Marraskuu 2005

Creative Commons - vaihtoehto oppimateriaalien tekijänoikeuksien hallintaan

Creative Commons –liike on luonut työkaluja, joiden avulla voimme helposti antaa muille – kollegoillemme, opiskelijoillemme ja koko tiedeyhteisölle - oikeuden käyttää tekemiämme digitaalisia teoksia laajemmin kuin mitä tekijänoikeuslaki heille takaa. Creative Commons –liike pyrkii lisäämään vapaiden ja avoimien sisältöjen tuotantoa ja verkkojakelua. Se on syntynyt toisaalta yliopistojen tutkijoiden ja toisaalta taide- ja kulttuuriaktivistien ruohonjuuritason toimintana. Tänä syksynä liike on saanut osakseen myös laajempaa kiinnostusta, UNESCO:a ja OECD:tä myöten.

"Tieteentekijänä haluan työni tuloksien tulevan mahdollisimman laajasti tiedeyhteisön arvioitavaksi, kommentoitavaksi ja edelleen kehitettäväksi. Hienoa jos niitä käytetään myös oppimateriaaleina - kunhan lähde mainitaan!"

"Minusta on mukavaa kun muiden yliopistojen lehtorit ja opiskelijat käyttävät tekemääni verkko-oppimateriaalia omassa työssään. Pidän sitä erityisenä osoituksena asiantuntijuudestani. Se, että joku käyttää oppimateriaalejani ei ole minulta pois. Voinhan käyttää niitä edelleen itsekin."

Edellä esitetyt puheenvuorot ovat sellaisenaan kuvitteellisia, mutta usein keskusteluissa esiin nousevia. Sekä kommenttien esittäjät – tieteen ja oppimateriaalin tekijät – että heidän teoksistaan kiinnostuneet henkilöt saattavat kuitenkin kohdata tekijänoikeudellisia haasteita. Tekijänoikeuslain mukaan ainoastaan tekijänoikeuden haltijalla, eli tekijällä, on oikeus valmistaa teoksesta uusia kopioida ja levittää niitä. Jotta teokset leviäisivät ja niitä hyödynnettäisiin mahdollisimman laajasti, tulisi tekijän antaa yleisölle lisää oikeuksia ja puolestaan säilyttää vain osa oikeuksistaan itsellään.

Historia

Creative Commons (CC) on vuonna 2001 perustettu kansainvälinen kansalaisliike. Sen tavoitteena on tukea digitaalisten sisältöjen ja teoksien tuottamista ja jakamista Internetissä. CC-liike syntyi yhdysvaltalaisissa yliopistoissa, erityisesti Harvardin ja Stanfordin yliopistojen oikeustieteellisissä tiedekunnissa. Liike sai alkunsa, kun tekijänoikeuksien tutkijat huomasivat, että nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö vaikeutti digitaalisten sisältöjen ja teosten valmistamista ja jakamista Internetissä. Pulmallisimpia olivat tilanteet, joissa tekijä itse olisi ollut halukas jakamaan työnsä suhteellisen vapaasti muiden tekijöiden ja yleisön kanssa. Liikkeen perustajat halusivat myös kokeilla, voisiko tekstiin, kuviin, musiikkiin ja videoihin soveltaa samaa yhteisöllistä tuotantomallia, jota oli jo menestyksekkäästi käytetty vapaiden ja avoimien Free/Libre ja Open Source -tietokoneohjelmien kehittämisessä.

Creative Commons -liike toimii nykyisin yli kahdessakymmenessä maassa. Suomessa toimintaa koordinoi Helsinki Institute for Information Technology HIIT ja Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorio.

Tekijän yksioikeuksien osittainen siirtäminen kuluttajille

Tekijäoikeusjärjestelmä perustuu yksioikeuteen. Tekijänoikeus kuuluu aina teoksen tekijälle. Lainsäädäntö turvaa tekijänoikeuksien haltijalle kaikki oikeudet teokseen. Lain takaaman oikeutensa perusteella tekijä saa itse määrätä sen käytöstä. Esimerkiksi kollegani ottamia Pariisin-kuvia en saa käyttää oppimateriaalissani ilman hänen erikseen antamaansa lupaa.

