Tieto- ja viestintäteknologia korkeakoulujen opinto-ohjauksen tukena

Kansainvälisissä arvioissa on osoitettu monia puutteita kehittyneiden teollisuusvaltioiden ura- ja opinto-ohjauspalveluissa. Palvelujen tarjonta ei vastaa kysyntää ja esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia on hyödynnetty heikosti. Ohjauksessa keskitytään usein yksittäisiin valintakysymyksiin, jolloin laajemmat elinikäiseen opinto- ja urasuunnitteluun liittyvät kysymykset ja niitä tulevien taitojen oppiminen jäävät toissijaisiksi. (OECD 2004; Sultana 2004.)

Suomalaisissa korkeakouluissa opinto-ohjaus ja sen kehittäminen ovat nousseet keskeisiksi opiskelun laadun ja tehokkuuden parantamisen keinoiksi. Opetusministeriön ja yliopistojen välillä sovittiin vuonna 2003 henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (HOPS) käyttöön otosta kaikille opiskelijoille vuoteen 2006 mennessä. Nykyisin opinto-ohjaus korkeakouluissa on kuitenkin korostetusti opiskelun ohjausta, jolloin uraohjauksen ja persoonallisen kasvun kysymykset jäävät vähemmälle huomiolle.

Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointien mukaan opinto-ohjaukseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota, mutta usein lisäämällä jo olemassa olevia toimintoja ja käytäntöjä (Moitus ym. 2001; Vuorinen ym. 2005). Uusien toimintamallien sijasta korkeakoulujen kehittämispolitiikka on ollut vahvistaa perinteiseen työnjakoon, työtehtäviin ja työmenetelmiin perustuvia ohjaustoimintoja. Jatkossa korkeakoulujen on kyettävä tarjoamana ohjauspalvelut sekä kustannustehokkaammin ja että laadukkaammin. Näiden näennäisesti ristiriitaisten tavoitteiden saavuttamiseksi on mahdollista kehittää tieto- ja viestintätekniikkaa entistä tehokkaammin hyödyntäviä palvelumuotoja.

Mitä Jyväskylässä on tehty?

Jyväskylän yliopistossa ryhdyttiin vuonna 2003 pohtimaan opinto-ohjauksen tvt-tuen ja eHOPS –työkalujen vaatimuksia ja kehittämismallia. Työ perustui opinto-ohjauksen kokonaissuunnitelman (2002) toimenpanoon sekä opetuksen laatuhankkeen (OPLAA) ja virtuaaliyliopistotoiminnan tavoitteenasetteluun. Myös muiden yliopistojen ja verkostojen kehittämistyön tulokset (mm. OVI-hanke) huomioitiin. Ohjauksen tvt-tuki päätettiin integroida kiinteästi opinto- ja kurssihallinnan perusjärjestelmiin.

Työssä päädyttiin kehittämisen kolmikantamalliin, jonka osia ovat avoin HOPS, rajattu HOPS ja yksiköiden verkossa olevat ohjaussivustot. Hankkeessa laajennettiin yliopiston omaa KORPPI-opintotieto- ja kurssihallintajärjestelmää kohti opinto-ohjauksen tukijärjestelmää. Korppiin rakennettiin eHOPS-sovellus, rajattu HOPS, jossa valitun opetussuunnitelman pohjalle voidaan koota tutkintoon liitettävät opintokokonaisuudet ja opintojaksot sekä aikatauluttaa ja perustella tehtyjä valintoja.

Toinen osa muodostuu avoimesta HOPSista, joka toteutetaan kyselysovelluksen sähköisillä lomakkeilla. Kyselylomakkeilla voidaan yleisen ohjauksen lisäksi kattaa myös muita, mm opiskelijavaihtoon tai opintopalautteeseen liittyviä tiedon tarpeita.

Tieto- ja viestintäteknologisiin ratkaisuihin pohjautuva opinto-ohjauksen tukijärjestelmä Jyväskylän yliopistossa:

Millaisia onnistumisia ja kehittämistarpeita on havaittu?

