Etusivu > Ajankohtaista > Näkökulma-arkisto > Weblogit henkilökohtaisen oppimisen välineenä
Helmikuu 2006

Weblogit henkilökohtaisen oppimisen välineenä

Weblogit ovat olleet jo pitkään webin nopeimmin kasvavia ilmiöitä. Viimeisen vuoden aikana blogit ovat saaneet runsaasti huomiota myös suomalaisessa mediassa. Huomio on kohdistunut erityisesti blogien käyttöön politiikassa ja tiedonvälityksessä. Blogeilla on kuitenkin annettavaa myös akateemiselle maailmalle sekä opetuksen että tutkimuksen välineenä. Tästä näkökulmasta yksittäisiä blogeja kiinnostavampia ovat blogien mahdollistamat avoimet keskusteluverkostot.

Muodollisesti weblog tai "blogi" on loki- tai päiväkirjamainen, päivätyistä merkinnöistä koostuva web-sivusto. Tämän lisäksi weblogeihin voidaan liittää monia niille tyypillisiä teknisiä ominaisuuksia ja sosiaalisia käytäntöjä.

Weblogit ovat yleensä yhden henkilön julkaisemia perinteisempien henkilökohtaisen kotisivujen tapaan. Myös erilaiset teema- ja ryhmäblogit ovat yleisiä.

Blogit ovat paitsi julkaisu- myös vuorovaikutusväline. Yksittäisiä merkintöjä voi yleensä kommentoida yksinkertaisella keskustelupalstalla. Lisäksi blogit keskustelevat keskenään viittaamalla toisiinsa. Blogien väliset viittaukset muodostavat hajautettuja, hyperlinkein nivottuja keskusteluja ja avoimia, verkostomaisia keskusteluyhteisöjä.

Weblogeja päivitetään yleensä yksinkertaisten www-pohjaisten julkaisujärjestelmien avulla. Ohjelmien ansioista verkkosivuston päivittäminen on nykyisin yhtä helppoa kuin sähköpostin kirjoittaminen.

Blogien uusimmat merkinnät julkaistaan yleensä verkkosivujen lisäksi myös XML-kielisenä RSS-uutisvirtana tai -syötteenä (newsfeed). Uutisvirrat ovat yksinkertainen ja vakiintunut tapa siirtää tietoa eri verkkosovellusten välillä ja niitä hyödynnetään blogien lisäksi nykyään myös monissa muissa yhteyksissä.

Yksittäisiltä teknisiltä ominaisuuksiltaan weblogeissa ei ole mitään ainutlaatuista. Niiden erityisyys perustuukin erilaisten ominaisuuksien yhdistelmään eli julkaisujärjestelmien mahdollistamaan päivittämisen helppouteen, verkkojulkaisemisen ja vuorovaikutuksen yhdistämiseen sekä informaation siirrettävyyteen uutisvirtojen avulla.

Blogit täydentävät oppimisympäristöjä

Blogeja voidaan soveltaa monipuolisesti sekä muodollisessa opetuksessa että epäformaalissa oppimisessa. Kurssin verkkosivuja on helppo ylläpitää blogina, jolloin sivuista saadaan myös vuorovaikutteiset. Uutisvirtoja syndikoivan ohjelman avulla useasta blogista voidaan myös rakentaa väliaikainen yhteistyöympäristö. Opettaja ohjaa kurssilaisia kurssin blogin kautta ja osallistujat käyttävät omaa blogiaan kurssin tehtävien suorittamiseen, reflektointiin ja keskusteluun. Tieto blogeissa julkaistuista merkinnöistä ja kommenteista kootaan yhdelle sivulle, jota seuraamalla on helppo pysyä ajan tasalla osallistujien toiminnasta ja kurssin tapahtumista. Kurssin jälkeen opiskelijat säilyttävät blogissaan kaiken kurssin aikana tuottamansa materiaalin.

Kuvattu esimerkki on vain eräs, vaikkakin melko yleinen tapa käyttää blogeja opetuksessa. Blogit eivät oleta mitään valmista opetuskäytön mallia, joten käytännössä blogit edellyttävät aina jonkin verran tapauskohtaista soveltamista.

Ehkä varsinaista opetuskäyttöä kiinnostavampaa on kuitenkin se miten blogit toimivat varsinaista opetusta tukevana ja täydentävänä vuorovaikutusalueena. Verkko-opetus keskittyy yleensä vain formaaliin opetukseen, kursseihin ja seminaareihin. Yliopisto-opiskeluun kuuluu kuitenkin myös paljon muuta oppimista edistävää toimintaa.

