Muuttaako Wikipedia käsitystämme tiedon luonteesta?

Yhä useampi nettihaku vie verkkotietosanakirja Wikipediaan. Huhtikuussa Wikipedia oli Internetin 13. vierailluin sivusto. Viidessä vuodessa Wikipedian vapaaehtoisyhteisö on kirjoittanut 3 800 000 hakusanaa (joista 1 200 000 englanniksi) ja synnyttänyt 200 eri kieliversiota, joihin kuuluvat valtakielten ohella esimerkiksi suomi, esperanto, thai ja klingon. Wikipediaan näyttävät luottavan myös lähdekriittisyydestään tunnetut journalistit. Kaiken takana on varsin häkellyttävä toimintaperiaate: sivusto kannustaa ketä tahansa luku- ja kirjoitustaitoista osallistumaan tietosanakirjan kokoamiseen. Miten Wikipedia on mahdollinen ja voiko siihen luottaa?

Miksi lukisin tai kirjoittaisin Wikipediaan, kun seuraavalla hetkellä kuka tahansa - anonyymisti, ilman salasanoja ja tunnuksia - voi lisätä sinne vääriä tietoja tai poistaa juuri tekemäni muutokset?

Wikipedia toimii kolmesta syystä. Ensinnäkin koska sen ympärillä on yhteisö, jolla on oma kulttuurinsa, toimintatapansa ja perinteensä. Wikipedia-yhteisöön on helppo tulla: ei tarvitse anoa käyttölupaa, ei tarvitse rekisteröityä, ei tarvitse edes kertoa kuka on. Toisaalta yhteisöllä on myös norminsa. Uudelta käyttäjältä normien noudattamatta jättämistä suvaitaan jonkin aikaa, mutta häiriköt torjutaan tarvittaessa teknisin keinoin. Traditio myös sanelee, miten Wikipediaan kirjoitetaan: on noudatettava neutraalia näkökulmaa, käyttäydyttävä sivistyneesti ja toisia kunnioittaen sekä suhtauduttava riitoihinkin rakentavasti.

Toiseksi, Wikipedia toimii, koska yhteisöllä on tarpeeksi kokoa. Virheet havaitaan ja sotkut poistetaan, koska yhteisön jäseniä on riittävästi havaitsemaan ongelmat välittömästi. Yhteisön koko vaihtelee kieliversiosta toiseen eivätkä wiki-lainalaisuudet välttämättä toteudu kaikkialla. Suurimmat kieliversiot ovat kuitenkin osoittaneet toimintatavan mahdollisuudet.

Kolmanneksi, nettitietosanakirja on mahdollinen koska se on tietosanakirja. Tietosanakirjan tieto on välineellistä, tarkistettavissa ja arvioitavissa, toisin kuin esimerkiksi runoteoksen. Tietosanakirjaa voi tehdä ryhmätyönä, koska se on kasattavissa fakta kerrallaan. Samoin sen virheitä voi korjata kuka tahansa.

Voiko Wikipediaan luottaa?

Virheitäkin Wikipediassa tietysti on. Niitä voi syntyä ihan jo pelkästään pahantahtoisten tai tietämättömien käyttäjien vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä Wikipedian arvoa.

Arvoa voisi tietysti mitata tiedon oikeellisuudella, sillä tietosanakirjan tietoonhan on voitava luottaa. Voisi jopa sanoa, että pidämme tiedon tärkeimpänä ominaisuutena sen ehdotonta varmuutta. Vallitsevan käsityksen mukaan uskomustemme - ollakseen tietoa - on perustuttava varmoihin havaintoihin ja kuvattava maailma sellaisena kuin se on. Tiedosta ovat erillään luulot ja mielipiteet, ja se on riippumatonta henkilökohtaisista näkemyksistä. Tällainen käsitys tieteellisestä tiedosta on peräisin luonnontieteen synnyn ajoilta ja käsityksen tunnetuin edustaja lienee filosofi René Descartes. Descartes otti tietoteoriaansa mallin kiinnostuksen kohteistaan fysiikasta ja matematiikasta. Hänen mukaansa varman tiedon lähtökohtana tuli olla epäilys: tiedon perustaksi voi ottaa vain sellaisen havainnon, jonka paikkaansa pitävyyttä ei enää ole mahdollista epällä. Tällaisista aksioomista voidaan edelleen päätellä muut tosiseikat.

