Verkostoituminen on laatua

Suomalaisella akateemisella kentällä toimii tällä hetkellä runsaasti erilaisia verkostoja. Verkostoituminen on ollut yksi yliopistotoiminnan kehityssuunnista viimeisen kymmenen vuoden ajan – sisäänpäin kääntyvän eriytymisen sijasta on haettu partnereita, kumppanuutta, yhteistyötä, jaettua asiantuntijuutta. Monilla aloilla tämä on välttämätöntä ja järkevää, ja vähintään juhlapuheissa tähän on myös kannustettu. Kokonaisuudesta voi näin tulla enemmän kuin osiensa summa, kompleksiset ongelmat vaativat uudenlaisia ratkaisuja ja moniäänisyys opettaa kyseenalaistamaan. Yhteistyö voi motivoitua myös kustannustehokkuuden kautta, tai koska se tekee akateemisesta työstä hauskempaa.

Laatukeskustelu haastaa yliopistoja ajattelemaan ennestään tuttuja asioita uudessa kehyksessä. Tutkimus ja tiede ovat itseään korjaavia järjestelmiä, jossa kaikki tekeminen asetetaan aina kriittisen katseen alle – arviointi on keskeinen osa yliopistojen käytäntöä. Yliopistojen perustehtäviin, tutkintoihin tähtäävään opetukseen, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, liittyy itsestään selvästi myös tekemisen laatu ja arviointi. Olisi kuitenkin itsepetosta tai liian helppoa ajatella, ettei muuta tarvita. Yliopistot eivät toimi irrallaan muusta yhteiskunnasta ja maailmasta.

Verkostoissa laatu on myös jakamista

Laadun hallintajärjestelmissä on lopulta kyse hyvin käytännöllisistä asioista: määritellään tavoitteet ja mietitään tekevätkö oikeat ihmiset oikeita asioita oikeilla tavoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tehdään vastuut näkyviksi, niin tavoitteiden asettamisen, tekemisen eri vaiheiden kuin tulosten seurannankin osalta. Jos asetettuja tavoitteita ei saavuteta, missä on vika? Miten palautejärjestelmät toimivat ja mihin annettu palaute vaikuttaa, muuttuvatko asiat, jos epäkohtia todetaan? Kuinka tyytyväisiä yliopistojen toiminnan laatuun ovat erilaiset toimijat ja sidosryhmät – vaikkapa opiskelijat, koko henkilökunta, julkishallinto, elinkeinoelämä, OPM tai kansainvälinen tiedeyhteisö?

Laatuun liittyvät toimet on toistaiseksi ajateltu yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten kautta – ja paljolti hallinnon näkökulmasta. Verkosto laadun toimijana on erilainen, verkoston juridinen paikka epäselvä. Verkoston on sovitettava laatutyönsä usean yliopiston käytäntöihin, ja samalla tehtävä jotakin omaa. Verkostojen rahoitusratkaisut eivät ole vielä vakiintuneita vaan hankkeen kaltaisia: korkea laatu vaatii pysyvyyttä ja pitkän tähtäimen suunnittelua. Jos laatu on toiminnanohjauksen ja strategisen johtamisen asia – kuka vastavuoroisuuden ja epähierarkkisuuden ideoille rakentuvia verkostoja johtaa?

Eurooppalaisten korkeakoulujen laatujärjestelmien taustalla on tarve voida luottaa toisen maan, toisen yliopiston tuottaman tutkinnon laajuuteen ja tasoon. Tämä mahdollistaa vertailun. Olemme saman kysymyksen äärellä järjestäessämme verkoston yhteistä opetusta, toimiessamme verkostona. Kysymys luottamuksesta alleviivaa verkoston laatua: luottamuksen puute on ylimääräinen vero jonka kaikki toimijat joutuvat maksamaan. Kenties huippujen retoriikasta olisi aika siirtyä jaetun asiantuntijuuden ja yhteisöllisyyden, verkostojen retoriikkaan.

Toiminnan laatu on tekemisen mahdollisuus

Hilma-naistutkimuksen yliopistoverkosto oli vuonna 2006 Verkko-opetuksen laatuhankkeen Voplan pilottina. Se oli opettavaista. Laatu, jähmeä substantiivi, alkoi näyttäytyä vuoden aikana tekemisen mahdollisuutena ja laatuun liittyvä puhe muuttui luontevammaksi. Pilotointi toteutettiin yhdessä Viestintätieteiden yliopistoverkoston lehtorin Sanna Kivimäen kanssa, mikä mahdollisti epävirallisen benchmarking-tilanteen. Pilotointi lähti liikkeelle verkko-opetuksen arviointikäytäntöjen kehittämisestä, mutta laajeni pian koskettamaan koko verkoston laatua.