EHOPS-sovellus ja uudet ohjaussivustot otettiin laajaan pilotointiin lukuvuonna 2005-2006 ja kuluvana lukuvuonna eHOPSia on mahdollista käyttää kaikilla laitoksille. Järjestelmien käyttöönottoa on tuettu seminaareilla, suunnittelukokouksilla, ohjaajien koulutuksella, sekä opiskelijoille järjestetyillä HOPS-työpajoilla. EHOPS-sovellusta käyttää nyt noin 70 % laitoksista ja pääaineista. HOPSin on järjestelmällä luonut tähän mennessä noin 5000 opiskelijaa ja aktiivisia, hyväksyttäviä eHOPSeja on tehty yli 1500 kappaletta. Aktiivisten HOPSien määrä on lukuvuoden päättyessä arvioilta n. 2500 ja tulevana lukuvuonna HOPS-sovellus on tarkoitus ulottaa kaikkien opiskelijoiden ja laitosten käyttöön.

EHOPSin sovellus on koettu toimivaksi. Etenkin opiskelijat ovat kokeneet sovelluksen tehostavan opiskelun suunnittelua ja seurantaa. Toisaalta sovelluksen käyttöliittymän monimutkaisuutta ja laajoja tietomääriä on myös kritisoitu. Ohjaajan käyttöliittymää ja ohjausprosessin viestintämahdollisuuksia on palautteen perusteella parannettu ja tällä hetkellä HOPS-sovellus näyttää palvelevan varsin hyvin käyttäjien tarpeita. Monet ohjaajat kokivat sovelluksen toimintamallin aluksi monimutkaisena ja tietojen löydettävyyden heikkona. Pilotit osoittivat suurimpien opinto-ohjauksen ongelmien kuitenkin liittyvän ainelaitosten ohjauskulttuuriin, työnjakoon ja toimintakäytänteisiin.

HOPSista portfolioon

Nykyisellään eHOPS-sovellus tukee parhaiten ns. rajatun HOPSin käytänteitä. Käsitteet rajattu ja avoin voidaan tosin kyseenalaistaa. Pikemminkin olisi syytä puhua toisaalta opiskelun suunnittelusta toimintana ja toisaalta oppimisen, ammatillisen kehityksen ja uran suunnittelusta henkilön subjektiivisina valintoina. Jos HOPSien pakollisuudessa on tunnistettavissa erityisesti tarve opiskelijoiden opiskelutyön tiivistämisen ja tutkintojen läpimenoaikojen lyhentämiseen, seuraavaksi on tarve kiinnittää huomiota oppimisen laatuun.

Kansainvälisessä kilpailutilanteessa korkeakoulututkintojen määrä ei sittenkään ole ratkaiseva, vaan keskeistä on tutkinnon suorittaneiden osaaminen. Tarvitaan välineitä oppimisen laadun tunnistamisen, käsittelyn ja arvioinnin tueksi. Oppimisen laadullinen tarkastelu tulisi nähdä koko opiskeluajan prosessina. Samoin eHOPS suorastaan vaatii jatkokseen ePortfolion kehittämisen ja käyttöönoton. Portfolion käyttö ammatillisen kasvun välineenä voi alkaa opiskeluaikana ja jatkua luontevasti opiskelun jälkeen.

EPortfolion on ennustettu olevan seuraava "iso juttu" korkeakoulujen tieto- ja viestintätekniikan hyväksikäytössä. Perimmältään portfolio nähdään henkilökohtaisena reflektiivisen oppimisen välineenä. Toisaalta pisimmät perinteet käytännön portfolioista on ura- ja näyteportfolioilla. Yksilöiden portfolioista ollaan siirtymässä ryhmien ja koko instituution laatuportfolioihin, jotka osin aggregoidaan yksilöllisistä portfolioista (EFQUEL, eQuality Award 2007).

Edellä kuvattu viittaa siihen, että ePortfolio sovelluksena vaati integrointia erilaisiin taustajärjestelmiin. Opinto-ohjauksen järjestelmien kehittämisen painopisteinä ovatkin jatkossa mm. tutkinnon koostaminen HOPSin pohjalta, opinnäytetöiden ohjauksen tukeminen, opintojen edistymisen seuranta ja opiskelijapalautteen kerääminen. Sekä HOPS:in että portfolion laajamittainen käyttöönotto asettaa vaatimuksia myös opetussuunnittelulle. Erilaiset osaamisen arviointi- ja tunnustamistarpeet tulevat edellyttämään portfolioilta sovittuja rakenteita. SVY-yhteistyönä toteutetut opetustietomääritykset ovat osa tarvittavaa tiedon rakenteistamista ja standardointia.

