Kuinka löytää verkko-opiskelun kuurupiilot?

Nykyiset tilastointikäytännöt

Verkko-opetusta viime vuosina on seurattu lähinnä raportoitaessa opetusministeriölle Suomen virtuaaliyliopistohankkeista, joissa toteutettuja verkko-opintojaksoja on tilastoitu opintopiste- ja opiskelijamäärineen. Tällainen hankkeisiin liittyvä tilastointi kattaa kuitenkin vain hanketoiminnan ja hankekauden. Monissa yliopistoissa virtuaaliopisto- ja oppimiskeskustoimintaakin on tilastoitu laajasti, mutta sen sijaan koko yliopiston opetustoiminnan kattavaa verkko-opetuksen vakiintunutta, keskitettyä ja säännöllistä tilastointia ei juurikaan ole olemassa. Verkko-opetuksen seuranta on satunnaista ja vaihtelee yliopistosta, yksiköstä ja vuodesta toiseen.

Verkko-opetusta ei mainita erikseen esimerkiksi opetusministeriön yliopistoja koskevissa KOTA-tilastoissa, joihin muutoin raportoidaan varsin kattavasti yliopistojen opiskelija-, opetustunti- ja opintopistemääriä. Sen sijaan Avoimet yliopistot raportoivat opetusministeriölle antamansa paikkakunnasta riippumattomat opinnot, mutta niihin kuuluvat sekä itsenäistä työskentelyä että verkkotyöskentelyä sisältävät opinnot. Ammattikorkeakoulujen seurannan ja arvioinnin tietokantaan AMKOTAan puolestaan tilastoidaan eritellysti ammattikorkeakoulujen virtuaaliopinnot ammattikorkeakouluittain, koulutusaloittain, tutkinnoittain ja suoritettujen opintopisteiden lukumääränä kalenterivuosittain (AMKOTA 2006 käsikirja 2006, 29).

Tilastointitoiveet

KoMiTi-hankkeen esiselvitykseen Näkymättömästä näkyvää (2006) koottiin eri yliopistojen verkko-opetuksen tilastointikäytäntöjä ja -toiveita. Verkko-opetusta toivottiin tilastoitavan ennen kaikkea osana opetuksen kokonaisseurantaa ja -tilastointia. Tilastointitoiveina mainittiin opetuksen vakiintuneet tunnusluvut, kuten verkkokurssien opiskelijamäärät ja suoritetut opintopisteet. Tärkeänä pidettiin myös verkko-opetuksen suhteellista määrää, verkko-opintojaksojen opintopisteiden, opetushenkilökunnan ja -tarjonnan määriä suhteessa kaikkiin opintopisteisiin, opetushenkilöstön määrään ja koko opetustarjontaan.

Tilastoimalla alueellisena, monenvälisenä tai kansainvälisenä yhteistyönä toteutettujen sekä kokonaan etäopiskeluna suoritettavien verkkokurssien määriä saataisiin tietoa korkeakouluyhteistyön kehittymisestä ja yliopistojen kansainvälistymisestä. Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen verkko-opetuksen yhtenäinen tilastointi tuottaisi vuosittain vertailtavissa olevaa seurantatietoa verkko-opiskelun kehittymisestä ja edistäisi opintojaksojen vaihdettavuutta esimerkiksi Joustavan opinto-oikeuden (JOO-) opinnoissa sekä aikaisempien opintojen tunnustamista siirryttäessä koulutusinstituutiosta tai koulutusasteelta toiselle, mikä nousee entistä tärkeämmäksi kysymykseksi duaalimallin myötä.

Verkko-opetuksen tilastointi myös tuottaisi arvokasta tietoa päätettäessä opetusresurssien jakamisesta ja kohdentamisesta. Verkko-opintojaksojen tilastointi kertoisi yliopistolle ja sen opetuksen kehittämisyksikölle verkko-opetuksen resursointitarpeista, kuten siitä, kuinka paljon laitteistoja, materiaalituotantoja ja TVT-koulutuksia ja -tukea verkko-opetuksen tulisi arviolta varata. Ihanteellista olisi yhdistää määrällinen tieto laadulliseen niin, että tilastointia voitaisiin käyttää opetuksen laadun kehittämiseen esimerkiksi niin, että yliopiston verkko-opintojaksoja tuotettaisiin yliopiston vahvuusalueilta ja edistettäisiin siten valtakunnallisen verkko-opintojaksotarjonnan kattavuutta ja pienten erikoisalojen opetusta.