Useat Internetin käyttäjät haluavat kuitenkin jakaa omia teoksiaan suhteellisen vapaasti myös toisten käytettäväksi. Esimerkiksi tutkijasta tai taiteilijasta voi olla oikein mukavaa, jos joku käyttää hänen Internetiin laittamiaan artikkeleita tai valokuvia oppimateriaalina omien opiskelijoidensa kanssa. Toisaalta hän saattaa toivoa, että kuvia käytettäessä kuitenkin aina ilmoitetaan, kuka alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut tai kuka kuvat on ottanut.

Teoksen tekijä ja tekijänoikeuksien haltija voi siis haluta antaa teoksensa käyttäjille joitakin oikeuksia tekemäänsä teokseen – ei kuitenkaan aivan kaikkia. Tekijänoikeuksien haltija ei esimerkiksi välttämättä halua antaa kirjakustantajalle oikeutta käyttää artikkeliaan tain kuviaan korvauksetta julkaisuissa.

CC-lisenssit

CC-liike pyrkii ratkaisemaan juuri edellä esitetyn tapaisia pulmia. Digitaalisten tuotteiden tekijöitä varten CC-liike on rakentanut Internet-palvelun, jonka avulla tekijä voi helposti ilmaista oman tahtonsa siitä, miten hänen tekemäänsä teosta saa käyttää. CC-palvelun avulla tekijä voi itse liittää teoksensa yhteyteen kuvauksen niistä oikeuksista, jotka hän antaa teoksensa käyttäjille.

Kuvaus liitetään teoksen yhteyteen kolmessa muodossa: tavallisille ihmisille tarkoitettuna lyhyenä selityksenä käyttäjän oikeuksista, lakimiehille tarkoitettuna oikeudellisena lisenssitekstinä sekä tietokoneen luettavaksi tarkoitettuna koodina. Lyhyt selitys auttaa käyttäjää – toki tekijääkin – ymmärtämään, millaisin ehdoin teosta saa käyttää. Lakimiehille tarkoitettua lisenssiä voidaan tarvita riitatilanteissa. Tietokonekoodi puolestaan helpottaa käyttäjiä löytämään CC-lisenssillä julkaistuja teoksia Internetistä.

Omalle teokselle sopivimman lisenssin voi valita vastaamalla Creative Commonsin verkkosivustolla oleviin kysymyksiin. HIIT on kääntänyt sekä kyselylomakkeen kysymykset että lisenssitekstit suomeksi ja muokannut ne Suomen lainsäädäntöön soveltuviksi. Näin ollen itselleen sopivan suomenkielisen CC-lisenssin voi hakea CC:n verkkosivuilta myös suomen kielellä.

Vapaiden oppimateriaalien tuotantoprojektit

Osittain CC-liikkeen ansiosta vapaiden ja avoimien oppimateriaalien tuotantohakkeita on syntynyt monissa eri maissa. Esimerkiksi useissa yliopistoissa on meneillään hankkeita, joissa oppimateriaaleja julkaistaan vapaasti kaikille Internetin käyttäjille. Ehkä kuuluisimpia hankkeita näistä on Massachusetts Institute of Technology -yliopiston projekti OpenCourseWare, jossa kaikki opetuksessa käytettävät oppimateriaalit on tarkoitus julkaista Internetin käyttäjien iloksi, CC-lisenssin alaisena, vuoteen 2008 mennessä. Tällä hetkellä tietokannasta voi selailla yli 900:n MIT:n kurssin oppimateriaaleja. Materiaaleja saa käyttää vapaasti muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan kertoo, kuka materiaalin on tuottanut, ja julkaisee siihen tekemänsä muutokset saman lisenssin alaisena. Useat yliopistot ovat seuranneet MIT hanketta ja perustaneet omia vapaiden oppimateriaalien kirjastojaan.