Verkko-opetuksen tai opetuksen laatu ei ole irrallinen asia eikä synny tyhjiössä. Se on sidoksissa koko toiminnan laatuun, jonka verkostossa voisi nähdä vaikkapa tarkoituksenmukaisuutena, syntyvänä lisäarvona, hyvänä toimintakulttuurina, vastuiden selkeytenä, jaettuina arvoina ja päämäärinä. Verkoston laatuun puolestaan vaikuttaa sitoutuminen laadunhallintatyöhön – kuinka verkosto laatutyötään tekee, kuinka jäsenyliopistot ja yksittäiset toimijat laatujärjestelmiin ja toiminnan jatkuvaan kehittämiseen ja arvioimiseen sitoutuvat.

Hilma-verkosto on naistutkimuksen alalla ainutlaatuinen – vastaavaa yliopistojen välistä yhteistyötä ei muista Euroopan maista löydy. Hilman tapauksessa hyvän laadun taustalla voi olla esimerkiksi johto- ja kehittämisryhmien sitoutuneisuus, positiivinen asenne kehittämistyöhön, hyvä integraatio koordinaatioyliopistoon ja vakiintunut ja keskusteleva toimintakulttuuri. Yhteisen opetuksen laatua on oppiaineen omat yliopistopedagogiset opinnot, verkkokurssien arviointikäytäntö ja tulevaisuudessa verkoston yhteinen opettaja. Tiedotuksen laatua on verkostoitunut portaali, jota toimitetaan kaikista kahdeksasta jäsenyksiköstä käsin. Laatua on myös itsekritiikki ja kiinnostus arviointiin ja vertailuun: tällainen verkosto on nyt, miten toimimalla se voisi olla parempi?

Kehityskohteet esille vertaisarvioinnilla

Kehittävän arvioinnin ideana on, että arvioitava kohde voi itse vaikuttaa arvioinnin mittarien ja kriteerien valintaan ja kehittämiseen, jotta arvioinnista on aitoa hyötyä. Verkoston kehittämiskohteiden näkemiseen verkostojen välinen vertaisarviointi sopinee parhaiten. Objektiivisia kriteereitä arviointiin on vaikea löytää, ja täysin ulkopuolista tahoa olisi vaikea nimetä arviointia suorittamaan. Toisten, vastaavien verkostojen toimijat ovat päteviä ymmärtävät verkostotyön arkea, mutta pystyvät myös katsomaan etäämpää ja ulkopuolelta.

Tältä pohjalta syntyy konkreettista uutta, kun Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) myönsi pienen rahoituksen Hilma-verkoston ideoimalle ja yhdessä maaseutututkimuksen Rural Studies- verkoston ja Tulevaisuuden tutkimuksen verkostoakatemian kanssa vuonna 2007 toteutettavalle verkostojen vertaisarviointihankkeelle. Pilotoimme kolmen verkoston voimin vertaisarviointia ja käynnistämme verkostoille soveltuvan laadunhallintajärjestelmän rakentamisen.

Haarukoimme verkostojen sisäisten ja ulkoisten toimintaympäristöjen muutoksia, ei vain arvioinnin vaan myös kehittämisen ja strategisen suunnittelun tueksi. Pilotti hyödyttää paitsi näitä verkostoja, on toivottavasti sovellettavissa laajemminkin – niin erilaisia kuin verkostot keskenään ovatkin. Laadun miettiminen on samalla verkostotyön näkyväksi ja tunnetuksi tekemistä. Jokaisen verkoston on tuotava aitoa lisäarvoa jäsenilleen, yhteistyön kautta tekemisen on noustava uudelle tasolle – muuten siinä ei ole mieltä. Verkostona toimiminenkaan ei voi olla itseisarvo – erilaisten lisääntyvien paikallisten, kansallisten, eurooppalaisten ja globaalien yhteyksien maailmassa, kilpailun ja yhteistyön toimintaympäristössä, myös verkostokumppanuudet valitaan. Niiden vaaliminen on keskeinen osa laatua.

Aino-Maija Hiltunen

Aino-Maija Hiltunen (FM) on naistutkimuksen yliopistoverkosto Hilman suunnittelija, ja työskentelee Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa. Hän on myös eurooppalaisen ATHENA –verkoston (Advanced Thematic Network in European Women’s Studies) työvaliokunnan jäsen ja ICT in Women’s Studies-työryhmän koordinaattori.

Kirjoitus pohjaa osittain Aino-Maija Hiltusen ja Sanna Kivimäen artikkeliin  , joka on julkaistu Verkko-opetuksen laadunhallinta ja laatupalvelu -hankkeen raportissa II, Laatuaskeleita – kokemuksia verkko-opetuksen laatutyöstä