisin heidän käyttöönsä verovaroilla, on lievästikin sanoen omituinen.

On selvää, että tässä tarvittaisiin laajaa kumppanuutta ja osaamisen yhdistämistä, jotta voitaisiin luoda tehokas jakeluverkko suomalaisen tutkimuksen tuloksille. Tekniikka ei ole tämän esteenä, laitteet ja osaaminen meillä jo on, tarvittaisiin yhteisiä päätöksiä ja yhteistä työtä.

Kun on siirrytty digitaaliseen maailmaan, on samalla siirrytty maailmaan, jossa kansallisten ja kansainvälisten ratkaisujen tekeminen on välttämätöntä. Tällä hetkellä eniten näitä ratkaisuja ja sopimuksia tekevät kaupallisilla intresseillä toimivat toimijat. Hyvä kysymys on, toimiiko sama logiikka vapaan tieteen harjoittamisessa vai tulisiko meidän alkaa tehdä itse sellaisia organisaatiorakenteisiin ja yhteistyöhön liittyviä ratkaisuja, jotka palvelisivat vähintään suomalaista tiedekenttää, mutta joka samalla yrittäisi vaikuttaa kansainvälisiin ratkaisuihin. Vanhat laitosrajat on tässä järkevää unohtaa ainakin ideointivaiheen ajaksi.

Jarmo Saarti

FT Jarmo Saarti on Kuopion yliopiston kirjaston johtaja. Hän on ollut mukana kehittämässä ja tutkimassa erityyppisiä verkkopalveluja erityisesti tiedon tallennukseen ja hakuun ja kirjastojärjestelmiin liittyen.