Siinä missä oppimisympäristöt tarjoavat teknisen alustan kursseille, weblogit ovat virtuaalinen ympäristö sille, mitä tapahtuu luentojen välissä: kahvilakeskusteluille, satunnaisille tapaamisille, tiedon keräämiselle, opiskelijoiden oma-aloitteisille opintopiireille ja yleiselle hengailulle kampuksella. Omien blogiensa avulla opiskelijat voivat luoda itselleen jatkuvan ja keskustelevan virtuaalisen läsnäolon tavalla, joka ajallisesti ja teknisesti rajatuimmilla verkkokursseilla ei yleensä ole mahdollista.

Blogien avoin luonne valmistaa opiskelijoita julkiseen keskusteluun ja synnyttää joksus yllättäviäkin yhteyksiä. Blogien opetuskäyttöä tutkineen Anne Bartlett-Braggin mukaan blogien julkisuus ja organisaatioiden rajat ylittävän kommentoinnin ja palautteen mahdollisuus laajentavat opiskelijoiden näköaloja käsiteltävään aiheeseen ja omaan oppimiseensa.

Blogeilla ja tiedeyhteisöllä on monia yhteisiä toimintaperiaatteita, kuten avoimuus, kriittisyys, ja vertaisarviointi. Blogit ovatkin mainio väline myös opettajille ja tutkijoille. Akateemista blogia voi käyttää paitsi tiedotukseen ja keskusteluun myös henkilökohtaiseen tiedon hallintaan, julkaisemiseen, verkostoitumiseen ja vaikuttamiseen. Englanninkielisessä blogosfäärissä akateemisilla blogeilla ja tieteellisillä blogiyhteisöillä on jo vakiintunut asemansa. Suomalainen akateeminen blogikulttuuri on sen sijaan vasta kehkeytymässä.

Uusia välineitä ja näköaloja

Weblogeilla voidaan nähdä olevan joukko sisarteknologioita, jotka täydentävät blogia henkilökohtaisena viestinnän ja tiedonhallinnan keskuksena.

  • eli aggregaattorit ovat käytännössä välttämättömiä välineitä useita blogeja seuraaville. RSS:n käyttö on yleistymässä nopeasti myös blogimaailman ulkopuolella ja aggregaattoreilla voi nykyisin seurata lukemattomia erilaisia uutislähteitä.
  • (kuten del.icio.us) toimivat paitsi tiedon tallentamisen ja jakamisen myös tiedon hakemisen välineenä.
  • Yhteisen tiedon tuottamisen projekteissa voidaan käyttää blogien sijaan tai muita web-pohjaisia yhteiskirjoittamisen välineitä.

Tässä erillisistä palveluista koostetussa järjestelmässä blogit toimivat kerätyn tiedon käsittelyn, reflektion ja keskustelun välineenä ja usein myös eri välineitä integroivana keskuksena. Uutisvirrat toimivat välittävänä kielenä eri välineiden välillä. Kerättyä ja tuotettua tietoa voi järjestää ja metadatoittaa samoin alustasta riippumattomien "tagien" ja muiden ns. mikroformaattien avulla.

Blogien soveltaminen opetukseen tarjoaa uusia näkökulmia siihen, mitkä on verkko-opetuksen ydintoimintoja ja miten verkko-opetusta voidaan teknisesti järjestää. Perinteisesti oppimateriaalien tuottaminen ja virtuaalisten oppmisympäristöjen ylläpitäminen ovat olleet keskeisellä sijalla verkko-opetuksen kehitystyössä. Oppimateriaalien tuotannon sijaan blogityöskentelyssä korostuu ennemmin olemassaolevien materiaalien yhdistely, kommentointi ja soveltaminen. Prosessi johtaa kyllä uuden materiaalin syntyyn, mutta huomio on materiaalien synnyn reflektiivisessä ja vuorovaikutteisessa prosessissa, ennemmin kuin sen lopputuloksessa.

Toisin kuin oppimisympäristöjä, yliopistojen ei välttämättä ole tarpeen tai edes mielekästä ylläpitää opiskelijoidensa tai henkilökuntansa weblogeja itse. Opiskelijat voivat kerätä blogiinsa opintojensa aikana vaikuttavan portfolion ja jatkaa sen kartuttamista myös opintojensa jälkeen. Opettajat ja tutkijat siirtyvät entistä tiheämmin tehtävistä toiseen myös korkeakoulujen välillä, jolloin ei ole mielekästä sitoa omaa verkkosivustoa yksittäisen organisaation järjestelmiin.

Teknologisesti weblogit edustavat oppimisympäristöihin nähden hajautetumpaa ja modulaarisempaa mallia. Modulaarinen ajattelu koskee sekä välineitä että informaatiota. Myös versionumerolla 2.0 tunnettu "uusi webbi" tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet käsitellä mitä tahansa verkkoresursseja oppimisaihioina sekä viitattavuuden että sisältönsä puolesta.

--

Jere Majava

Kirjoittaja toimii verkko-opetuksen asiantuntijana Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja koordinoi tiedekunnan weblog-hanketta.

Linkkejä