Onko tieto- ja viestintäteknologiasta apua korkeakoulujen opinto-ohjauksessa?

EHOPSin käyttäminen liittyy laajemmin pyrkimyksiin kehittää yliopiston opinto-ohjauspalveluja, vaikka verkkosovellusta tarkasteltaessa sen tietotekniset piirteet helposti korostuvatkin. Jyväskylän yliopiston uudistetussa opinto-ohjauksen kokonaissuunnitelmassa (2006) korostetaan tämän laajemman tavoitteen näkökulmasta kahta seikkaa.

Ensiksi ohjaustoimintoja on tarkasteltava opiskelijan näkökulmasta. Mitkä ovat opiskelijan kysymykset kussakin opintojen vaiheessa? Ketkä ovat kulloinkin parhaat tahot vastaamaan näihin kysymyksiin? Mistä vastaukset ovat parhaiten saatavissa ja miten tunnistaa itsepalvelukäytön, tuetun käytön ja henkilökohtaisen ohjauskeskustelun toiminnalliset rajat sekä kuinka arvioida luotettavasti näiden eri palvelumuotojen vaikuttavuutta eri tilanteissa? Entä kuinka voidaan tukea opiskelijaa kasvamaan omatoimiseksi, ratkaisusuuntautuneeksi ja vuorovaikutteiseksi akateemiseksi osaajaksi?

Toiseksi ohjauspalvelujen selkiinnyttämistä tulee jatkaa. Mikä on työnjako, mitkä ovat vastuut, miten resursseja käytetään, millaisen tiedon varassa ohjausta koskevat ratkaisut tehdään ja miten toimintaa arvioidaan?

EHOPS voi parhaimmillaan edistää molempiin näkökulmiin liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Verkossa helposti saatavilla oleva jäsentynyt tieto helpottaa opiskelijan opintojen suunnittelemista ja mahdollistaa erilaisten vaihtoehtoisten suunnitelmien joustavan vertailun. Tiedon jakaminen ja välittäminen tulee helpommaksi, jolloin myös yhteydenpito opintojen ohjaajiin käy vaivattomammaksi. Ohjaajien on myös helpompi pysyä ajan tasalla opiskelijoiden suunnitelmista.

Määrämuotoisen, jäsentyneen opiskelua koskevan tiedon vieminen verkkoon johtaa myös siihen, että laitokset joutuvat esittämään selkeästi ja johdonmukaisesti opetussuunnitelmansa, opetusohjelmansa, opetuksen järjestelyt ja niihin liittyvät tavoitteet. Alusta asti riittävän yhdenmukaisesti järjestetyt, esitetyt ja ohjatut opintopolut eri oppiaineissa helpottavat lopulta niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin arkea. Tieteen sisällölliset erityisyydet tuskin laimentuvat, vaikka opintojen rakenteet, opinto-ohjaus ja verkkotyövälineet kehittyvätkin entistä yhdenmukaisemmaksi, samalla logiikalla hallittavaksi kokonaisuudeksi.

Sakari Saukkonen (KT, JY), Markku Närhi (KM, JY) ja Antti Auer (HT, JY)

Kirjoittajat ovat Jyväskylän yliopistosta, jossa Saukkonen toimii Opettajakoulutuslaitoksen suunnittelijana vastuualueenaan Korkea-asteen ohjauksen tutkimus ja kehittäminen. Närhi on virtuaaliyliopistohankkeen suunnittelija ja Auer koordinaattori.

Lähteet:

Moitus, S., Huttu, K. Isohanni, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Vuorinen, R. 2001. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13. Helsinki: Edita.

OECD 2004. Career guidance and public policy: Bridging the gap. Paris: OECD.

Sultana, R. 2004. Guidance policies in the knowledge society. Thessaloniki: CEDEFOP.

Vuorinen, R., Karjalainen, M., Myllys, H., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Holma, K. 2005. Opintojen ohjaus korkeakouluissa – seuranta 2005. Korkeakoulujen arviointineuvosto. Verkkojulkaisu 5:2005.

Opinto-ohjauksen kokonaissuunnitelma 2006. Jyväskylän yliopisto.