Yliopistojen ohella vapaiden oppimateriaalien tuotantoprojekteja on käynnistetty myös perusasteen opetuksen tueksi. Ainakin Etelä-Afrikassa ja Kaliforniassa on käynnissä toiselle asteelle tarkoitettujen vapaiden digitaalisten oppikirjojen tuotantoprojektit. Hankkeet ovat vielä melko alkuvaiheessa, mutta Etelä-Afrikan projektissa on jo ehditty julkaista laajat fysiikan, kemian ja matematiikan oppikirjat. Kirjat ovat englanninkielisiä ja saatavilla PDF-tiedostoina projektin kotisivulta. Kirjoja voi myös vapaasti kääntää muille kielille. Syksyllä alkaneessa Euroopan komission tietoyhteiskunnan teknologiat (IST) -ohjelmasta rahoitettavassa CALIBRATE –projektissa puolestaan kehitetään www-palvelinalustaa opettajien yhteisölliseen avoimien oppimateriaalien tuotantoon ja julkaisemiseen. Suomesta projektissa on mukana Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorio.

Tänä syksynä myös UNESCO ja OECD ovat herkistyneet avoimen ja vapaiden oppimateriaalien kysymyksille. Lokakuussa UNESCO aloitti 40 asiantuntijan kanssa verkkokeskustelun otsikolla "Open Course Content - a model for sharing". Keskustelun johtopäätöksen julkaistaneen myöhemmin verkossa. Keskusteluja käytäneen myös marraskuussa YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksessa Tunisissa.

Tulevaisuus

Voidaan olettaa, että avoimien ja vapaiden oppimateriaalien tuotanto on osa yliopistomaailman tulevaisuutta. Toivottavaa olisi, että ne opettajat, lehtorit ja professorit, jotka tekevät itse oppimateriaalia jota käyttävät omassa opetuksessaan, julkaisisivat materiaalit CC-lisenssien (tai vastaavien lisenssien) alaisina verkossa. Samaa käytäntöä voitaisiin käyttää myös opiskelijoiden harjoitus- ja opinnäytetöiden yhteydessä. Näin käyttäjät tietäisivät välittömästi, millaisin ehdoin sisältöä voi käyttää tai kehittää edelleen.

CC-lisenssit ovat mainio työkalu digitaalisen verkko-oppimateriaalien tuotantoon ja jakeluun. On kuitenkin syytä muistaa, että edelleen laadukkaiden oppimateriaalien tuottamiseen tarvitaan sekä sisällöllistä että pedagogista osaamista. Lisäksi tarvitaan iso työpanos. Toisaalta CC-lisenssin avulla työtaakkaa voidaan jakaa useamman henkilön kesken. Joku voi aloittaa oppimateriaalin tekemisen, ja joku toinen voi jatkaa sitä. Osaltaan CC-lisenssi voi tukea perinteistä akateemista asiantuntijakulttuuria, jossa aidosti arvostetaan osaamisen jakamista.

Teemu Leinonen

Kirjoittaja on Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriossa toimivan oppimisympäristöjen tutkimusryhmän johtaja.

(CC) 2005 Teemu Leinonen Opetushallitus ja Suomen virtuaaliyliopisto. Artikkeli on muokattu huhtikuussa 2005 Opetushallituksen julkaisemasta artikkelista Entä jos... – Creative Commons ja avoimet oppimateriaalit. Tämä artikkeli on vapaasti kopioitavissa Creative Commons –lisenssissä mainituin ehdoin. Artikkelia voi vapaasti kopioida, julkaista ja muokata, kokonaan tai osittain, edellyttäen että alkuperäinen tekijä mainitaan ja näitä samoja ehtoja sovelletaan myös edelleen julkaistuihin ja muokattuihin teoksiin.