Digivideoiden opetuskäyttö tukee mielekästä opiskelua ja oppimista

Digivideot kuuluvat yliopisto-opiskelijoiden vapaa-aikaan – entä opiskeluun?

Opiskelijat videobloggaavat, käyttävät videoverkkopalveluja ja netti-TV-palveluita vapaa-aikanaan. Digivideot eivät kuitenkaan ole tulleet laajassa mittakaavassa osaksi yliopiston ”normaalia toimintaa”, kuten SVY:n määrittelyraportissa   (Sariola, 2003, 5) visioitiin. Digivideoita hyödynnetään yhä verrattain vähän ja yksipuolisesti. Yliopistoissa tuotettujen videoiden sisällöt ovat yleisimmin luentoja, alustuksia tai puheenvuoroja (ks. esim. Sariola, 2003; Kynäslahti, Parikka, Romanov, & Tuononen, 2004). Haasteena on tuottaa luentovideoiden rinnalle monimuotoisia sisältöjä erilaisten pedagogisten mallien tarpeisiin. Uusin teknologia antaa opiskelijoille mahdollisuudet tuottaa, editoida, jakaa ja analysoida videoita mobiilisti, yhteistoiminnallisesti ja yhteisöllisesti. Näihin mahdollisuuksiin olisi pedagogisesta näkökulmasta perusteltua yliopistoissa tarttua.

Poikkeuksia luentomaisiin digivideoihin toki löytyy esimerkiksi kauppatieteiden, lakitieteiden, lääketieteen ja insinööritieteiden opetuksesta sekä opettajankoulutuksesta. Näillä aloilla hyödynnetään tapausperustaisia hypermediamateriaaleja, jotka sisältävät muun muassa tapaukseen liittyviä tilanteita, ilmiöitä ja henkilöitä kuvaavia videoita. (ks. Hakkarainen, 2007, 16, 36) Myös vuosittaisessa kansainvälisessä DIVERSE – Developing Innovative Video Resources for Students Everywhere -konferenssissa voi tutustua monimuotoisiin esimerkkeihin digivideoiden opetuskäytöstä yliopistoissa.

Tutkimustulokset rohkaisevat

Digivideoiden opetuskäyttöä yliopistoissa on tutkittu vähän. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä digivideoiden opetuskäytön mahdollisuuksista muun muassa opiskelun autenttisuuden sekä teoreettisen ja käytännöllisen tiedon integroinnin tukemisessa. Omassa väitöskirjatutkimuksessani (Hakkarainen, 2007) suunniteltiin, toteutettiin ja edelleen kehitettiin kaksi digivideoiden opetuskäytöllä tuettua opintojaksoa Lapin yliopistoon. Opintojaksoilla sovelletaan tapausperustaista opetusta ja ongelmaperustaista oppimista (problem-based learning PBL). Videot toimivat tapauksen käsittelyn ja ongelmanratkaisun yhtenä lähtökohtana sekä opiskelijoiden tiedonhankinnan resurssina. Osana opiskeluaan opiskelijat sekä tuottavat että hyödyntävät digitaalisia videoita.

Tutkimuksessa selvitettiin kuinka opintojaksot tukevat opiskelijoiden mielekästä opiskelua ja oppimista (meaningful learning). Tulokset osoittivat, että opintojaksot tukivat suurinta osaa tutkimuksessa käytetyistä mielekkään opiskelun ja oppimisen ominaispiirteistä, muun muassa opiskelijoiden emotionaalista sitoutumista sekä opiskelun kontekstuaalisuutta, aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja keskustelumuotoisuutta. Tarkastelen tässä yhteydessä kolmea näistä tarkemmin.

Emotionaalisesti – tunteisiin vaikuttaen

Tutkimus osoitti, että digivideoiden hyödyntämisellä ja tuottamisella osana tapausperustaista opetusta ja ongelmaperustaista oppimista oli yhteys opiskelijoiden positiiviseen emotionaaliseen sitoutumiseen opintojaksolla opiskeluun. Opiskelijat raportoivat kiinnostuksen, innostuksen, yhteisöllisyyden ja haasteellisuuden tunteita. Tutkimukseen osallistuneet verkko-opiskelijat kokivat tapauksiin liittyvien videoiden katselun innostavaksi. Katselu toi vaihtelua opiskeluun ja se oli myös madaltanut kynnystä aloittaa opintojakson opiskelu-urakka. Videoista oli hyvä lähteä liikkeelle.