Descartesin varmuus on kuitenkin insinöörin varmuutta, sellaista jota sillanrakentaja tarvitsee kestävyyslaskelmiinsa. Kuten Jussi Silvonen on huomauttanut, meidän ei ehkä pidäkään tarkastella Wikipedian tietoa tällaisena insinöörin varmuutena vaan yhteiskunnallisena yhteistoimintana. Toinen ranskalainen, Ranskan uskonsotien aikaan elänyt Michel de Montagne, kyseenalaisti varman tiedon mahdollisuuden. Maailmankatsomusten välisiä riitoja todistanut Montagne ajatteli, että on tarpeetonta tavoitella ehdotonta varmuutta ja yhteiskuntarauhan nimissä meidän pitäisi ottaa lähtökohdaksemme maailman epävarmuuden tunnustaminen. Sen sijaan, että tavoittelemme varmuutta kuten insinööri, meidän pitäisi yhteiskunnassa keskustelemalla pyrkiä löytämään yhteisymmärrys siitä, mitkä ovat ne poliittiset ja moraaliset pelisäännöt, joiden mukaisesti elämme yhdessä. Montagnen tietokäsityksen ytimessä on siten moraalis-poliittinen huoli ihmisten yhteiselämätä, ei niinkään huoli tiedon ja maailman vastaavuudesta.

1700-luvun valistus tavoitteli järkeä, tietoa ja demokratiaa. Ranskalaiset ensyklopedistit pyrkivät kokoamaan maailman kaiken tiedon kirjaksi: pääsy tietoon mahdollistaisi parhaan mahdollisen julkisen järjenkäytön ja demokratian. Viestintäteknologiat kuten painokone, radio ja tv ovat kukin laajentaneet mahdollisuuksia hankkia tietoa ja kasvattaa ymmärrystä. Internet on tehnyt tiedonvälityksestä jo globaalia. Samalla mukaan on tullut kaksisuuntaisuus, mahdollisuus keskusteluun, kannanottoihin ja omaan julkaisemiseen ja Internetin uusi vaihe ("Web 2.0") syrjäyttää ehkä mediamaailman vallanpitäjät. Innostuneimpien tulkintojen mukaan tämä tekee todeksi valistuksen toiveen demokraattisesta julkisesta järjenkäytöstä. Wikipedia on uusi Encyclopédie.

Demokratiaan oppiminen

Descartesin unelma varmasta tiedosta ei taida toteutua, sillä sellaista paikkaa ei ole, josta käsin maailmaa voisi katsoa intressittömin silmin. Sanomalehti, oppikirja ja tv-uutiset edustavat jonkun näkökulmaa, niillä on kytköksensä johonkin yritykseen tai vähintään ne edustavat tietynlaista ihmis- ja yhteiskuntakäsitystä. Wikipedia ja blogit eivät ole kiinnostuneita yhdestä näkökulmasta. Blogit voivat olla hyvinkin näkökulmaisia, Wikipedian johtavana periaatteena taas on kilpailevien näkökantojen esille tuominen samanaikaisesti. Kuka tahansa voi tuoda uuden näkökulman esille, tutustua artikkelien muutoshistoriaan ja niistä käytyyn keskusteluun.

Seuraavaksi Wikipedian toimintamalli leviää muille tiedon alueille: oppikirjoihin, uutisiin, yhteiskunnalliseen suunnitteluun, politiikkaan. Jotta tähän sisältyvä demokratian mahdollisuus toteutuisi, tarvitaan uudenlaista medialukutaitoa. Olisi osattava ei vain lukea kriittisesti, vaan myös kirjoittaa omat näkökulmansa ja olisi osattava tutkia väitteiden taustat. Uudet wikipediat voivat olla joko yksittäisten innostuneiden harrastus tai ne voivat olla kulttuurisen järjenkäytön kohtaamispiste. Ollakseen jälkimmäistä meidän on opittava tiedon luonne ei varmuutena vaan keskusteluna. On opittava demokratiaa ja osallistuttava. Julkisuus on nimittäin liian arvokas asia jätettäväksi harvoille.

--

Niklas Vainio | Kuva: Mika Sihvonen

Kirjoittaja toimii tutkijana Tampereen yliopiston Hypermedialaboratoriossa.