Hallinnollisesta näkökulmasta erinomainen vaihtoehto olisi kerätä tietoa keskitetysti ja kattavasti esim. sisällyttämällä tilastointi yliopiston opintotietojärjestelmään, josta tiedot olisivat helposti tuotettavissa myös valtakunnalliseen seurantaan.

Tilastointi opetuksen kehittämisessä

Koko yliopiston opetuksen suunnittelun ohella verkko-opetuksen tilastointi liittyy myös kunkin opettajan omaan opetustyöhön. Syynä tähän ei ole vain se, että opintojakson tasolla opettaja tietää tarkimmin myös tilastoitavat asiat, eikä edes se, että viime kädessä opintojakson vastuuopettaja määrittelee sen, edellyttääkö kurssin hyväksytty suorittaminen tietoverkon käyttämistä, ja onko siten kyseessä verkko-opintojakso vai ei.

Opetuksen näkökulmasta tärkeämpi kytkös on se, että myös opetuksen tilastollinen seuranta on opetuksen laatutyötä: keino arvioida ja kehittää opetusta. Opintojakson vaihtoehtoisten toteutustapojen – verkko-opetus vastaan lähiopetus – tilastollinen vertailu antaisi tietoa lähi- ja verkko-opetuksen ja niiden opintosuoritusten eroista ja niiden tuottamista kompetensseista.

Oppimisympäristöjen määrällisten tietojen (käyttäjälokit) seuraaminen antaisi tietoa verkkokurssien opiskelijoiden osallistumisaktiivisuudesta ja kurssien vuorovaikutteisuuden määrästä, jotka eivät toki sellaisenaan kerro oppimisesta, mutta voisivat kertoa opetusmuotojen kehittämistarpeista. Opetusmuotojen kehittämistyössä hyödyllistä olisi tilastoida myös käytettyjen opetusteknologioiden – kuten oppimisalustan, laitteistojen ja ohjelmistojen – sekä verkko-opetuksen muotojen – ohjauksen, harjoitusten, tehtävien, keskustelupalstojen, videoneuvottelun, chatin ja muun yhteistoiminnan – tilastoimista.

Opintojakson aloittaneiden, keskeyttäneiden ja hyväksytysti päättäneiden opiskelijoiden määrien sekä opiskelijoilta vaadittavan ja opiskelijoiden käyttämän työaika seuranta ja vertailu antaisivat tietoa opintojakson kuormittavuudesta ja siten mahdollisista muutostarpeista. Esimerkiksi kurssin keskeyttäneiden opiskelijoiden suuri määrä saattaa kertoa kurssin sisällön, vaatimustason tai ajoituksen muutostarpeista. Opiskelijoiden ajankäyttöä ja heidän opiskelunsa ajoittumista seuraamalla voitaisiin puolestaan saada tietoa opintojakson keskeyttämisen syistä ja ennakoida, ketkä opiskelijoista ovat vaarassa pudota opintojaksolta.

Verkko-opetuksen tilastointi ei ole pelkkää ylimääräistä byrokratiaa, vaan parhaimmillaan se voi palvella yliopistolaitoksen, yliopiston ja kuinkin opettajan opetuksen kehittämistä ja siten opiskelijoiden oppimista – siis yliopiston tärkeintä tehtävää.

Katri Rintamäki

Kirjoittaja työskentelee Tritonian oppimiskeskuksessa KoMiTi-hankkeen suunnittelijana. KoMiTi (Verkko-opiskelun kompetenssit, mitoitus ja tilastointi) on Kuopion yliopiston, Turun yliopiston ja Tritonian (Vaasan yliopisto, Åbo Akademi i Vasa, Svenska handelshögskolan) yhteistyöhanke (2006–2007), jossa on selvitetty verkko-opiskelun tuottamien yleisten kompetenssien oppimista, verkko-opiskelun opetus- ja opiskelumenetelmien mitoitusta ja verkko-opetuksen tilastointia. Artikkeli pohjautuu KoMiTi-hankkeen esiselvitykseen  (luettavissa pdf-muodossa verkossa) sekä Oppimisyhteisöt ajassa? -seminaarissa 21.–22.11.2007 julkaistavaan hankkeen loppuraporttiin.