Autenttisesti – alueellisia opetuskäyttöön tarkoitettuja videoita

Tutkimukseeni kuuluvasta, tapausperustaista opetusta soveltavasta hallintotieteen opintojaksosta kehitettiin kaksi eri toteutusmuotoa: lähiopetusversio ja verkkoversio. Lähiopetusversion opiskelijat osallistuivat käsiteltäviin tapauksiin liittyvien digivideoiden tuotantoon. He käsikirjoittivat tapaukseen liittyviä mahdollisia ongelmatilanteita ja näyttelivät tilanteet videolle. Opintojakson verkkoversion opiskelijat puolestaan käyttivät näitä simuloituja tilannevideoita opiskelumateriaalinaan. Tutkimustulokset osoittivat, että opiskelijat kokivat opintojakson tukeneen erityisesti opiskelun kontekstuaalisuutta. Tällä viittaan siihen, että opiskelu kytketään autenttisiin ilmiöihin ja ongelmiin. Digitekniikan avulla opiskelijat voivat helpommin tuottaa sekä perehtyä toistensa tuottamiin, autenttisia alueellisia ja paikallisia ilmiöitä sekä ongelmia kuvaaviin videoihin.

Elokuvatuotannossa digitekniikan on todettu mahdollistavan ohjelmiston monipuolistamisen ns. alueellisiin elokuviin ja harrastajien tekemiin elokuviin. Sama pätee yliopistojen opetuskäyttöön tarkoitettuihin videoihin. Alueelliset opetuskäyttöön tarkoitetut videot voivat toimia esimerkiksi tapausperustaisen verkko-opetuksen tukena. Tutkimukseni tuloksissa oli merkillepantavaa, että opiskelijat kokivat autenttisista alueellisista ongelmista tuotetut tapaukset videoineen kiinnostavina, haasteellisina ja innostavina.

Aktiivisesti – opiskelijat oppivat sisältöjä tuottamalla niistä videoita

Digitaalisen tekniikan tarjoama pedagoginen voimavara on, että opiskelijat voivat entistä helpommin itse osallistua videotuotantoon. Tutkimuksessani kehitettiin PBL-perustainen, mediakasvatuksen opetussuunnitelmaan kuuluva "Digitaalinen video" -opintojakso. Sen erityispiirteenä on, että opiskelijat tuottavat digivideoita tilaustyönä yliopistomme kasvatustieteiden tiedekunnan opettajien opetusmateriaaleiksi. Opiskelijoiden tuottamia videoita voi katsella opintojakson www-sivuilla Tutkimuksessa testattiin tätä digivideoiden tuotantomallia.

Opiskelijat kokivat oppineensa videotuotantoprosessin tekniikan lisäksi myös videoiden sisältöjä sekä projektinhallinta- ja yhteistyötaitoja. Tutkimus antaa viitteitä myös videoita tuottaneiden opiskelijoiden medialukutaidon kehittymisestä. Näyttää siltä, että perinteisempien menetelmien lisäksi opiskelijat voivat oppia haluttuja asioita myös tuottamalla niistä videoita. Opintojakson lähiopiskelijat voivat tuottaa videoita osana opiskeluaan, jonka jälkeen opintojakson verkko-opiskelijat tai sen seuraavien toteutuskertojen opiskelijat hyödyntävät näitä videoita. Tutkimus osoitti nämä tuotantomallit soveltamisen ja edelleen kehittämisen arvoiseksi.

Jatkamme digivideoiden opetuskäytön tutkimus- ja kehitystyötä Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan mediapedagogiikkakeskuksessa. SVY:n määrittelyraportissa (Sariola, 2003, 57) hahmoteltiin vuonna 2003 skenaario, jossa videoteknologian käyttö on kehittynyt "luento-opetuksen käytöstä kohti yhteisöllistä, elämyksellistä ja monimuotoista median käyttöä osana verkkokursseja". Näihin ja moniin muihin haasteisiin tarttuminen on yhä ajankohtainen tehtävä virtuaaliyliopistossa.

Päivi Hakkarainen

Kirjoittajan väitöskirja digitaalisten videoiden opetuskäytöstä tarkastettiin Lapin yliopistossa viime kesäkuussa. Kirjoittaja on aiemmin työskennellyt Lapin yliopiston virtuaaliyliopistohankkeen projektipäällikkönä ja Lapin yliopiston SVY-yhdyshenkilönä. Vuodesta 2003 alkaen hän on työskennellyt Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan mediapedagogiikkakeskuksessa erilaisissa mediakasvatukseen sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön liittyvissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Kirjoittaja on parhaillaan äitiyslomalla.

Lähteet:

• Hakkarainen, P. (2007). Promoting meaningful learning through the integrated use of digital videos. Doctoral dissertation, University of Lapland. Acta Universitatis Lapponiensis 121. University of Lapland, Faculty of Education.
• Kynäslahti, H., Parikka, R., Romanov, K., & Tuononen, K. (2004). Luento verkossa? Verkkoluento – Perusteita, piirteitä ja pedagogiikkaa. Helsinki: Yliopistopaino.
• Sariola, J. (toim.). (2003). Videoteknologian käyttö yliopistoissa 2003-2006. Suomen virtuaaliyliopiston palveluhankkeiden määrittelyraportti. Suomen virtuaaliyliopiston e-julkaisuja 6.